Opettakaa ne poikanne tekemään kotitöitä. Inhoan anoppiani koska

Jännää että laitat sen anopin viaksi.



Et sitten ennen naimisiin menoa välittänyt moisesta??? vaan menit naimisiin ja nyt syytät anoppia, naurettavaa!

kotitöitä eivät tehneet kuin naiset. Se oli ongelma myös ennen naimisiinmenoamme, jo silloin tajusin että anoppi todella on kasvattanut kaikki lapsensa siihen käytäntöön. Päätin silti mennä naimisiin mieheni kanssa, sillä uskon että ihmiset pystyvät vielä aikuisenakin muuttamaan omaa käytöstään.

Helppoa se ei ole ollut. Mies sanoo ymmärtävänsä ja olevansa samaa mieltä siitä, että kun molemmat kuitenkin käymme täyspäiväisesti töissä, kotitöiden ei pitäisi olla vain minun harteillani. Mutta käytännössä hänellä ei tunnu olevan ollenkaan "silmää" sille mitä pitäisi tehdä tai miten, koska ei koskaan aikaisemmin ole kotitöitä tehnyt (ei myöskään sinkkuaikoinaan, hän asui törkyisissä oloissa ja söi pelkästään ulkona).

Se että anoppi on vanhanaikainen nainen jonka mielestä kotityöt kuuluvat vain naiselle, riippumatta siitä käyvätkö molemmat kodin ulkopuolella ansiotöissä, ei tarkoita että minä haluaisin kasvattaa oman poikani samanlaiseen maailmankuvaan.

Jännää että laitat sen anopin viaksi. Et sitten ennen naimisiin menoa välittänyt moisesta??? vaan menit naimisiin ja nyt syytät anoppia, naurettavaa!

jos mies on tottunut siihen, että vain naisväki siivoaa ja tekee ruokaa. Haloo. Mamma on passannut lapsesta asti pojan. Hankalahan sitä on nyt sitten aikuisella iällä opetella koiran uusia temppuja.



Minun mieheni koti on aina ollut hyvin tasa-arvoinen myös kotitöiden osalta, mikä on varmasti ollut poikkeus silloin 70- ja 80 -luvullakin. Siinä huushollissa melkeinpä appiukko on ollut ärhäkämpi kotitöiden teossa. Ja sen huomaa omasta miehestä. Yksikään kotityö ei ole hänelle vieras ja ennenkaikkea hänelle on ihan itsestäänselvää, että yhdessähän ne tehdään. Kiitos siitä anopille ja appiukolle! Meillä ei ikinä ainakaan tästä aiheesta tarvitse vääntää.

minunkin mieheltä oli alkuunsa ihan perusjutut hukassa, kun äitinsä oli tehnyt kaiken puolesta. siivonnut huoneen, pedannut sängyn, pistänyt astiat koneeseen jne. Ja kyllä, minä laitan sen anopin viaksi, tai oikeastaan miehen molempien vanhempien viaksi. Heidän perheessään kukaan lapsista ei ole tehnyt kotitöitä, sukupuoleen katsomatta.



Alkuunsa tämä otti päähän valtavasti. nyt olen saanut miestä "koulittua" ja melko hyvin tullaankin juttuun näiden kotitöiden kanssa. ja välitin tästä ennen naimisiin menoa, kun joku tuolla sellaista ihmetteli. koulutus alkoi ensimmäisestä päivästä yhteisessä kodissa :)

anoppi oli samanlainen, teki kotona kaikki hommat. Erosivat apen kanssa. Appiukko on patalaiska, ei tee yhtään mitään ja passuuttaa toisia. Anoppi on suomeksi sanottuna kohtuullisen tyhjäpää, aina valmis miellyttämään muita. Vasta nyt 60-veenä ja toiseen kertaan eronneena se sitten käy läpi teini-iän kapinaa, no pitkä juttu, eikä suoraan liity tähän.



Mies yritti sitten mullekkin siirtää tuota kotoa opittua mallia. Minä ilmoitin, että tietääkseni ollaan molemmat töissä ja minä en ole kenenkään piika. Jos ei halua avioeroa omalle kohdalleen, niin osallistuu kotitöihin niinkuin muutkin. Imuri vaan kouraan ja antaa palaa.



En myöskään rutkuttanut siitä miten "oikeinpäin nuohotaan". Kunhan teki. Mies piti lasten kanssa hoitovapaata ja hoitaa kotihommia oma-aloitteisesti, pyykkää, tiskaa, vie roskat. Mutta kas, kun anoppi tulee kylään, mies muuttuu sujuvasti "lapseksi" sohvalle ja jättää kaikki hommat mulle. Ohjeita kyllä jakelee. Ap:n tavoin kiristää hermoja, ja aion pistää taas kovan kovaa vastaan, mutta en anopille. Se nyt vaan on miehesi laiskuutta/tyhmyyttä....

Vanha koira oppii huonosti uusia tapoja!

löytyy loputtomasti ihan oikeita miesten töitä, eikä tarvitse tiskirätti kädessä heilua tai imuria taluutella.

