Lue keskustelun säännöt.
Perhe- ja työelämän yhdistäminen 2010-luvulla
28.08.2015 |
Olen 30 ja risat perheellinen, koulutettu nainen. Työ- ja perhe-elämän yhdistämisen haasteista ja tavoista on puhuttu ehkä jopa kyllästymiseen asti mediassa ainakin viimeiset 10-15 vuotta. Minäkin tavallaan kasvoin siihen oletukseen, että on olemassa oikeus jäädä äitiys- ja hoitovapaalle, tehdä lyhennettyä työaikaa, subjektiivinen päivähoito-oikeus yms. keinoja, joilla äitejä (ja toki isiä) on kannustettu palaamaan takaisin työelämään. Että perheen ja uran yhdistäminen on mahdollista.
Tämä ei ole nykykolmekymppisesten todellisuutta. Lähes kaikki kouluttautuneista kanssasisaristani ovat määräaikaisuuskierteessä, freelancereina tai muuten epävarmoissa työsuhteissa. Tiedän useita (itseni mukaan lukien), joiden määräaikaisuutta ei ole jatkettu raskauden jälkeen. Monissa työpaikoissa on ollut tai on tulossa yt-neuvotteluita, työmäärä noussut per työntekijä, sijaiskieltoja jne., joten aika harvalla on aidosti mahdollisuus tehdä esimerkiksi lyhennettyä työaikaa. Ei edes minulla, vaikka olenkin (määräaikaisena) julkisella puolella.
Olen omassa ikäpolvessani huomannut, että yhä useampi lapsen saanut tuttavani on jäänyt kotiin pakon sanelemana. Kun ei ole ollut vakituista työsuhdetta, niin työt ovat päättyneet siihen perheellistymiseen. Tai sitten vastaavasti töitä on pitänyt todellisuudessa jatkaa vaikka olisi kuinka se muutaman kuukauden ikäinen vauva siinä, sen varmistamiseksi, että on työpaikka mihin palata. Kun ei ole saatavilla joustoa työn- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, niin myös kynnys palata työelämään nousee. Nyt kaavaillut leikkaukset päivähoitoon ovat myös saaneet monet, varsinkin määräaikaisuuskierteissä olevat, miettimään pysyvää kotiinjäämistä. Mitä järkeä on pompotella lasta edestakaisin kodin ja vaihtelevien päiväkotien välillä muutaman kuukauden pätkissä?
Minusta julkinen keskustelu työ- ja perhe-elämän yhdistämisestä laahaa sellaiset 10 vuotta arkitodellisuutta jäljessä. Nyt ei ole kyse enää siitä, jäädäänkö hoitovapaalle 2 vai 3 vuodeksi, vaan siitä, onko edes mitään todellista mahdollisuutta jäädä mistään työpaikasta hoitovapaalle. Tuntuu, että olemme palaamassa jälleen sen peruskysymyksen äärelle: voiko nainen saada molemmat, työn ja perheen?
Olen myös hyvin ymmälläni, ettei Kokoomus hallituspuolueena ole ajamassa 6+6+6-mallia tai vanhemmuudesta aiheutuvien työnantajakustannusten tasaamista? Sen luulisi kannustavan suoraan ihmisiä työntekoon? Palvelevan sekä työntekijöitä että työnantajia? Nyt kaikki nykyhallituksen päätökset välillisesti kannustavat äitejä... jäämään kotiin?
Ajatuksia?
Kommentit (31)
Ei ole mikään pakko hankkia lapsia, jos se tuntuu liian hankalalta. Me jätimme lapset väliin, emmekä ole joutuneet tekemään töiden takia mitään kipeitä uhrauksia. On paljon helpompi tasapainottaa työ ja vapaa-aika kuin työ ja lapsiperhe-elämä.
Se, että nainen voi "saada kaiken" ei pidä paikkaansa eikä ole koskaan pitänyt paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta 6+6+6-malli ja työnantajakustannusten tasaus palvelisi myös lapsettomia naisia?
