Lue keskustelun säännöt.
Mulla on lapseton ystävä,
02.01.2011 |
jolla on myös muita tuttavia kuin minä, joilla on lapsia.
Nää muut lapset ovat aina parempia, ihanempia, hurjempia tai hankalampia, kuin mun lapset.
Huvittavin juttu oli, kun kaveri kertoi jostain lapsesta, joka vain huutaa ja kiljuu nukkuessaan. Että varmaan on jotain vikaa päässä, järkyttävää.
Mä sit kerroin, että satutko muistamaan, kun meidän perheessä oli sama ongelma vielä vuosi sitten, eikä muuten ollut mikään pieni probleema, vaan yli vuoden kestänyt lähes jokaöihen ongelma. Meidän perhe oli todella väsynyt ja rikki silloin, kaverinikin tästä oli hyvin tietoinen. "Niin joo, tais ehkä ollakin..."
Kommentit (2)
ja niin olen varmaan tehnyt itsekin ennen kuin tiesin lapsista oikeastaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole omia lapsia, on vaikea ymmärtää lapsiperhe-elämää ja lasten kehitysvaiheita. Monella ei ole alkeellisintakaan tietoa normaalin lapsen erilaisista kehitysvaiheista, tavallisista ongelmista jne. Ja sitten usein tehdään todella nopeita ja vääriä päätelmiä lapsesta lyhyiden tapaamisten perusteella. Ja samalla tietysti aikuisten kasvatustaidoista yms. Mutta mitäpä siitä, eihän tuo suurta haavaa tee.