Toki pesisin pyykkiä, mutta kaikki pestään sitten neljässäkympissä normaaliohjelmalla paitsi vuodevaatteet kuumemmassa. Itse asiassa tämä on ainoa emännän homma mitä en kotona ainakin silloin tällöin tee, kun en osaa. Enkä viitsi alkaa joka rätin pesuohjeita tutkimaan, pilalle menevät kumminkin meikäläisen pesuilla. Äitini passasi ja passaa minua joskus vieläkin, mutta siitä ei sitten sen isompia vaurioita jäänyt, kun äiti on nyt muutaman tuhannen kilometrin päässä. t. Äijä.

KUKA on sanonut ettet osaa pestä, vanhoja kuluneita sovinistivitsejä heittelevä vaimoko? Katsos vaatteissa on pesuohjemerkintä, josta näet pesulämpötilan. Ei se vaadi paljoa, olet tosi --- jos et osaa. Mikä vika 40, hyvä pesulämpötila, siinä minäkin pesen lähes kaikki.

Karsea tekosyy ettet osaa, ei se haittaa jos pesee ns. väärin, sittenhän oppii. Jos olisit mun mies ei onnistuisi moinen.

löytyy loputtomasti ihan oikeita miesten töitä, eikä tarvitse tiskirätti kädessä heilua tai imuria taluutella.

Mekin ostettiin käytetty talo ja sellaisena on muuten pysynytkin. Mies ei tee kotitöitä eikä myös remppaa, sen mitä rempataan, minä teen minkä ehdin. Niin oli myös mieheni kotona. Ja siellä on sekä tytöt että pojat opetettu siihen, että perheen äiti on se joka tekee. Laiskoja ovat kaikki.

löytyy loputtomasti ihan oikeita miesten töitä, eikä tarvitse tiskirätti kädessä heilua tai imuria taluutella.

Mekin ostettiin käytetty talo ja sellaisena on muuten pysynytkin. Mies ei tee kotitöitä eikä myös remppaa, sen mitä rempataan, minä teen minkä ehdin. Niin oli myös mieheni kotona. Ja siellä on sekä tytöt että pojat opetettu siihen, että perheen äiti on se joka tekee. Laiskoja ovat kaikki.

Siivoavat huoneensa, tyhjentävät ja täyttävät astianpesukoneen. Osaavat imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Ruokaakin ovat opetelleet tekemään. Ovat alakouluikäisiä.



Mutta tämä vain siksi, että olen itse laiskistunut vuosien varrella...

eli jos ei tyttöystävä vaihdan autonrenkaita, ei poika tee ruokaa tai siivoa. Tai jos tyttöystävä pyytää kantamaa laatikoita varastoon, ei mitään tapahdu ennen kuin tyttöystävä on ensin silittänyt paidat.

eli onko niin että oletat että nainen ei osaa tehdä muuta kuin kotitaloushommia, että jos mies hoitaa muut työt niin kaikki on ok?

Kyllä minä ainakin mieluummin renkaat vaihtaisin kuin kotitaloustöitä tekisin...

Mun anoppi myös passannut kaikki kolme lastaan, ennen kaikkea esikoispoikansa eli mieheni. Tästä on vuosien varrella väännetty milloin enemmän milloin vähemmän, mutta koskaan mies ei ole opetellut esimerkiksi kokkaamaan. Nyt kun olen vanhempainvapaalla ja mies on juuri aloittanut uudessa työssään, teen suurimman osan kotitöistä itse. Mies käy suurimmaksi osaksi kaupassa ja järjestelee kotona, vie roskia, ym. Minä teen sekä miesten että naisten työt - tai jätän tekemättä. Lapsia hän hoitaa lähestulkoon pyydettäessä silloin kun on vapaalla, ja on jo todella sujuvasti vauvankin kanssa, vaikka tämä on melkoinen tissitakiainen...



Kieltämättä miehen toistaitoisuus kotihommissa ottaa välillä raskaasti päähän, mutten niin kovin kätevä ole itsekään, ettäkö voisin sillä ylpeillä. Ymmärrän myös anoppiani, joka hätäisenä ihmisenä todennäköisesti on tehnyt kaiken itse periaatteella "tulee nopeammin valmista". Itse aion opettaa lapseni sukupuolesta riippumatta tekemään kotitöitä, ja kolmivuotias on siinä jo aika hyvässä vauhdissa. Katsotaan miten käy....

Ei nyt ihan auennut tuo ennen naimisiin menoa. Kun kyläilette anoppilassa ennen naimisiin menoa, harvoin tulee käytyä, niin eihän se oudolta tunnu että anoppi touhuaa silloin. ;) Toki hälytyskellojen olisi pitänyt av-standardin mukaan soida.

Mieheni muutti kanssani yhteen suoraan äidin helmoista, ja opettamista on kyllä piisannut. Anoppi yrittää vieläkin tunkea joka paikkaan, esim. muuttojen yhteydessä haluaisi tehdä uuteen asuntoon aina täyssiivouksen, ja loukkaantuu kun siivoankin itse. Meidän pitäisi myös hänen mielestään käydä kylässä passattavana vähintään 1-2 kertaa viikossa ja joka reissulla hän sitten jakelee ohjeita miten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja mistä ruoasta mieheni tykkää jne.



