Lue keskustelun säännöt.
Millainen unikoulu 2-vuotiaalle??
08.01.2011 |
Toivoisin asiallisia ja omaan kokemukseen perustuvia neuvoja, miten opettaa juuri 2 täyttänyt lapsi (uudestaan) nukahtamaan sänkyyn (ei äidin syliin, lapsi sylissä tätäkin kirjoitan...).
Lapsi on ennen nukahtanut ihan kiltisti sänkyyn minä vieressa istuen (meillä on aina nukutettu kaikkia lapsia vieressä istuen, ei ole ollut ongelma) ja nukkunutkin omassa sängyssä meidän huoneessa vielä aiemmin syksyllä (omaa huonetta ei ole, eikä se ole ongelma, eikä sekään että tulee yleensä jossain vaiheessa viereen nukkumaan kunhan nukkuu siinä).
Nyt korvakierteen jälkeen tämä ei onnnistu enää ollenkaan. Lapsen on kipeänä ollut pakko antaa nukkua sylissä. Nyt ei suostu muuhun, ei saa illalla sänkyyn nukkumaan. Huoh. Isommat lapsemme ovat nukahtaneet ok, joten ei ole kokemusta. Lapsi ei puhu niin hyvin, että puhumalla voisi mitään sopia, lahjoa tms.
Iltanukkumaanmeno on siis se kaiken alku. Mutta miten "pakotan" lapsen illalla omaan sänkyyn, kun hän kiipeää vain pois. Palautan toki hänet sänkyyn, 10, 20, 30, 40... kertaa. Tunnin, kaksi... Ei auta. Ja jos lopulta nukahtaakin, herää jos yritän poistua. (Aiemmin kaikki on sujunut ok samalla metodilla, silloin tosin oli vielä pinnasängyssä, nyt ei enää.)
Kommentit (23)
ei kyllä vielä oikein lahjomista taida ymmärtää, kun puhe on vielä tosi rajallista... Eikä vielä osaa oikein ajatella eteenpäin, että pysyisi sängyssä nukkumaanmennessä sen takia mitä saisi seuraavana päivänä.
-ap
Eihän se nyt automaattisesti tarkoita etteikö puhetta ymmärrä paljonkin vaikka itse ei vielä osaa puhua. Kyllä meidän taapero ymmärsi paljonkin asioita jo paljon ennen puhumaan oppimista. Älä aliarvioi lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minusta ei ymm. niin et auttais
ei kyllä vielä oikein lahjomista taida ymmärtää, kun puhe on vielä tosi rajallista... Eikä vielä osaa oikein ajatella eteenpäin, että pysyisi sängyssä nukkumaanmennessä sen takia mitä saisi seuraavana päivänä.
-ap
Eihän se nyt automaattisesti tarkoita etteikö puhetta ymmärrä paljonkin vaikka itse ei vielä osaa puhua. Kyllä meidän taapero ymmärsi paljonkin asioita jo paljon ennen puhumaan oppimista. Älä aliarvioi lastasi.
ja vanhemmat tekevät näin ilta toisensa jälkeen...suoraan sanottuna: älytöntä. Lapsi itkee ja kokee turvattomuutta, vanhempi ärtyy. Kaikki ovat lopen uupuneita. Eikä lapsi kuitenkaan nukahda. Luulisi tämän valkenevan jo kymmenennen kerran jälkeen.
Palautan toki hänet sänkyyn, 10, 20, 30, 40... kertaa.
Vastaus: herätä lapsi tarpeeksi aikaisin aamulla, vie hänet sänkyyn kun lapsi on väsynyt ja toista iltarutiinit samana joka ilta. Unohda unikoulut.
Ei tästä nyt ollut kuitenkaan kauheasti apua. Lapsi herää/herätetään joka aamu samaan aikaan, kun menee hoitoon. Iltarutiinitkin on samat, tosin mitään iltarutiineja ei tietysti korvakierteen aikana ole voitu pitää, kun lapsi on ollut niin sairas. Mitä siis sinun mielestäsi pitäisi tehdä? Mitä tarkoittaa "vie lapsi sänkyyn" - kun hän vain kiipeää sieltä pois!
Kysyn ihan aidosti: Mikä on ideasi?
ja vanhemmat tekevät näin ilta toisensa jälkeen...suoraan sanottuna: älytöntä. Lapsi itkee ja kokee turvattomuutta, vanhempi ärtyy. Kaikki ovat lopen uupuneita. Eikä lapsi kuitenkaan nukahda. Luulisi tämän valkenevan jo kymmenennen kerran jälkeen.
Palautan toki hänet sänkyyn, 10, 20, 30, 40... kertaa.
