Olenko kohtuuton? (Kyse kotiäidin "omasta ajasta")
Mieheni matkustaa työn puolesta todella paljon. Olen kotona kahden alle 3v. lapsen kanssa.
Viime aikoina on alkanut tuntua siltä että seinät kaatuu päälle, mies on ollut jatkuvasti reissussa enkä ole yli kuukauteen päässyt minnekään ilman lapsia, en harrastuksiini, en ystäviä tapaamaan. Ruokakaupassa olen silloin tällöin saanut käydä yksin, miehen mielestä sen pitäisi riittää.
Nyt sitten pitäisi loppiaiseksi matkustaa miehen vanhempien luo, enkä millään jaksaisi. Pyysin mieheltä että jos hän lähtisi sinne lasten kanssa ja minä saisin jäädä kotiin, mutta pyyntöni on kuulemma järjetön.
Mies perustelee tahtoaan sillä että meidän pitää tehdä asioita PERHEENÄ, ja että appivanhemmatkin ihmettelevät jos en tule mukaan.
Minun mielestäni taas miehen on joskus annettava minullekin omaa aikaa, eli aikaa erossa lapsista. Mieluummin olisin erossa lapsista vaikka tunnin kerrallaan pari kertaa viikossa, mutta koska se ei ole suunnilleen syyskuun jälkeen toteutunut, haluaisin nyt levähtää kunnolla. Kaiken lisäksi olen kipeänä, en jaksa reissata flunssaisena. MEidän perheen reissaaminen kun on sitä että minä pakkaan omat tavarani ja lasten tavarat ja hoidan kaiken mitä tarvitaan, mies nappaa parit kalsarit mukaansa pari minuuttia ennen lähtöä.
Olenko kohtuuton kun en halua lomailla perheenä loppiaisena? Onko liikaa vaadittu että saisin 3 päivää olla yksin? Miehen työ on tietenkin raskasta, mutta hän kuulemma saa rentouduttua vanhempiensa luona, minä en ollenkaan.
Kommentit (30)
Ettekö voi jäädä koko perhe kotiin loppiaisena? Pakkoko sinne miehen vanhempien luo on mennä jos matkustaminen niin rasittaa sua. Jos miehen on pakko sinne päästä niin menkööt sitte ja ottakoot lapsen mukaansa.
niin mä tekisin. Älä anna periksi, nauti omasta ajasta. tsemppiä
meillä mies on huomannut että koko perhe voi paljon paremmin, kun äiti saa myös levätä. Siihe tosiaan riittä että pääsee tuulettumaan ilman lapsia vaikka tunnin tai pari viikossa (jonnekin muualle kuin ruokakauppaan). Ja juhlimaankin on kiva päästä, joko kavereiden ai miehen kanssa ilman lapsia.
Ap:n tilanteessa ei mielestäni todellakaan ole kohtuutonta, että hän saisi nyt levätä. Ja vastaisuudessa joku viikkoleposysteemi pitää saada toimimaan. Paras keino olisi jättää mies lasten kanssa viikoksi kokeilemaan, miten helppoa arjen pyörittäminen on. Todellisuudessa se harvoin on mahdollista.
jos oisin sä. Ansaitset kyllä vähän lomaa. Ite en kyllä pysyisi täysjärkisenä jos en kuukauteen pääsisi minnekään ilman lapsia. Sulla on vielä pienet lapset jotka vie paljon huomiota! Itelläni on 5v 8v. ja silti pakko saada pari kertaa viikossa omaa aikaa!
kotiin ja miehesi joko menee lasten kanssa tai sitten ei mee lainkaan. Et ole kohtuuton todellakaan!
Lasten takia on tärkeää, että huolehdit omasta jaksamisestasi. Sinun etu on lasten etu! Kaikki tarvii joskus omaa aikaa. Jos et muuten saa omaa aikaa, niin käyttäkää lastenvahtia. Omasta ajasta luopuminen on itsensä ryöstöviljelyä, joka kostautuu ajan kanssa.
*been there*
toi "oma aika" mä olen ehkä joku mutaatio, kun nautin lasteni seurasta :) meillä on kivaa keskenään, ja musta vaan tuntuu et tää on just sitä mun "omaa aikaa" ahdistuisin, jos ois pakko olla yksin..
soittaa anopillesi ja jutella asiasta ja kysyä
et mitä mieltä hän olisi jos sinä jäisit kotiin
levähtämään? Painota vain että tottakai viihdyt heillä, mutta että olet niin poikki ja nyt olisi mahdollisuus levähtää.
Jos anoppi on myötämielinen, voit mainita tämän lisäksi puolustukseksesi miehellesi.
m Paras keino olisi jättää mies lasten kanssa viikoksi kokeilemaan, miten helppoa arjen pyörittäminen on. Todellisuudessa se harvoin on mahdollista.
olen monesti sanonut miehelle että ei selviäisi siitä jos joutuisi olemaan viikon yksin kotona lasten kanssa. Pitäisi ehkä lapset hengissä, mutta koti olisi kaaoksen jäljiltä, lasten päivärytmit päin honkia ja pyykit pesemättä. Ja miehen hermot riekaleina.
Totta kai voitaisiin jäädä kotiin, mutta toivoisin saavani nyt lepohetken. Ja mies jaksaa marista miten ei olla pitkään aikaan oltu hänen vanhempiensa luona. Omasta mielestäni olisi kaikille paras ratkaisu jos jäisin kotiin, miehen mielestä se olisi kamalaa.
