Opettakaa ne poikanne tekemään kotitöitä. Inhoan anoppiani koska

eli jos ei tyttöystävä vaihdan autonrenkaita, ei poika tee ruokaa tai siivoa. Tai jos tyttöystävä pyytää kantamaa laatikoita varastoon, ei mitään tapahdu ennen kuin tyttöystävä on ensin silittänyt paidat.

eli onko niin että oletat että nainen ei osaa tehdä muuta kuin kotitaloushommia, että jos mies hoitaa muut työt niin kaikki on ok? Kyllä minä ainakin mieluummin renkaat vaihtaisin kuin kotitaloustöitä tekisin...

ei pidä olettaa miesten tekevän kaikkia töitä, jos ei itse tee kaikkia töitä. Miksi pyytää miestä kantamaan laatikoita, kun sen voi tehdä itsekin? Jos siis samaan syssyyn olettaa, että mies myös pesee pyykit.

Miehen olisi hyvä asua itsekseen jonkin aikaa, eikä suoraan paukata äidin helmoista naisen luo. Tietysti vl-perheissä tätä varmasti on, kun pitää päästä nopeasta naimisiin (koska esiaviollinen seksi on kielletty)

No, emme ole minkään sortin uskovaisia, vaan kaikki tapahtui vähän kuin sattuman kaupalla tilanteessa, jossa erilliset kämpät olisivat olleet suoraan sanottuna turhaa haaskausta.

Joka tapauksessa, en tiedä takaako yksin asuminen mitään. Kaveripiirissä on monen monta opiskeluaikansa yksin asunutta, sittemmin avoliittoon siirtynyttä miestä, joiden kämppä oli aina läävä ja ruoaksi pakastepizzaa ja olutta. Tiskit tiskattiin jos viitsittiin, sama pyykkien kanssa. Ihan samalla tavalla mieheni on oppinut nuo hommat nyt kuin olisi yksin asuessaankin, todennäköisesti paremmin kun en päästä kotiamme ihan lääväksi asti.

Sitä paitsi moni keskustelijahan täällä mainitsi miten puoliso oli yksin asuessaankin laiska ja epäsiisti eikä osannut tehdä peruskotihommia..

Hassuinta on se, että appi kyllä saattoi imuroida, valmistaa ruokaa, hoitaa lapsia jne. koska anoppi teki nuorempana todella paljon töitä ja oli siihen aikaan suurituloisempi. Mutta poikansa anoppi passasi piloille. Ei tarvinnut siivota, ei laittaa ruokaa, ei edes käydä kaupassa. Ehkä se johtui sitten siitä, että anoppi on aina arvostanut paljon työtä tekeviä ihmisiä, ja mieheni alkoi tehdä töitä 13-vuotiaasta lähtien kaikki viikonloput ja illat, kun taas appi oli pitkään työttömänä. Ei siis oikein ehtinyt tehdä kotitöitä. KUn tilanne muuttui (appi meni töihin ja oli suurituloisempi, mun mies alkoi opiskella jne.) niin anoppi silti juoksi siivaomassa sen opiskelukämppää ja täyttämässä jääkaappia...



Aluksi näytti lupaavalta tuo miehen koulutus. Kun oltiin kahdestaan, siivoili ja teki ruokaa silloin tällöin mutta aina piti kyllä ohjeistaa. Esikoisen odotusaikana hoiti jopa koko pyykkihuollon itse - tosin siivous jäi kokonaan minulle.



Nyt sitten on luisunut kokonaan kotitöistä, kun olen hoitovapaalla. Edes lautastaan ei saa nostettua tiskialtaaseen puhumattakaan tiskikoneeseen...

Ei nyt ihan auennut tuo ennen naimisiin menoa. Kun kyläilette anoppilassa ennen naimisiin menoa, harvoin tulee käytyä, niin eihän se oudolta tunnu että anoppi touhuaa silloin. ;) Toki hälytyskellojen olisi pitänyt av-standardin mukaan soida.

ei anoppi liity tuohon, usko pois.