Vastaus: herätä lapsi tarpeeksi aikaisin aamulla, vie hänet sänkyyn kun lapsi on väsynyt ja toista iltarutiinit samana joka ilta. Unohda unikoulut.
Jos lapsi ei nukahda illalla, älä herätä häntä samaan aikaan kuin joka aamu vaan tavallista AIKAISEMMIN. Lapsi ei nukahda illalla jos ei ole tarpeeksi väsynyt.
Jos iltarutiineja ei ole ollut viime aikoina ei ole mikään ihme jos nukkumaanmeno takkuilee.
Palauttakaa iltarutiinit ja odottakaa tuloksia vasta parin viikon päästä kun lapsi on taas tottunut rutiineihin. Tv kiinni, valoja vähemmälle, uni-cd, iltapala, iltapesu, sänkyyn ja iltasatu, peitto korviin, pusuja ja paijausta. Tätä kun toistaa tarpeeksi monta viikkoa lapsi ehdollistuu ja alkaa haukotella jo viimeistään iltasadun aikoihin ja nukahtaa ennen kuin ehdit hyvää yötä sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on juuri 2 vuotta täyttänyt korvakierrepotilas, jota ei tosin koskaan ole nukutettu syliin vaan viereen vanhempien sänkyyn. Korvatulehdus on tällä hetkellä jatkuvasti päällä, mutta siihen on auttanut kipulääkitys illalla, eli pronaxenia ja panadolia.
Meidän kyllä pitäisi aloittaa unikoulu, että lapsi oppisi nukahtamaan yksin, siirtää omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn (sänkykin on vielä pinnasänky - silloin harvoin kun siellä nukkuu).
Huudatusunikoulu ei tule täällä kuuloonkaan.
Olen ajatellut seuraavia vaihtoehtoja: Sängyn ja nukkumaanmenon tekemisen miellyttäväksi: unilelu, iltasatu yms. Lisäksi olen ajatellut pidentää iltarutiineja ja rauhoittaa illat paremmin. Omaan sänkyyn, viereen istumaan, aluksi rauhoittava puhe ja asian selittäminen ja sitten mahdollisimman vähän puhetta... Itkukin kuuluu varmasti asiaan parina iltana, mutta ehkä sitten oppii... Itse uskon satujen ja kertomusten voimaan. Ja rutiinien.
Ehkä se auttaa teitä, että se vanhemmista joka ei nukuta syliin, nukuttaa muutamina iltoina peräkkäin sänkyyn.
Ja tälle rutiini-nikkarille tiedoksi. Meillä on AINA, jopa kipeänä ollessakin, samat ja tarkat rutiinit. Illalla on väsynyt kuin mikä, mutta silti oli vaihe, että ei nukkunut ilman kahden tunnin nukutussessiota iltaisin ja välillä öisinkin.
Meillä siis tilanne, että lapsi ihan hyvin nukkunut itsekseen jo vuoden ikäisestä omassa huoneessaan. Jostain syystä pikkasen vajaa 2-vuotiaana alkoi sellaiset ilta- ja yöhulinat ettei mitään rajaa. Illalla ei nukahdeta millään ja parhaimmillaan yöllä valvotetaan koko taloa kolmekin tuntia putkeen.
Kahden kuukauden taistelun jälkeen tilanne on pikkuhiljaa rauhoittunut. Iltaisin olemme saanet lapsen nukkumaan niin, että kun lähdemme huoneesta, me vanhemmat olemme koko ajan oven lähellä ja juttelemme rauhallisesti keskenään. Lapsi itkee kyllä alkuun mutta aika nopeasti rauhoittuu kun kuulee meidän äänet.
Yöt on ratkaistu niin, että kun lapsi alkaa riehua, jompikumpi aikuisista menee patjan kanssa nukkumaan hänen huoneeseensa. Syliin ei oteta vaikka hän sitä vaatii, mutta ollaan samassa huoneessa. Mutta nämä kaikki toimenpiteet ovat vaatineet huudatusta jonkin verran. Kyllä 2-vuotiasta voi jo jonkin verran huudattaa. Ei se siitä rikki mene. Sitä paitsi monesti kuulee kuinka lapsi manipuloi huudollaan. Huutaa vähän aikaa ja sitten kuuntelee onko kukaan tulossa. Sitten taas huutaa ja kuuntelee. Tuon ikäiset osaa jo aika hyvin tekohuutakin. Ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekin voiko huudattaa (periaatteessa siis vastustan yksin huudatusta, mutta toiset lapset tosiaan protestoi ja toiset on taas heti paniikissa, jotenkin ehkä perusturvasta tai temperamentista riippuen). Ja tilanteesta: Meillä huudattaminen jo senkin takia ongelma, koska isommat herää siihen ja sitten ei nuku kukaan ja aamulla pitää jaksaa kouluun ja tarhaan.
mutta käytännssä en... Mitä siis teen illat ne ekat viikot, kun lapsi ei suostu käymään nukkumaan?
