Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kirjan kirjottajia tai kenties jo julkaisun tehneitä?
18.11.2010 |
Kuinka kauan työstitte teostanne? Kuinka ensimmäinen kirjanne myi, markkinoiko kustantaja sitä kuinka tehokkaasti?
Luomistyötä vielä tekevät, millaiset teidän suunnitelmat ja tavoitteet on?
Kommentit (22)
kirjaa kirjoitan eli kokemusta ei ole noista kustannusjutuista.
Hankalaa se kirjoittaminen on ollut. Kahden lapsen kotiäitinä on todella hankalaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Illalla kun lapset ovat nukkumassa, on yleensä itse jo aika väsynyt. Siksi olen välillä ottanut viikonloppuja "vapaaksi" eli mies hoitaa kaksi päivää lapsia ja muut kotityöt, jotta minä voin kirjoittaa.
Projekti etenee hitaasti, mutta varmasti. Ehkä kirjan julkaisu jää haaveeksi, ehkä en kuitenkaan ole niin hyvä (olen siis aikaisemmin kirjoittanut ihan novelleja sekä sanoittanut erään paikallisen bändin biisejä) mutta ainakin olen yrittänyt. On myös ihanaa, kun saa kannustusta yrittää, ainakin omalta mieheltä =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av palkannut kirjailijan tekemään aloituksia av:lle...ja tarkastamaan kaikki aloitukset...
että minä olen joku palkattu, niin olet väärässä. En käytä tuota suomi24 palstaa, vaan olen ihan tätä palstaa kuluttava kotiäiti, joka työstää omia tekstejään.
ap
Kirjaidea oli saanut hyväksynnän kustantamolta jo aiemmin kahden ensimmäisen luvun (joiden kirjoittamiseen meni kaksi viikkoa) ja synopsiksen perusteella. Sitten kirja makasi puolitoista vuotta kustannustoimittajan pöydällä, jonka jälkeen muokkasin sitä pari päivää ja se julkaistiin siitä muutaman kuukauden kuluessa. Painos oli se normaali aloittelijan painos eli 2000 kpl, joka myytiin loppuun kahden vuoden kuluessa. Ei mennyt alennusmyyntiin, mutta ei otettu uutta painostakaan, vaikka aluksi jo tuntui siltä. Palkkiostani valtaosa meni siihen, kun ostin omia kirjojani sukulaisille ja ystäville annettaviksi. Markkinoimaan minua pyydettiin muutamaan paikkaan, mutta enimmäkseen ei ollut varaa mennä kun olisi pitänyt junaliput maksaa itse ja olla poissa töistä. Ei ollut mahdollista.
olen saanut kaksi eri apurahaa kahteen erityyppiseen tietokirjaan. Nyt olen siinä vaiheessa, että pitäisi alkaa soittaa kustantamoihin ja kysyä ovatko kiinnostuneita.
Olin normaalissa päivätyössä. Kirjoitin joka ilta lasten nukkumaanmenon jälkeen noin klo 21-23 tai vähän pidempään ja lisäksi vkl yhden päivän kokonaan ja toisena vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin normaalissa päivätyössä. Kirjoitin joka ilta lasten nukkumaanmenon jälkeen noin klo 21-23 tai vähän pidempään ja lisäksi vkl yhden päivän kokonaan ja toisena vähän.
vissiin kannattanut kirjoittaa vähän enemmän kuin kaksi kuukautta.
Milloin oma kirjasi julkaistiinkaan? Kirjassa on olennaista sisältö, ei se, miten nopeasti se on tehty. Minulla oli sisältö valmiiksi jäsenneltynä päässäni, ei tarvinnut kuin tipautella näppisten kautta ulos.
t. 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin oma kirjasi julkaistiinkaan? Kirjassa on olennaista sisältö, ei se, miten nopeasti se on tehty. Minulla oli sisältö valmiiksi jäsenneltynä päässäni, ei tarvinnut kuin tipautella näppisten kautta ulos.
t. 5.
kirjaa ei myyty juuri lainkaan, ja itse ostit niistä puolet, niin eikö se meinaa sitä, ettei kirja ollut kovin hyvä? Siitä olisi voinut tulla parempi, jos olisit hionut sitä pitempään. Riikka Pulkkinenkin kirjoitteli Rajaa kuutisen vuotta ja sillä on mennyt vähän paremmin.
Useimmista Suomessa julkaistuista kirjoista otetaan korkeintaan 2000 kappaleen painos. Pelkästään se, että kirjani myytiin loppuun täydellä hinnalla, on keskimääräistä parempi myynti. Ostin 20 kpl kirjojani ja siihen tosiaan meni lähes koko palkkioni, mikä toivottavasti kertoo wannabe-kirjoilijoille, ettei puuhaan kannata rahan takia ryhtyä. Riikka Pulkkiset ovat sitten ihan erikseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin elättää itseni kirjoittamalla. Ei pelkkiä kirjoja, vaan lehtiartikkeleita myös.