Eikö anoppi käynyt teillä koskaan aiemmin kuin vasta sitten kun menitte naimisiin? Ja mies oli aktiivinen kotitöissä aina paitti kun anoppi ilmestyy...joo uskokoon ken tahtoo.

Toki pesisin pyykkiä, mutta kaikki pestään sitten neljässäkympissä normaaliohjelmalla paitsi vuodevaatteet kuumemmassa.

Itse asiassa tämä on ainoa emännän homma mitä en kotona ainakin silloin tällöin tee, kun en osaa. Enkä viitsi alkaa joka rätin pesuohjeita tutkimaan, pilalle menevät kumminkin meikäläisen pesuilla.

Äitini passasi ja passaa minua joskus vieläkin, mutta siitä ei sitten sen isompia vaurioita jäänyt, kun äiti on nyt muutaman tuhannen kilometrin päässä.

t. Äijä.

just tätä asennetta vihaan omassa miehessäni. ei viitti tehä kun ei kuitenkaan osaa. Haloo, kuvitteleeko nää miehet, että naiset on saanut syntymälahjana jonkun reseptikirjan päähänsä ja tiedot kaikkien vaatteiden pesulapuista. alusta asti mekin on nämä opeteltu, enkä kiellä, etteikö joskus olisi tullut pahaa ruokaa tai kutistuneita villapaitoja. miutta nykyään menee ihan hyvin, kun olen OPETELLUT.

isompi on 8 v. ja esim. hänen hommiinsa kuuluu petinsä petaus, huoneensa järjestely (ei ihan kaikkea haltsaa mutta rojut lattialta saa paikoilleen), ruokailun jälkeen omien ruokailuvälineidensä laittaminen tiskikoneeseen ja likaisten vaatteidensa vienti pyykkikoriin.



Pienempi on kohta 3-vuotias ja siivoilee lelujaan (kohtalaisella menestyksellä).



Välillä vaatii kyllä itseltä melkoista pinnaa, koska hommat ei käy ihan noin vain, edelleenkään.. yleensä saan vaatia ja vahtia vieressä, että homma sujuu. Elän toivossa, että joskus sujuu ilman vahtimistakin :)





Mieheltäni nämä edelliset eivät meinaa edelleenkään onnistua. Anoppi tosiaan on passannut ihan pilalle miehensä ja poikansa ja asenne on juuri tuo että anteeksipyydellen kuoritaan miehelle ja pojilleen _edelleen_ perunat valmiiksi lautaselle yms.



Kun mieheni asui omassa kämpässään, seurusteluaikoinammekin vielä, kävi anoppi pojallaan siivoamassa ja pesemässä lattioita yms. Ihan omasta halustaan. Eikä tietysti miehelläni ollut mitään palvelua vastaan.



Miestäni olen yrittänyt kouluttaa, mutta on paljon vaikeampi pala kuin omat poikani. Hän on vaan tiukasti sitä mieltä, ettei kyseiset asiat kuulu hänelle, eikä häntä haittaa vaikka peti olisi petaamatta, omat vaatteensa lojuisivat eteisen lattialla (taas niitä on siellä pino... on tullut töistä ja riisunut työvaatteensa keskelle eteisen lattiaa...) ja ruokalautasensa jäisi olkkarin pöydälle tai missä nyt sitten syökään. Rasittavaa, mutta.. loppupeleissä pikkuvika.



Yritän "kouluttaa" sen mitä jaksan ja hyväksyä loput.



Mutta siis omat poikani yritän kasvattaa omatoimisiksi ja että osaavat edes omat jälkensä siivota.



Niin ja mitään perinteisiä miesten töitä meillä EI ole, koska asumme kerrostalossa.. Ja tässä pysymme, vaikka mies tahtoisi omakotitaloon.. olen sanonut etten todellakaan ota vastuulleni 90% kodin sisähommien lisäksi vielä nurmikonleikkuuta, haravointeja, lumitöitä, pihan hiekotusta, lämmityksestä huolehtimista (puutyöt tms.) ja talon huoltotöitä. EI ennenkuin mies alkaa tehdä sisähommia vähintään 40%. (Eli ei ikinä)

Miehelle on kotoa tarttunut malli, jossa nainen tekee ja miehet eivät. Tosin hänellä oli äiti kotona aina, joten sinällään on varmaan ollut loogistakin että äitinsä on tehnyt suurimman osan asioista sillä aikaa kun mies ja lapset ovat olleet koulussa/töissä.