Tuosta turvattomuuden tunteesta en olisi niin varma, lapsihan ei ole missään vaiheessa yksin, vaan minä olen vieressä, häntä kiukuttaa vaan, koska yrittää karata sängystä ja ei anneta.
Jos lapsi ei nukahda illalla, älä herätä häntä samaan aikaan kuin joka aamu vaan tavallista AIKAISEMMIN. Lapsi ei nukahda illalla jos ei ole tarpeeksi väsynyt.
Jos iltarutiineja ei ole ollut viime aikoina ei ole mikään ihme jos nukkumaanmeno takkuilee.
Palauttakaa iltarutiinit ja odottakaa tuloksia vasta parin viikon päästä kun lapsi on taas tottunut rutiineihin. Tv kiinni, valoja vähemmälle, uni-cd, iltapala, iltapesu, sänkyyn ja iltasatu, peitto korviin, pusuja ja paijausta. Tätä kun toistaa tarpeeksi monta viikkoa lapsi ehdollistuu ja alkaa haukotella jo viimeistään iltasadun aikoihin ja nukahtaa ennen kuin ehdit hyvää yötä sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän lapsi on ilmeisesti sairaana erilainen kuin meidän, miten me niitä rutiineja (iltapuuro, -maito, pesut, -satu, nukkumaan) pidämme kipeänä yllä, kun lapsi ei syö eikä juo mitään, ei voi istuttaa edes pöydän ääreen kun huutaa suoraa huutoa joutuessaan pois sylistä, makuulleen ei voi sänkyyn laittaa kun sattuu...
Juu, ei siis pidetä meillä kipeänä kiinni rutiineista, se olisi lapsen kiduttamista.
Kiitos kaikista ajatuksista, lisää??!
-ap
lapsi ollut aina helppo nukkuja koliikkiaikaa lukuunottamatta mutta yhtäkkiä sai paniikkikohtauksia yöllä. En tiedä näkikö painajaisia vai mitä mutta hätä oli sellainen että oli pakko ottaa pikkuinen viereen nukkumaan. Tämä jäi tavaksi eikä tietenkään halunnut muualla nukkua ku äitin vieressä. Mutta lahjoin että seuraavana päivänä mennään uimaan ym jos suostuu nukkumaan omassa sängyssä. Ymmärsi kun tarpeeksi jankutin (ei puhu kuin pari sanaa). Lisäksi kuuntelemme musiikkia makuuhuoneessa ja levy sammuu jos lapsi nousee pois. Iltasaduista meidän tyttö vain piristyy, eivät toimi. Ostakaa uudet lapsen valitsemat pussilakanat, unilelun ym jotta nukkumaanmenosta tulisi mukavampi kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu että kyrpii nämä rutiineista valistajat silloin kun ei välttämättä ole siitä kyse. Meilläkin pidetty aina samat rutiinit, eikä voi sanoa että lapsi olisi unessa suukkojen aikana viimeistään. Ja silti jossain vaiheessa unillemeno alkoi takuta. Olin ihan rikki, kun en enää keksinyt mitä asialle tehdä. Sitten pph piti palopuheen rutiineista ihan kun en olisi niistä pitönyt kiinni. Aina samalla tavalla toimittu, poislukien sitä, että siirsin lopulta nukkumaanmenoa puoli tuntia kun muuta ei keksinyt. Teki mieli huutaa naama punaisena, kun joku tietämättä mitään antoi tulla niin faktana sen, että rutiinit auttaa. Siis auttaa varmaan, siksi niistä pidän kiinni. Joskus vaan niistäkin huolimatta voi tulla ongelmia.
Onko korva/kipukierre nyt varmasti jo ohi? Että hermostumiset ei johdu siitä?
Protestoi nukkumaan menoa, joten ei siihen taida olla mitään hiljaista keinoa. Jos ottaisitte pinnasängyn vielä takaisin käyttöön mikäli et jaksa olla kiikuttamassa alati takaisin omaan sänkyynsä? Tai saisiko pysymään sängyssä jo siten että estät pois tulemisen istumalla sängyn vieressä ja laittamalla aina makuulteen vaan päättäväisesti ja samalla hyssytellen ja silitellen. Tai kun meno yltyy itkuhuudoksi niin syliin otto siihen kunnes rauhottuu ja sitten takaisin sänkyyn ja heti perään silitellen kunnes nukahtaa. Tutti tai unipullo auttaisi rauhottumaan makuulleen? Ei toki välttämättä heti ensimmäisellä tarjoamiskerralla hyväksy..