Kivinen on tie. Joitakin artikkeleja olen saanut paikalliseen sanomalehteen läpi. Sitten kävi niin, että alkoivat käyttää mua avustajana - kunnes kerran lähettivät mut haastattelemaan erästä taiteilijaa.
No, kirjoitin taiteilijan kommentit teoksestaan ylös ja jutun. Juttua ei koskaan julkaistu eikä lehti enää huolinut tekstejäni - myöhemmin kuulin tutulta lehden työntekijältä, että taiteilijan kommentit oli olleet päätoimittajan poliittisen vakaumuksen vastaisia ja mä olin siitä saanut vihat päälleni. Taiteilija oli entinen vasemmistolainen, joka taiteessaan kritisoi kommunismia Kiinassa ja nämä kommentit kirjoitin artikkeliin.
Aikakauslehtiin on tosi vaikea saada jotain läpi. Olen soitellut ja tehnyt juttuehdotuksia, mutta jos jonkun saa langanpäähän, niin kommentit on tylyjä. "Meillä on kyllä ihan omat toimittajat kirjoittamassa juttuja, ei olla kiinnostuneita harrastelijoista." on sanottu ihan suoraan.
Yhtä lasten kuvakirjaa työstän parhaillaan. Siskoni piirtää kuvat. Nuorten romaani on tietojenkeruuasteella. Yhtä tietokirjaa kirjoitan.
Haluaisin elättää itseni kirjoittamalla. Ei pelkkiä kirjoja, vaan lehtiartikkeleita myös.
Kivinen on tie. Joitakin artikkeleja olen saanut paikalliseen sanomalehteen läpi. Sitten kävi niin, että alkoivat käyttää mua avustajana - kunnes kerran lähettivät mut haastattelemaan erästä taiteilijaa.
No, kirjoitin taiteilijan kommentit teoksestaan ylös ja jutun. Juttua ei koskaan julkaistu eikä lehti enää huolinut tekstejäni - myöhemmin kuulin tutulta lehden työntekijältä, että taiteilijan kommentit oli olleet päätoimittajan poliittisen vakaumuksen vastaisia ja mä olin siitä saanut vihat päälleni. Taiteilija oli entinen vasemmistolainen, joka taiteessaan kritisoi kommunismia Kiinassa ja nämä kommentit kirjoitin artikkeliin.
Aikakauslehtiin on tosi vaikea saada jotain läpi. Olen soitellut ja tehnyt juttuehdotuksia, mutta jos jonkun saa langanpäähän, niin kommentit on tylyjä. "Meillä on kyllä ihan omat toimittajat kirjoittamassa juttuja, ei olla kiinnostuneita harrastelijoista." on sanottu ihan suoraan.
Yhtä lasten kuvakirjaa työstän parhaillaan. Siskoni piirtää kuvat. Nuorten romaani on tietojenkeruuasteella. Yhtä tietokirjaa kirjoitan.
tottakai jollain aikakauslehdillä on työntekijät omasta takaa! Mitähän on mahtanut päässäsi liikkua, ei ne tietenkään ota minkään tuntemattoman harrastelijan juttuja lehtiinsä! Opiskele toimittajaksi ja hae töitä ihan normaalisti jos lehtiin haluat kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AIkakauslehdissä on kyllä aika paljon free-kirjoittajia. Katsokaapa vaikka jonkun Imagen toimituskunnan kohta avustajat.
Mutta harrastelija ja free on ihan eri juttu. Free tekee ammatikseen kirjoittamista.
Haluaisin elättää itseni kirjoittamalla. Ei pelkkiä kirjoja, vaan lehtiartikkeleita myös.
Kivinen on tie. Joitakin artikkeleja olen saanut paikalliseen sanomalehteen läpi. Sitten kävi niin, että alkoivat käyttää mua avustajana - kunnes kerran lähettivät mut haastattelemaan erästä taiteilijaa.
No, kirjoitin taiteilijan kommentit teoksestaan ylös ja jutun. Juttua ei koskaan julkaistu eikä lehti enää huolinut tekstejäni - myöhemmin kuulin tutulta lehden työntekijältä, että taiteilijan kommentit oli olleet päätoimittajan poliittisen vakaumuksen vastaisia ja mä olin siitä saanut vihat päälleni. Taiteilija oli entinen vasemmistolainen, joka taiteessaan kritisoi kommunismia Kiinassa ja nämä kommentit kirjoitin artikkeliin.
Aikakauslehtiin on tosi vaikea saada jotain läpi. Olen soitellut ja tehnyt juttuehdotuksia, mutta jos jonkun saa langanpäähän, niin kommentit on tylyjä. "Meillä on kyllä ihan omat toimittajat kirjoittamassa juttuja, ei olla kiinnostuneita harrastelijoista." on sanottu ihan suoraan.
