Onko sinulla tapumusta kuvitella, että oma kokemuksesi on koko totuus asiassa kuin asiasssa?

sitä yhtä ainoaa totuutta ei kai missään asiassa ole, eiköhän sekin että 1+1=2 ole sopimusasia.

Niin se on ja niin sen pitääkin olla, koska kukaan muu ei huolehdi ihmisestä(lapsuusajan jälkeen) samalla tavalla kuin hän itse sen tekee. Tämä on perusasetus. Kypsyessään ihminen kuitenkin yleensä tajuaa, että on hänelle itselleenkin eduksi ymmärtää myös muiden näkökantoja.

mutta keskustelun edetessä osaan ajatella taas laajemmin, kyllä oma kokemus on kuitenkin se lähtökohta.

Ap voisi nyt itse tutkia hieman asenteitaan. Voisiko sittenkin olla mahdollista, että yleistyksistä olisi hyötyä? Miten vaivalloista ap:nkin elämästä tulisi, jos hän ei voisi lainkaan luottaa omaan kokemukseensa, vaan joutuisi jokaisesta pienestäkin asiasta ensin keräämään täydelliset tiedot ja sen jälkeen vasta päättämään, mitä mieltä on? Ja sen jälkeenkin vielä hän joutuisi olemaan epävarma valinnastaan, koska kaikki muutkin ovat oikeassa?



Yleistykset ja asenteet helpottavat elämää, koska ne vähentävät valintojen tekoa. On hyvä olla edes joitakin valmiita kaavoja, jotta aivot eivät aivan karrelle pala jatkuvasta täysillä kierroksilla toiminnasta.



Keskitie lienee tässäkin asiassa se paras. On hyvä luottaa omaan kokemukseensa, mutta suvaita myös toisten yleistyksiä.

Uskon että jokaisella on jossain määrin tuo uskomus. Minulla ainakin on monessa asiassa, mutta yritän tietoisesti päästä siitä irti. Varsinkin oman äidin opit ovat niin iskostuneet oikeiksi totuuksiksi, että täytyy ponnistella niistä eroon vieläkin. Osa niistä ja omista kokemuksistani kyllä on edelleenkin mielestäni oikeita. Jos joku asia toistuvasti ja todistetusti on jotain, se on minulle totuus.

Koska tiedän, että kaikilla kokemukset ovat erilaisia eikä ole mitään yhtä oikeaa totuutta vaikka joku niin väittäisi (vrt. imetyskeskustelu: pulloruokitut vähintäänkin puolet elämästään kipeitä ja täysimetetyt terveitä).

miltei päivittäin koen ahaa-elämyksiä uusien asioiden edessä, tosin ymmärrystä ja tietoa on myös omasta takaa...

Toisaalta koen olevani aikamoinen harvinaisuus, sillä joudun usein opettamaan ihmisille että katsopas tätä asiaa nyt hieman eri kantilta...

mutta tuo kyllä pitää paikkansa niin av:lla kuin muuallakin.



Koska MINUN synnytykseni oli helppo, niin vaikeasta synnytyksestä valittajat ovat surkeita luusereita. Koska MINUN lapseni nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn 5 minuutissa, niin kaikki, joiden lapset eivät nukahda, ovat huonoja vanhempia.

Koska MINUN lapseni vauva-aika oli rentoa löhöilyä, niin kaikki, joilla on muka rankkaa, ovat sen itse aiheuttaneet.



Oma äitini on moneen kertaan siunannut sitä, että hän sai kolmannen lapsen. Kaksi ensimmäistä olivat olleet helppoja, mutta kolmas opetti, että kaikki lapset eivät ole. Äitini totesi, että ilman kuopusta hänkin olisi varmasti yksi niistä ärsyttävistä kaikkitietävistä äideistä, jotka luulevat, että kaikki lapset ovat helppoja jos vanhemmat osaavat hommansa.



t. katkera äiti