Mieheni tekee paljonkin kotitöitä kyllä kotona. Mutta hitusen sillä asenteella, että olisi "oikeasti" minun tehtäväni huolehtia niistä. Lisäksi saan säännöllisin väliajoin kuulla, kuinka hänen kotonaan oli niin paljon siistimpää yms ja kuinka "ahkera" hänen äitinsä oli. Jep, jep, paljon ahkerampi kuin minä, täyspäiväisesti töissä käyvä 5 lapsen äiti...



Omat poikani olen kasvattanut ottamaan osaa siinä missä muutkin lapset. Tosin mies vetää herneet nenään jos "komentelen" (lainausmerkeissä siksi, etten tasan komentele...) poikia tekemään asioita. Hilpeimmillään meni niin, että sanoin 8-vuotiaalle pojalle vastaukseksi "mulla on jano" että otapa itse vettä hanasta :) ja mies rynni paikalle tuhahdellen ojentamaan lapselle sitä vettä mumisten "on kyllä erikoinen äiti, kun ei tuon vertaa viitsi" :-D...



Muuten ihan mukava mies ja ottaessani tiesin, että tästä tulee haastetta.

Eikö anoppi käynyt teillä koskaan aiemmin kuin vasta sitten kun menitte naimisiin? Ja mies oli aktiivinen kotitöissä aina paitti kun anoppi ilmestyy...joo uskokoon ken tahtoo.

Meillä menee oikesti näin. Eli siis mies tekee vaikka mitä normaalisti. Kun appivanhemmat ovat paikalla taantuu sohvalla istuvaksi idiootiksi...

Anoppi kävi kyllä kylässä ja mekin anoppilassa. Ja siellä tosiaan pisti silmään se, että anoppi hösäsi keittiössä ja muu väki istui tyynesti olkkarissa odottamassa ruuan valmistumista. Mun huushollissani ei toimita näin, vaan lapset osallistuvat kyllä ruuanlaittoon ja esim. pöydän siivoamiseen.

Eikö anoppi käynyt teillä koskaan aiemmin kuin vasta sitten kun menitte naimisiin? Ja mies oli aktiivinen kotitöissä aina paitti kun anoppi ilmestyy...joo uskokoon ken tahtoo.

Meillä menee oikesti näin. Eli siis mies tekee vaikka mitä normaalisti. Kun appivanhemmat ovat paikalla taantuu sohvalla istuvaksi idiootiksi... Anoppi kävi kyllä kylässä ja mekin anoppilassa. Ja siellä tosiaan pisti silmään se, että anoppi hösäsi keittiössä ja muu väki istui tyynesti olkkarissa odottamassa ruuan valmistumista. Mun huushollissani ei toimita näin, vaan lapset osallistuvat kyllä ruuanlaittoon ja esim. pöydän siivoamiseen.

Koska miehesi makaa sohvalla anopin tullessa kylään.

Opettakaa miehenne paskomaan timantteja niin voitte palkata vaikka 1000 työntekijää kotiin.

Eikö anoppi käynyt teillä koskaan aiemmin kuin vasta sitten kun menitte naimisiin? Ja mies oli aktiivinen kotitöissä aina paitti kun anoppi ilmestyy...joo uskokoon ken tahtoo.

Meillä menee oikesti näin. Eli siis mies tekee vaikka mitä normaalisti. Kun appivanhemmat ovat paikalla taantuu sohvalla istuvaksi idiootiksi... Anoppi kävi kyllä kylässä ja mekin anoppilassa. Ja siellä tosiaan pisti silmään se, että anoppi hösäsi keittiössä ja muu väki istui tyynesti olkkarissa odottamassa ruuan valmistumista. Mun huushollissani ei toimita näin, vaan lapset osallistuvat kyllä ruuanlaittoon ja esim. pöydän siivoamiseen.

Koska miehesi makaa sohvalla anopin tullessa kylään.

