Elän onnellisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa. Millainen suhde sinulla?

Olen tällä hetkellä siinä tilanteessa että parisuhde melkein täydellinen, vaki hyvä työ, terveet lapset ja mukavat harrastukset. Elämä kukoistaa.

Miten tähän olen päässyt, on vaatinut joustamista joskus, kovaa työtä ja säästämistä rahassa silloin tällöin.

Miehen kanssa olemme olleet yhdessä 22 vuotta ja meillä on kutakuinkin samat ajatukset kuinka haluamme elää. Tällä hetkellä mennään aika paljon lasten ehdoilla, itseämme ja parisuhdetta unohtamatta.

olen todella onnellinen, mutta välistä tuntuu kuitenkin että ei jaksa. Meillä 2 pientä lasta, eli olen kotona, ja siitä syystä teen kaiken mukisematta, siivoan koko kodin yksin, hoidan lapset, teen ruuat, pyykkiä kertyy monta koneellista jne. Siihen rupeaa kyllästymään että kun toinen tulee kotiin ollaan vaan koneella tai nukutaan tai katotaan tv:tä. Mutta siitä huolimatta rakastan miestäni ja kait kaikkeen vaan turtuu pikkuhiljaa ja oma minäni kuolee pois...

Syyt onnistumiseen ovat minusta molemminpuoleinen kunnioitus, kohtuu samanlaiset luonteet, mielipiteet ja huumorintaju, se että hyväksymme ettei kumpikaan ole täydellinen ja emme vänkytä asioista joilla ei oikeasti ole merkitystä sekä se että jos joku asia ottaa päähän niin siitä puhutaan asiallisesti ennen kuin tulee riitaa.

olen naimisissa meillä on 3 lasta. Mieheni on loistava isä, hoitaa lapsia,siivoaa, tekee ruokaa ja osallistuu kaikkeen.., mutta mutta...mieheni ei halua suudella minua eikä muutenkaan turhia hempeile.. koskee kun haluaa seksiä eli siis kaikki kiihko puuttuu..sitä kaipaan..

Yhdessä oltu kohta 14v..

Näin meillä tuli hyvä parisuhde. Kun minä olin lasten kanssa kotona ja mies töissä. niin miehen työajan tietysti hoidin lapsia ja kotia, tein ruuat. Mutta ilta-aika klo 17-> jaettiin kotityöt puoliksi välillä minä omissa harrastukissa ja välillä mies. Ja viikonloppuisin mies teki aina lauantaina ruuan, minä en siihen puutunut vaikka aika usein mentiin ranskalaiset + lisukkeet periaatteella. Ja siivoamisen oli sitä että perjantaisin olin heittänys matot ulos ja muuten siistinyt, kun mies tuli kotiin niin imuroi ja pesi lattiat. Nyt kun olemme molemmat töissä niin meillä käy siivooja.

Se minuus tietysti muuttuu lasten myötä ja löytyy uusia puolista itsestään. Mutta tärkeää on löytää aikaa itselleen eikä pelkästään perheelle.

Pitäisi jaksaa panostaa toiseen enemmän; mies kaipaa seksiä, minä muuta läheisyyttä. Olen vain niin totaalisen väsynyt, etten jaksa. Moni asia ympäristössä hiertää myös (väsymys onkin varmasti enemmän henkistä kuin fyysistä); näistä joihinkin mies kokee olevansa syyllinen, mikä lisää hänen ahdistustaan.



Tunnen olevani kahden vaiheilla ja huomaan saman miehestäni: joko on löydettävä pian lääkkeet ja into pelastaa tämä suhde tai ajaudumme lopullisesti erillemme.