Mä en tajua äitejä, jotka täältä kyselevät diagnooseja tuttava perheen lapselle!

mahdollisista sairauksista

t. erityisen äiti

puhua,niin tarkoittaa silloin että niistä ei muiden tarvitse tietää.



Miksi pitää olla niin utelias? JOs lapsen äiti kokee asian niin, että siitä voidaan "julkisesti"puhua, niin hän varmaan silloin ystävilleen lapsen diagnoosista puhuu. Ellei, niin ihmisten pitäisi tajuta, että aihe voi olla arka ja antaa asian olla.



Näköjään joillakin on vaan pakko saada tietää, mikä tuttavan kullanmurua vaivaa. On asioita, joista on vaikea puhua.



Ymmärtäisivät vaan ystävät ja tuttavatkin sen.



Mitä se ylipäätänsä muille edes kuuluu, mitä sillä tiedolla muut tekevät, jos äiti ei halua puhua.



Inhoan tälläisiä ihmisiä! T:ap

Jos ollaan kuitenkin tekemisissä ja lapsen käytös on selvästi poikkeavaa. Kyllähän se auttaa ymmärtämään lasta ja perhettä jos on tiedossa mitä vaikeuksia lapsella on ja mikä ne mahdollisesti aiheuttaa. Eri asia on tietysti se, jos ei olla ollenkaan tekemisissä vaan ihan silkasta uteliaisuudesta ja juoruilunhalusta halutaan päivitellä toisten asioita.

onko selän takana av palstalla kysely suotavaa?



Mä ainakin saisin raivarin jos mun ystävät täällä kyselis meidän lapsen ongelmista.

Tosin on niin uteliaita että kysyvät suoraa, mut en halua asiasta puhua.

Jos niin hyvä ystävä on niin uskosin et kyllä kertoo lapsensa sairaudet mut jos ei kerro niin silloin tuskin haluaa että tiedät niistä.

Selitystä, ei tarvi tietää kenenkään sairauksista. Kyläillä voi normaalisti sairaudesta huolimatta. Kyllä vanhemmat kertoo jos katsovat sen aiheelliseksi. Utelias olet!

riittää taas seuraavassa kahvipöydässä jutusteltavaa....

täältä lukea omien lasten asioita.

Minulla on pitkäaikaissairas lapsi, diagnoosi sellainen, ettei parannusta ole. Jokainen päivä haaste.

Kerroin heti alkuunsa kaikille tuttaville sairaudesta, ainakin meitä avoin suhtautuminen on helpottanut. Sääliä emme kaipaa, eikä kukaan ole ainakaan edessä niin tehnytkään.

Tämä on lapseni ja minun elämää. Rakastan lastani joka päivä enemmän ja olen kiitollinen siitä, kun saan hänet pitää ainakin vielä.

mutta musta ei ole välttämättä huono idea keskustella asioista anonyymisti jos kerran asia askarruttaa, jos se jotenkin auttaa ymmärtämään tilannetta.



Jos kirjoittaa tunnistettavasti niin se ei tietenkään ole hyvä.



Toinen juttu sitten se että täältä voi saada ihan pieleen menneitä diagnooseja ja neuvoja.

oli jutellut mun lapsen sairaudesta (ei vielä diagnoosia) jonkun päiväkodin puolitutun lapsen vanhemman kanssa.



Voi helvetti, mä kun jo alussa kerroin että en paljon halua siitä puhuu. Ei ollu nimiä sanonu my silti tulin vihaiseksi. mitä helvettiä se meidän asioita kyseli ja pohti.

Ihan ymmärrettävää jos on tälläsen perheen kanssa paljon tekemisissä,niin hyvä tietää enemmän. Tarkoitan viikottain tekemisissä. Mut muuten ei tarvi tarkempia diagnooseja ja tutkimus juttuja tietää.

Mun tutuista yksi sellanen,joka kyselee kaiken mahdollisen sairaalareissusta jne. ei nähdä edes usein.

Kiusallista,kun kysyy ihan kaikesta. Pommittaa melkein kysymyksillään. ja tämä mamma sitten pohtii näitä juttuja mulle tuntemattomien kanssa.