Joulu ei ollutkaan kiva

onko tuo oikeasti noin vaikeaa käydä isovanhempien luona edes jouluna?



Ettekö saa olla kotona keskenänne tarpeeksi niinä muina 360 päivänä vuodesta?

Olen ilmoittanut jo 15 vuotta sitten, että meille on kaikki suku tervetullutta joulunviettoon ja me emme liiku aattona+ pyhinä minnekään, jollemme itse halua.

Kuusihenkinen perhe meillä.

Aatonaattona tai edeltävänä viikonloppuna käymme miehen vanhempien luona pakettienvaihtoreissulla, matkaa hieman alle 100 kilometriä. Mun vanhemmat asuvat niin kaukana, että sinne paketit hoitaa matkahuolto.

Miehen vanhemmat ovat olleet muistaakseni kahtena aattona meillä mutta omaan kotiinsä halusivat sitten jo joulupäivänä. Mun vanhemmat ja sisko miehineen olivat kerran joulunpyhät meillä. Siihen tyssäs, koska perinteet ja toiveet joulunviettotavoista ovat näköjään kovin erilaiset. Heille ei vaan sopinut lapsiperheen joulu, kaipasivat vain aikuisten yhteistä aikaa, kuusikin oli hieman pieleen koristeltu jne. Miehen vanhemmat kummastelivat osin jouluruokia mutta kahden perinteen ruoat löytyvät aina joulupöydästä, eivät siis ilman ruokaa jääneet.Heille oli vaan outoa varsinaissuomalaiset tarjottavat ja anoppi tapaansa taivasteli ruoan määrää. Tehdään itse ruoat, siitäkin tuli ihmettelyä miksi en kaupasta osta.



Matkoista olen samaa mieltä. Meillä menis aivan hullunmyllyksi 6 hengen tavaroiden raahaaminen ja pitkät ajomatkat. Muutenkin lomilla joudutaan reissaamaan, kesällä onneksi vähemmän tavaraa kuin talvireissuilla. ollan maksettu isovanhemmille junalippuja jopa, jotta vältytään itse pitkiltä ajomatkoilta. Kuusihenkisen perheen junalippukulut olis jo kohtuuttomat.



Eli suosittelen lämmöllä puhumaan ajoissa "säännöt" pyhienviettoon. Miehesi voisi harkita irrottautumista äidin helmoista ja ymmärtämystä sille, että te olette nyt perhe, jolla on omat perinteet. Kenenkään joulu ei saisi olla ikävää ja stressaavaa aikaa. Vaan ilon, levon ja rauhan aikaa.

Joudumme juoksemaan siellä isovanhempien luona kaiken aikaa pitkän matkan päähän esim. sillä verukkeella, että kännykän viestejä ei osta lukea tai lamppu pitää vaihtaa. Isovanhemmat eivät ole heikkokuntoisia eivätkä dementoituneita. Toivoisin edes yhden juhlapäivän omassa kotona eikä aina isovanhemmilla, kai se on kohtuullinen vaatimus.



Emme ole niin paljon yhdessä kuten yleensä perheet sillä työ vie miehen elämästä aika suuren ajan ja vie osan vapaa-aikaakin, vaikka hän ei ole yrittäjä tai johtavassa asemassa, mutta ei osaa olla hoitamatta työasioita edes vapaa-ajalla eivätkä työtoverit kunnioita vapaa-aikaamme vaan työasioista soitellaan muulloinkin kuin työajalla, näin erityisesti eräs miespuolinen työtoveri, joka pitää miestäni isähahmonaan ja soittaa kaikki asiansa, työ- ja yksityiselämänsäasiat, miehelleni, jopa ihan naurettavassa määrin. Kännykkään pitää vastata kaikkialla, jopa synnytyssalissa! Miehellä on myös hieman matkapäiviä työssään.



AP

Olen ilmoittanut jo 15 vuotta sitten, että meille on kaikki suku tervetullutta joulunviettoon ja me emme liiku aattona+ pyhinä minnekään, jollemme itse halua.

koska minun mieheni ei pakota minua lähtemään (enkä ymmärrä, miten joku voi aikuista ihmistä vaatia lähtemään). Vaikka itse haluaisikin mennä, niin voi käydä siellä itsekseen tai lasten kanssa. Itse vietän jouluni aina kotona, samoin lapseni haluavat kotona olla. Oma perhe, omat perinteet!