Mies makaa ikävä kyllä sohvalla usein normaalistikin ruokaa laittaessa. Ja myös poistuu sujuvasti ruokapöydästä ja jättää sen siivoamisen meille muille.

Vaan mun lapsenipa eivät :-) (tai no, meidän lapsemme). He osallistuvat.

Mieheni äiti en ole. Tosin en hänen isänsäkään. Heidän tehtävänsä olisi ollut opettaa mieheni osallistumaan. Ei minun.

Mieheni tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Jotain paremmin ja jotain huonommin, jotakin ei ollenkaan. Tosin en minäkään ole innokas tekemään kaikkia kotitöitä! En tiedä mistä mieheni on ottanut mallia, koska appi ei tee yhtään mitään. Korostan ei mitään! Ruokapöydässäkin komentelee anoppiani, vaikka voisi nostaa oman takapuolensa.



Sitten kun anoppi ja appi ovat meillä kylässä, mieheni taantuu ap:n miehen tavoin pikkupoikatasolle. Oma-aloitteisuus häviää samantien ja jos jotain haluan hänen tekevän niin kaikista asioista pitää mainita, pyytää erikseen.



Jos ap inohaa anoppia poikansa passaamisesta, minä syytän anoppiani ja appeani mieheni huonoista pöytätavoista. Itse olen ehkä liiankin tiukkapipoinen hyvistä pöytätavoista. Huonot tavat ovat iskostuneet mieheni selkäytimeen, koska mikään ei näytä niitä enää muuttavan. Olen jutellut anoppini kanssa ja hän on myöntänyt, että heillä ei ole välitetty miten pöydässä käyttäydytään esim. lautasen saa lastata kukkuralleen eikä tarvitse välittää että ruokaa riittäisi toisille, kyynärpäät pöydällä, ruokailuvälineet miten päin vaan käsissä, työnnetään suuhun jättikokoisia lasteja ruokaa, ei muisteta useinkaan kiittää jne jne. Olen pahimpia juttuja saanut kitkettyä mieheltäni pois, mutta aina kun silmäni välttää niin vanhat tutut possulan tavat rules :)

Koneet tekee työt, mutta siltikään ei jaksaisi omaa tonttia hoitaa. Mies joutuu tekemään miesten työt, mutta moni nainen ei osaa edes tehdä ruokaa, vaan ostaa jotain puolivalmisteita.



Mun kaverikin jätti miehensä ja suurin syy tuntui olevan, että mies teki niin huonosti kotitöitä. Tämä nainen on itse superhuono kokki ja syöttää lapsille pitsaa, kebappia, kiinalaista ja karkkia. Lasten hampaat murenevat suussa, kun niiden harjaamista ei koskaan valvota.

Että kyllä ne pyykit peseytyy neljänkympin normaalipesulla ihan hyvin. Itsekään en osaa sen monimutkaisempia ohjeita noudattaa. Värit vaan erikseen: vaaleat, valkoiset, punaiset-vaaleanpunaiset, siniset-vihreät, harmaat, mustat. Sitten koneeseen ja 40-asteen normipesu. Toistaseksi en oo vielä mitään tuhonnu ja itseasiassa joku on jopa kyselly joskus, että miten meillä valkoiset on niin valkoisia. No kun pesee valkoiset valkoisten kanssa ja käyttää zeoliititonta sertoa ettei niihin ala kerääntymään harmaata pesussa.

Auttaa tosin, et kaikki vaatteet kestää sen 60-astetta ja kuivausrummun- varmistan aina ennen ostopäätöstä, että näin on. Juhlavaatteet sitten erikseen, mutta niitä käytetäänkin aika harvoin...

Toki pesisin pyykkiä, mutta kaikki pestään sitten neljässäkympissä normaaliohjelmalla paitsi vuodevaatteet kuumemmassa.

Itse asiassa tämä on ainoa emännän homma mitä en kotona ainakin silloin tällöin tee, kun en osaa. Enkä viitsi alkaa joka rätin pesuohjeita tutkimaan, pilalle menevät kumminkin meikäläisen pesuilla.