Yhtä lasten kuvakirjaa työstän parhaillaan. Siskoni piirtää kuvat. Nuorten romaani on tietojenkeruuasteella. Yhtä tietokirjaa kirjoitan.
tottakai jollain aikakauslehdillä on työntekijät omasta takaa! Mitähän on mahtanut päässäsi liikkua, ei ne tietenkään ota minkään tuntemattoman harrastelijan juttuja lehtiinsä! Opiskele toimittajaksi ja hae töitä ihan normaalisti jos lehtiin haluat kirjoittaa.
Eihän siinä mitään menetä jos yrittää. Joskus se sitkeys palkitaan ja otetaan vaikkapa tuuraajaksi. Koulutus kun ei takaa hyviä kirjoittajanlahjoja.
En siis ole tuo aikasemoi kommentoija, kunhan nyt tulin sanomaan oman mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä mitään menetä jos yrittää. Joskus se sitkeys palkitaan ja otetaan vaikkapa tuuraajaksi. Koulutus kun ei takaa hyviä kirjoittajanlahjoja.En siis ole tuo aikasemoi kommentoija, kunhan nyt tulin sanomaan oman mielipiteeni.
usko että se tuolla alalla menee noin, että soitellaan vaan "mä voisin niinku tehä jutun vaik kodittomista kissoista" ja sitten sanotaan, että no tee, tossa sulle 500 euroa vaivanpalkkaa.
Tunnen monia perheensä freekirjoittajina elättäviä ihmisiä. Jokaisella on ylempi korkeakoulututkinto, muttei kukaan ole opiskellut journalistiikkaa pääaineena.
Olen myös ollut Suomen freetoimittajien järkkäämässä koulutuksessa, jossa nimenomaan KEHOTETTIIN kysymään lehdiltä ensin, voiko kirjoittaa jostain aiheesta. Tietenkään ei voi olettaa, että ne automaattisesti maksaisivat siitä jutun kirjoittamisesta. Olettaisi, että antaisivat mahdollisuuden kirjoittaa jonkun jutun ja jos katsoisivat sen julkaisukelpoiseksi, maksaisivat vasta sitten.
Yksi noista tv:n urheilutoimittajanaisista pääsi alalle vaan lähettelemällä sinnikkäästi juttuja lehtiin. Harmi vaan, kun en muista kuka. Lopulta yksi juttu julkaistiin, kun oli kymmeniä lähettänyt, ja siitä se alkoi.
Näin minäkin aion tehdä.
T. Se itsensä kirjoittamisella elättämisestä haaveileva
P.S. Olette kyllä niin tyypillisiä suomalaisia... Mitään ei voi tehdä, jos ei siitä ensin ole tutkinto ja joku virallinen paperi...
Julkaisijana oli eräs suomalainen ministeriö. Tein kirjaa 3,5 vuotta ministeriön palkkaamana - siihen liittyi laaja tutkimustyö. Kirja on varsin tunnettu Suomessa ja siitä oli arvosteluja sanomalehdissä (mm. Hesarissa).
Myyntituloihin minulla ei sitten palkan lisäksi ollutkaan oikeutta.
Käytännössä ainoat "toimittajakoulut" tässä maassa ovat Tampereen ylipisto ja HS:n toimittajakoulu. Valtaosa toimittajista ei ole käynyt kumpaakaan vaan tutkinto on jostain ihan muusta ja työhön opittu tekemällä. Ensin juttuja pieniin julkaisuihin, ehkä palkattakin, sitten suurempiin.
Käytännössä ainoat "toimittajakoulut" tässä maassa ovat Tampereen ylipisto ja HS:n toimittajakoulu. Valtaosa toimittajista ei ole käynyt kumpaakaan vaan tutkinto on jostain ihan muusta ja työhön opittu tekemällä. Ensin juttuja pieniin julkaisuihin, ehkä palkattakin, sitten suurempiin.
..jossa se on yhteisöviestinnän nimellä, sekä Helsingin yliopistossa. Toimittajakoulutusta annetaan myös useissa ammattikorkeakouluissa. Koulutusväyliä on todellakin useita ja koulutusmäärät ylisuuria. Lehtien päällikkötoimittajilla on ylitarjontaa alalle kouluttautuneista ja hyvin motivoituneista nuorista, joten heillä ei ole erityisen suurta tarvetta palkata kouluttamattomia aloittelijoita. Heillä kun ilmenee juuri tuota erään kirjoittajan paljastamaa ongelmaa, että ei osata yhtään ajatella, mihin kirjoitetaan ja mille yleisölle, vaan annetaan vain tulla mitä haastateltava on sattunut sanomaan. Toimittaminen on TOIMITTAMISTA eli valintaa. Haastatteluaineisto ja muut kerätyt tiedot ovat vain raaka-aine, josta juttu kirjoitetaan esiin. Tekstin kirjoittaminen juuri siihen välineeseen ja sille yleisölle on olennainen ammattitaidon osa.
Toimittajina on paljon muunkin koulutuksen saaneita, mutta koulutus ylipäätään on ihan perusvaatimus. Koulutus nimittäin opettaa hankkimaan ja arvioimaan tietoa.
Av palkannut kirjailijan tekemään aloituksia av:lle...ja tarkastamaan kaikki aloitukset...