Jos teillä oli joulunvietto isovanhempien luona tiedossa ja kotona pieni vauva, niin miksi laitoit kotijoulun viimeisen päälle?



Joulusta on kuitenkin jo viikkoja. Ehdotan, ettet enää vatvo asiaa, sitä ei voi enää takakäteen muuttaa. Ehdotan, että alat jo hyvissä ennen joulua, esim marraskuussa, puhua asiasta ja suunnittelette joulun yhdessä, missä se vietetään jne.



Mieheni on myös ainoa lapsi ja meillä on läheiset suhteet appivanhempiini (lasten ainoat isovanhemmat). Vietämme joulua milloin heillä, milloin meillä. Kuopus on syntynyt marraskuussa ja esim. sen joulun vietimme heillä. Minä nukuin, söin, luin isommille satuja ja imetin, ei ollut huolen häivää! :)

kyllä molempien pitäisi kuunnella ja kunnioittaa toisen mielipidettä myös, joustaa ja tehdä kompromissejä. Jos tuo sukujoulu on tyyliin ainoa asia, mikä on miehellesi tosi tärkeä, niin sitten hänen pitäisi joustaa jossain muussa asiassa, mikä on sinulle tärkeää. Tai esim. joka toinen joulu mummolassa, joka toinen kotona.

Meillä oli tarkoitus olla joulu kotona ja sen mukaan sen myös laitoin, mutta ei auttanut.



Minua ärsyttää kun tiedän, että joka ainoa juhlapäivä on taas sama tilanne edessä, vaikka kuinka selvitämme etukäteen miten sen vietämme niin tilanne vain muuttuu ja tekosyitä löytyy miksi pitää taas mennä isovanhempien luo, vaikka olen valmistanut ja suunnitellut juhlan omaan kotiimme. Laitan paljon herkkuja itse eli ihan käden käänteessä valmistelut eivät käy, joten turhaan aina kaiken vain laitan ja valmistan.



Nytkin mieheni kertoi erääksi syyksi, että vanhempi lapsemme voi olla enemmän ulkona mummilassa (on niin pieni, ettei voi olla yksin ulkona), mutta siinä kävi kuten aina tuolla verukkeella, että vaikka sää oli suosiollinen niin mies oli lapsen kanssa ulkona viisi minuuttia ja väitti, että tuulee liian paljon ja täytyy tulla sisälle. Näin on käynyt ennenkin eli aina täytyy vain jokin veruke olla.



Isovanhemmat eivät suostu muuttamaan lähemmäs ja myymään liian suurta ja vaivalloista taloaan vaan meidän täytyy juosta siellä kaiken aikaa hoitamassa jotain asiaa, jo polttoainekulutkin ovat melkoiset. Olen ehdottanut heille, että muuttaisivat helpommin asuttavaan kotiin lähemmäs, jotta kiireelliset asiat olisi helpompi hoitaa ja lyhyemmät vierailut olisivat mahdollisia, mutta ei kun tietävät, että me aina tulemme auttamaan kaikessa ja joustamme. Nykyinen asumismuoto on aivan liian vaivalloinen heille ja valittavat siitä koko ajan, mutta mitään asialle ei tehdä.



AP

luulet mua vissiin tyranniksi vai?

Tottakai oli yhteinen päätös, tuli nyt vaan kirjoitettua noin.

Yhtälailla miestä rassas pitkät ajomatkat 4 lapsen kanssa, kyllä mielummin passaa vieraita täällä meillä , kun ajaa vielä vapaatkin pitkiä reissuja.

Eikä mun mies halua tosiaankaan lapsuudeenkotiinsa ahtaaseen kolmen huoneen+keittiön kotiin sulloutua pyhiksi. Todellakin happi ja hermot loppuu häneltä ensimmäisenä. Mun vanhempien kotona oliskin tilaa mutta pitkä ajomatka ei houkuta ja onhan se muutenkin aika rumbaa neljän lapsen kanssa toisten nurkissa.

t.3