Entäpä ensin vaihtoehtona syliin nukahtamiselle edes makuulleen viereen teidän sänkyyn nukuttaminen (rauhottuminen makuulleen) ja siitä sitten omaan sänkyyn siirto? Seuraavaksi kun tämä onnistuu niin sitten nukuttaminen omaan sänkyyn.
Ja toinen että liian aikaisin ei todellakaan kannata yrittää nukuttamista, vaikka ensin menisikin myöhään niin kyllä se siitä alkaa aikaistumaan kun nukahtamisprosessi omaan sänkyyn ensin saadaan toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii se että pistetään makuulleen sänkyyn ja unipullo suuhun. Normaalisti rauhottuu siinä imiessään ja nukahtaa pullolle. Jos kuitenkin nousee vielä virkeänä elämöimään niin sitten sängystä pois syliin rauhottumaan iltasadulle tai jos ei halua olla sylissä niin lattialle vielä vähäksi aikaa leikkimään ja 15-30 min päästä uusi yritys. Jos taas on vain väsynyttä itkua/protestointia niin laitetaan aina uudelleen makuulleen ja silitellään/rauhotellaan ja tarjotaan pulloa. Kyllä se muutamassa minuutissa, 10 tai 20 min päästä nukahtaa. Se on välillä itkuista ja vaikertamista muttei kuitenkaan täyttä huutoa. Täytyy lapsen antaa purkaakin väsymystään / pahaa oloa, siinä se myös selästä silittelyn ja vierellä olon myötä oppii rauhoittumaan väsymyksestään ja nukahtamaan turvallisessa tunnelmassa. Lopulta silittelyjä ei enää tarvita.
Joo meillä myös tuo rytmikäs, suht "voimakaskin" silittely (että lapsi tuntee käden ja silityksen) rauhoitti myös niissä tilanteissa kun yösyömisestä pyrittiin eroon. Vaikkei se alkuun tuntuisi toimivankaan niin kyllä lapsen itkiessä tulee hetki kun lapsi alkaa "kuunnella" silitystä ja odottaa että se toistuu samassa kohdassa aina uudelleen ja uudelleen, vaikka lapsi samalla vielä vaikertaisikin. Kyllähän silitys ja kosketus rauhoittaa aikuistakin uneen.
Vierailija kirjoitti:
ei kyllä vielä oikein lahjomista taida ymmärtää, kun puhe on vielä tosi rajallista... Eikä vielä osaa oikein ajatella eteenpäin, että pysyisi sängyssä nukkumaanmennessä sen takia mitä saisi seuraavana päivänä.
-ap
Et arvaakaan kuinka paljon 2-vuotias ymmärtää, vaikka ei osaisi vielä itse oikein puhua. Ymmärtää todennäköisesti kaiken.
Anna lapsen itse valita milloin menee nukkumaan, nyt olet tehnyt nukkumaanmenosta rangaistuksen vaikka se oikeasti on ihanaa saada nukkua touhukkaan päivän jälkeen. Tee nukkumaanmenosta ihana asia, tee ympäristö sopivaksi. Yksin nukkuminen ei ole oikeasti kovinkaan luontaista ihmiselle, miksi siihen pitäisi pakottaa jos vaihtoehto on? Nukutko itse mielelläsi yksin? Monet aikuisetkin mielummin nukkuu toisen vieressä, esim kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen itse valita milloin menee nukkumaan, nyt olet tehnyt nukkumaanmenosta rangaistuksen vaikka se oikeasti on ihanaa saada nukkua touhukkaan päivän jälkeen. Tee nukkumaanmenosta ihana asia, tee ympäristö sopivaksi. Yksin nukkuminen ei ole oikeasti kovinkaan luontaista ihmiselle, miksi siihen pitäisi pakottaa jos vaihtoehto on? Nukutko itse mielelläsi yksin? Monet aikuisetkin mielummin nukkuu toisen vieressä, esim kumppanin.
Lapsi nimenomaan tarvitsee rytmejä, koska rytmit tuovat turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Lapsi osaa myös (suht) säännöllisistä rytmeistä ennakoida, mitä tapahtuu seuraavaksi. Esim. meillä 2-vuotias aina iltapalan aikaan itse sanoo "yö tulee", koska on tottunut että iltapalan jälkeen alkaa iltapesut ja nukkumaanmeno.
ei kyllä vielä oikein lahjomista taida ymmärtää, kun puhe on vielä tosi rajallista... Eikä vielä osaa oikein ajatella eteenpäin, että pysyisi sängyssä nukkumaanmennessä sen takia mitä saisi seuraavana päivänä.
-ap