Vertaistukea/kannustusta skitsoilevalle äipälle.... PLEASE!!!!

Aivan hermoraunio olo itsesyytöksineen yms... 3-vuotiaan taaperon kanssa menee hermo, tiuskin, äyskin, huudan kuin aikuiselle ja hermo ei pidä yhtään. Fyysistä väkivaltaa en harrasta, mutta viime päivinä on pakko myöntää, että on käynyt ajatus mielessä, että kohta läpsäytän, jos ei tottele. Ja noi ajatuksetkin nostaa vaan itseinhoa ja epäuskoa omaan äitiyteen. Ajatteleeko kukaan muu koskaan näin?

Parasta (?) kaikessa on se, että toinen lapsi syntyy aivan lähiaikoina, miten hitossa pystyn olemaan mukava/ihana äiti kahdelle, kun yhdenkin kanssa menee pultti koko aika??? VOiko tää oikeasti johtua jostain hormoneista, tuleeko musta vielä " normaali" ? Ehkä tyhmiä kysymyksiä... Pojalla on tosin kova uhma päällä ja lopetti juuri päiväkodin, kun jäin äitiyslomalle (lomalle??), oma olokaan ei supistuksineen ja kankeine liikkumisine kaikkineen mikään paras.... Apua, miten hermot haltuun????????????