Ap.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 12:54"]
Toisaalta 6+6+6-malli ja työnantajakustannusten tasaus palvelisi myös lapsettomia naisia?
Ap.
[/quote]
Lapsettomia lapsentekoiässä olevia naisia, kyllä. Se palvelisi myös pienyrittäjiä. Olen aina ihmetellyt, miksi on oikein maksattaa lisääntymisen kustannukset työnantajalla, jolla ei ole asiaan osaa eikä arpaa. -3
Oma asiansa erikseen on suomalaisten koulujen lyhyet päivät ja pitkät lomat. Jotenkin rakentuvat sille perusajatukselle, että vanhemmat pystyvät sovittamaan työpäiviensä pituudet ja lomien ajankohdat niin, että lapsenhoito järjestyy. Yhä harvempi pystyy. Samaan aikaan kuitenkin asiantuntijat ottavat julkisuudessa kantaa siihen, ettei alakoululaisia tulisi jättää tunneiksi yksin. Kyllä tähän asiaan tulisi yhteiskunnan havahtua ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että yhä useammassa perheessä toinen vanhemmista jää kotiin pysyvästi. Veromalli on kuitenkin rakennettu Suomessa sille oletukselle, että perheissä molemmat vanhemmat ovat töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 15 vuotta vanhempi sisko, joka sai lapsensa vuosituhannen vaihteessa. Silloin oli aivan tavallista, että järjestäen jäätiin useammaksi vuodeksi kotiin ja palattiin sitten samoihin työpaikkoihin tekemään lyhennettyä työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanpa realisteja. Miksi työnantaja haluaisi työntekijän, joka on useita vuosia poissa?
Äitiysloma sellaisenaan ei näytä olevan este, mutta epämääräiseksi ajaksi kotiin jäävä työntekijä ei taida olla se paras sijoitus. Miksi pitää jäädä hoitovapaalle? Jos ura kiinnostaa, pysytään töissä, eiks niin?
Minusta uran ja perheen voi saada parhaiten sellaisissa maissa, joissa on normaalia viedä vauva päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä. Suomen pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat ovat loukku naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:15"]Minusta uran ja perheen voi saada parhaiten sellaisissa maissa, joissa on normaalia viedä vauva päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä. Suomen pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat ovat loukku naisille.
[/quote]
Hyvä pointti.
Minä olen saanut molemmat, mutta onhan se vaatinut uhrauksia. Ja toisaalta sen, että mies on jakanut puoliksi vanhempainvapaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:15"]Minusta uran ja perheen voi saada parhaiten sellaisissa maissa, joissa on normaalia viedä vauva päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä. Suomen pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat ovat loukku naisille.
[/quote]
Ei niitä lapsia pidetä hoidossa 10h päivässä kuten meillä, yleensä vauvalla on hoitaja kotona, äiti käy välillä ruokatauolla imettämässä jne. Meillä äidit tekevät sitä 8h päivää ja lapset hoidossa 8-10h.
Näin se menee. Kotihoidontuki on loukku. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä kuinka monet pitävät sitä hyvänä ratkaisuna.
Edes kohtuullisen uran voi saada jos on osallistuva puoliso. Samoin kotitjaksot riittävän lyhyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:15"]Minusta uran ja perheen voi saada parhaiten sellaisissa maissa, joissa on normaalia viedä vauva päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä. Suomen pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat ovat loukku naisille.
[/quote]
Ei niitä lapsia pidetä hoidossa 10h päivässä kuten meillä, yleensä vauvalla on hoitaja kotona, äiti käy välillä ruokatauolla imettämässä jne. Meillä äidit tekevät sitä 8h päivää ja lapset hoidossa 8-10h.
[/quote]
Tämäkin on hyvä pointti. Päiväkodit ovat usein lisäksi firmojen yhteydessä ja isovanhemmat ovat osana arkea. Tai nannyt. Ja vastaavasti näissä maissa on paljon kotiäitejä tai naiset osapäivätöissä. Pohjoismaissa on kuitenkin pyritty siihen, että kaikkia naisia tarvitaan mukana työelämässä ja poissaolo työelämästä olisi vain muutamia vuosia.