Äitini passasi ja passaa minua joskus vieläkin, mutta siitä ei sitten sen isompia vaurioita jäänyt, kun äiti on nyt muutaman tuhannen kilometrin päässä.

t. Äijä.

Ei sillä lapsen sukupuolella ole tässä kohtaan mitään merkitystä. Oma mieheni on paljon parempi tekemään kotitöitä kuin minä.

Koneet tekee työt, mutta siltikään ei jaksaisi omaa tonttia hoitaa. Mies joutuu tekemään miesten työt, mutta moni nainen ei osaa edes tehdä ruokaa, vaan ostaa jotain puolivalmisteita.

Meillä mies tekee hyvin osansa kotitöistä, kiitos anopin ja apen, jotka eivät ole passanneet lapsiaan piloille.

Meillä minä ihan yhtälailla teen esim. lumitöitä tai ajan nurmikkoa kesällä. Autorempat menee aina automaattisesti korjaamolle. Niitä meistä ei osaa kumpikaan. Kumpikin meistä vaihtaa sujuvasti sulakkeet, lamput ynm. kotiin. Eli meillä tehdään ihan yhtä tasa-arvoisesti myös ne ns. miesten työt. Että eiköhän tuo ole ihan reilua, että se mies myös tarttuu kauhaan ja pesee pyykkiä, siinä missä minä hiki hatussa kolaan pihaa.

on passannut poikansa (ja miehensä) pilalle. Jos anoppi on esim. meillä kylässä ja pyydän miestä tyhjentämään pöydän tai tiskikoneen astioista (kun mulla on joku muu homma kesken), .

minä en edes voi noin sanoa miehelleni

tiedän että hän ei tee

minun on vain itse osattava ja pärjättävä

eli jos ei tyttöystävä vaihdan autonrenkaita, ei poika tee ruokaa tai siivoa. Tai jos tyttöystävä pyytää kantamaa laatikoita varastoon, ei mitään tapahdu ennen kuin tyttöystävä on ensin silittänyt paidat.

Syödä mussuttaa ruokansa olkkarin sohvalla ja lautaset jää just tasan siihen mihin ne ylettyy sohvalta laskemaan. Eli lattialle tai parhaimmillaan jopa pöydälle. Sohvan alta kurkistelee luovutusikäiset villakoirat koska vaimon saa tarttumaan imuriin ehkä 2 kertaa vuodessa. Kissojen hiekkalaatikot on täynnä paskaa ja lattiaa läikittävät kissojen oksennukset.

(herkuttelivat jouluna kuusenkoristeilla yms. epäsopivalla purtavalla)

Tiskialtaassa homehtuu läjä astioita - eikä vain altaassa, vaan myös kaikilla tasoilla.



Kiitos vain anoppi. Itse olen yrittänyt vaimoa kouluttaa mutta hyvin huonolla menestyksellä. Emn itsekään ole mikään siivousihme - voin avoimesti myöntää olevani patalaiska vätys - mutta pakkohan mun on sitten siivota, ellen halua elää kaulaani myöten liassa ja roskassa.

Kuten vaimo eli vielä yksinasuessaan...



Nyt on lapsikin. Ja minähän senkin hoidan, kun vaimo ei jaksa. Istuu sohvalla persaus homeessa tai tietokoneella pelaamassa. Mä tiskaan niitä astiavuoria, laitan ruokaa ja lapsi huutaa olkkarin matolla, pyydän vaimoa lohduttamaan - ei jaksa! No omat hommat kesken ja hakemaan lasta kainaloon.



Kyllä vituttaa. Lisääkin lapsia vaimokulta haluaisi, ainakin toisen ja mahdollisimman pian. Kun on ne vaan ihania. Kunhan joku muu ne hoitaa.

ruoanlaittoa ja siivoamista?

Ja muuten yhtä useammin renkaat vaihdetaan ammattilaisilla, vähemmistö enää vaihtaa itse...

eli jos ei tyttöystävä vaihdan autonrenkaita, ei poika tee ruokaa tai siivoa. Tai jos tyttöystävä pyytää kantamaa laatikoita varastoon, ei mitään tapahdu ennen kuin tyttöystävä on ensin silittänyt paidat.