Onneksi mies kuitenkin on ottanut vinkeistä vaarin, eli osaa tehdä kaikennäköistä elämää helpottavaa, siivoaakin käskemättä jne. Eli ei kait se toivo ole menetetty vaikka tyhjästä joutuisi aloittamaankin. Tosin välillä meinaa iskeä epätoivo kun joutuu kädestä pitämään esim. pyykkejä pestessä (vaikka meillä minäkin käytän tuota maailman simppeleintä pesutekniikkaa eli en edes värejä erottele kun ei meillä ole vaaleita..) tai ruokaa maustaessa, vielä kymmenenteen kertaan.

En aio katsella poikaani kovin kauan kotona. Armeijan jälkeen herra saa luvan lähteä omilleen.



Kyllä siperia opettaa siivoamaan etc., jos oppini eivät ole menneet perille. Ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti myöhemmin.



En tiedä, onko tuo miehenikään nyt niin hyvä. On aivan ääripää. Enemmän nainen kuin minä: silittää farkut, plankkaa kengät about joka aamu. Huoltaa, hoitaa jne. ihan toisella tavalla kuin kukaan tuntemani heteromies ikinä...

Muuten olen kyllä samaa mieltä että myös pojat on hyvä opettaa tekemään kotitöitä. Meillä poika tekee ihan samat kotityöt kuin tyttökin.



Kaverilla on 17-vuotias poika jolle hän kuorii perunatkin. Poika ei käy koulussa ei töissä. Päivät nukkuu ja yöt valvoo. Äiti maksaa mopon bensat ja vakuutukset että poika pääsee liikkumaan. Mitään ei tee kotona. Mä olin siellä kylässä kun äiti pyysi poikaansa viemään roskat, vastaus oli "en vitussa vie".



Tyttöystävä pojalla on, ihme ja kumma? Lukiota käyvä tyttö, mutta tuskin se kauan jaksaa saamatonta poikaystää katsoa? Tai en tiedä? kaveri on kertonut että myöskin tyttö on aikamoinen huithapeli, perunat kuorii kaveri myös hänelle :)

Mieheni muutti kanssani yhteen suoraan äidin helmoista, ja opettamista on kyllä piisannut. Anoppi yrittää vieläkin tunkea joka paikkaan, esim. muuttojen yhteydessä haluaisi tehdä uuteen asuntoon aina täyssiivouksen, ja loukkaantuu kun siivoankin itse. Meidän pitäisi myös hänen mielestään käydä kylässä passattavana vähintään 1-2 kertaa viikossa ja joka reissulla hän sitten jakelee ohjeita miten pitäisi tehdä sitä ja tätä ja mistä ruoasta mieheni tykkää jne.

Onneksi mies kuitenkin on ottanut vinkeistä vaarin, eli osaa tehdä kaikennäköistä elämää helpottavaa, siivoaakin käskemättä jne. Eli ei kait se toivo ole menetetty vaikka tyhjästä joutuisi aloittamaankin. Tosin välillä meinaa iskeä epätoivo kun joutuu kädestä pitämään esim. pyykkejä pestessä (vaikka meillä minäkin käytän tuota maailman simppeleintä pesutekniikkaa eli en edes värejä erottele kun ei meillä ole vaaleita..) tai ruokaa maustaessa, vielä kymmenenteen kertaan.

Miehen olisi hyvä asua itsekseen jonkin aikaa, eikä suoraan paukata äidin helmoista naisen luo. Tietysti vl-perheissä tätä varmasti on, kun pitää päästä nopeasta naimisiin (koska esiaviollinen seksi on kielletty)

Toki pesisin pyykkiä, mutta kaikki pestään sitten neljässäkympissä normaaliohjelmalla paitsi vuodevaatteet kuumemmassa.



Itse asiassa tämä on ainoa emännän homma mitä en kotona ainakin silloin tällöin tee, kun en osaa. Enkä viitsi alkaa joka rätin pesuohjeita tutkimaan, pilalle menevät kumminkin meikäläisen pesuilla.



Äitini passasi ja passaa minua joskus vieläkin, mutta siitä ei sitten sen isompia vaurioita jäänyt, kun äiti on nyt muutaman tuhannen kilometrin päässä.



t. Äijä.

ruoanlaittoa ja siivoamista? Ja muuten yhtä useammin renkaat vaihdetaan ammattilaisilla, vähemmistö enää vaihtaa itse...

eli jos ei tyttöystävä vaihdan autonrenkaita, ei poika tee ruokaa tai siivoa. Tai jos tyttöystävä pyytää kantamaa laatikoita varastoon, ei mitään tapahdu ennen kuin tyttöystävä on ensin silittänyt paidat.

eli jos sen mielestä renkaat voi vaihdattaa ulkopuolisella niin tyttöystävä on hyvä ja tilaa ruokaa kotiin. Ei sitä varten tarvitse poikakaveria kouluttaa ja tältä vaatia asioita, jotka voi hyvin ostaa.