Ap.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:15"]Minusta uran ja perheen voi saada parhaiten sellaisissa maissa, joissa on normaalia viedä vauva päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä. Suomen pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat ovat loukku naisille. [/quote] Ei niitä lapsia pidetä hoidossa 10h päivässä kuten meillä, yleensä vauvalla on hoitaja kotona, äiti käy välillä ruokatauolla imettämässä jne. Meillä äidit tekevät sitä 8h päivää ja lapset hoidossa 8-10h. [/quote] Tämäkin on hyvä pointti. Päiväkodit ovat usein lisäksi firmojen yhteydessä ja isovanhemmat ovat osana arkea. Tai nannyt. Ja vastaavasti näissä maissa on paljon kotiäitejä tai naiset osapäivätöissä. Pohjoismaissa on kuitenkin pyritty siihen, että kaikkia naisia tarvitaan mukana työelämässä ja poissaolo työelämästä olisi vain muutamia vuosia. Ap.
[/quote]
Etätyöjoustomahdollisuudet ovat myös arkipäivää näissä maissa. Suomessahan naisten aloilla etätyötä ei haluta rakentaa, kosapa herättää kateutta niissä, joilla ei ole esim sitä pientä imeväistä lasta syynä etätyöntekoon.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 15:58"]
Ollaanpa realisteja. Miksi työnantaja haluaisi työntekijän, joka on useita vuosia poissa?
Äitiysloma sellaisenaan ei näytä olevan este, mutta epämääräiseksi ajaksi kotiin jäävä työntekijä ei taida olla se paras sijoitus. Miksi pitää jäädä hoitovapaalle? Jos ura kiinnostaa, pysytään töissä, eiks niin?
[/quote]
Este mihin? Työpaikan saamiseen? Määräaikaisuuden jatkamiseen? Onko tosiaan noin? Hmm, epäilen. Hoitovapaalle en uskaltaisi (enkä uskaltanut) jäädä itsekään.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 15:58"]
Ollaanpa realisteja. Miksi työnantaja haluaisi työntekijän, joka on useita vuosia poissa?
Äitiysloma sellaisenaan ei näytä olevan este, mutta epämääräiseksi ajaksi kotiin jäävä työntekijä ei taida olla se paras sijoitus. Miksi pitää jäädä hoitovapaalle? Jos ura kiinnostaa, pysytään töissä, eiks niin?
[/quote]
Este mihin? Työpaikan saamiseen? Määräaikaisuuden jatkamiseen? Onko tosiaan noin? Hmm, epäilen. Hoitovapaalle en uskaltaisi (enkä uskaltanut) jäädä itsekään.
[/quote]
Joo, kyllähän se raskaus ja äitiysloma itsessään on jo este, jos ja kun määräaikaisuuksia ei järjestäen jatketa.
Ap.
Olen saanut pidettyä työpaikkani toimihenkilötasolla. Lapset menneet pieninä hoitoon ja minä takaisin hommiin. Tukiverkkoa ollut vähän niin lapset tottuneet alakoulusta jo olemaan paljonkin yksin. Lyhennetty työaika ei ole edes käynyt mielessä ja hankalaa on jos lapset on kovin kipeenä. Mutta periaatteessa onnistuu mutta ura ei etene sillä 8- 16 työn teolla.
Olipa hyvä kirjoitus! Tuo ihan totta että hallitus tekee aktiivisesti töitä että naiset valitsisivat joko työnteon tai kokonaan kotiinjäämisen. Äitien ansiotyötä ei ilmeisesti pidetä kovin tärkeänä. Se on tosi ikävä suuntaus. Äideiksi haluavat naiset joutuvat näin entistä helpommin taloudellisesti riippuvaisiksi puolisostaan. Aikamoinen riski, kun miettii että puolet avioliitoista päätyy eroon.
Toimittajat, tarttukaa aiheeseen!