Jos jäädään kotiin, tapellaan kuitenkin taas koko viikonloppu. Suhteemme alkaa olla aika kriisissä, pitkälti juuri sen takia että minulla alkaa olla voimat lopussa. Sen takia olisi parasta jos mies lähtisi ja minä jäisin.
ap
onkin hyvä keino, kiitos vinkistä! Anoppi on mukava ja varmasti ymmärtää että kaipaan lepoa. Eikä mies kehtaisi enää jäädä kotiin sen jälkeen kun olen soittanut ja kertonut miten väsynyt ja levon tarpeessa olen!
Taidankin tosiaan soittaa anopille!!
ap
On ihan selvä että jos mies on noin paljon poissa ja sinä yksin lasten kanssa niin ei siinä paukut pitkälle riitä ellei joskus saa elää vain itselleen.
Jos et voi silloin tällöin olla lyhyitä aikoja itseksesi niin sitten on silloin tällöin yksinkertaisesti pakko olla pidempi aika yksin.
Harmi ettei miehesi tajua miten tärkeää äidin henkinen hyvinvointi on lasten kannalta.
toi "oma aika" mä olen ehkä joku mutaatio, kun nautin lasteni seurasta :) meillä on kivaa keskenään, ja musta vaan tuntuu et tää on just sitä mun "omaa aikaa" ahdistuisin, jos ois pakko olla yksin..
Meillä oli pitkään niin, että mies lähti aikaisin aamulla töihin ja tuli kotiin myöhään, kun lapset jo nukkuivat. Viikonloppuisin mies halusi levätä ja nukkua pitkään, kun töissä oli raskasta. Itse olin kyllä välillä aika tiukoilla. Pienempi lapsista herätti vähintään pari kertaa yössä ja isommalla oli päällä kunnon uhmakausi.
Puhuminen miehen kanssa auttoi: sain nukkua joskus viikonloppuisin päikkärit tai käydä lenkillä ihan yksin ilman lapsia. Kyllä sitä pientä hengähdysaikaa kaipaa jokainen. Ymmärrän hyvin, että ap ei halua lähteä kipeänä reissuun.
En mäkään kipeänä miehen sukulaisten luokse halua. Mies katoaa muiden miesten kanssa koko päiväksi hommiin ja minä jään hoitamaan omat (ja usein sukulaisten lapset) koko päiväksi. Terveenä siellä on ihan kivaa, kun jaksaa touhuta.
Mitäs jos tulevaisuudessa hankkisit lastenvahdin pariksi tunniksi kerran viikossa? Saisitko takuuvarman vapaan ainakin silloin.
Itse vierastan tuota lastenvahtia, mutta me tehtiin miehen kanssa niin, että meillä alkoi käymään siivoja joka toinen viikko joten se helpottaa mua tosi paljon; ihan kuin olisin saanut lisää vapaata ja omaa aiaa -tosin vietän sen siivoukseltä jäävän ajan mielelläni lasten kanssa leikkimiseen yms.
ilman lepoa, kun ap on kuitenkin ihan kauppaankin päässyt itsekseen ,eli ei sentään 24/7 ole ollut yksin lasten kanssa.
meillä 3 alle kouluikäistä ja mies matkatöissä 2-3 kuukattta kerrallaan.
olen ollut 24/7 yksin lasten kanssa, mies on aina muutaman päivän Suomessa töissä ja sitten taas reissuun, eli kun mies tulee puoli 7 aikaa illalla töistä, pääsen välillä kauppaan ilman lapsia.
Eli mikä se tässä ollessa, pääsenhän sentään pari kertaa kuussa ruokakauppaa ilman lapsia! Tätä mieltä miehenikin on, minä kun olen täysin eri mieltä niin sen takia tästäkin on tullut taas hirveä perheriita.
ap
ei voi ymmärtää kun ei heitäkään kerta rasita ja ovat sentään 10 lapsen yksihuoltajia ja päläpäläpälä... huoh, sentään.
Itse ymmärrän ap:tä täysin. Minä jäisin kotiin levähtämään oli mies ja anoppi mitä mieltä tahansa. Oikeus se on sinullakin joskus huilia.
Ja tuosta oman ajan kaipaamisesta. Jotkut ihmiset ylipäätään ovat sellaisia, että kaipaavat yksinoloa enemmän kuin toiset. Itse olen sitä tyyppiä eikä se ominaisuus mihinkään katoa perheellistymisen myötä. Jos itse ei osaa olla tuntiakaan yksin ahdistumatta (tiedän sellaisiakin) niin on turha tulla kenenkään oman ajan tarvetta ihmettelemään.
milloin sanoit miehellesi tästä loppiaisesta, että haluaisit jäädä yksin kotiin?
sitä, että hommaat lastenhoitajan kerran viikossa vaikka pariksi tunniksi tai miten nyt onnistuukaan / haluat. Ihan oikeasti sekin on tärkeää, että teette asioita perheenä. Kai sinäkin nyt haluat miestäsi nähdä? Joka tapauksessa ymmärrän oman ajan tarpeen, mutta hoitaja lienee paras ratkaisu.
sitä, että hommaat lastenhoitajan kerran viikossa vaikka pariksi tunniksi tai miten nyt onnistuukaan / haluat. Ihan oikeasti sekin on tärkeää, että teette asioita perheenä. Kai sinäkin nyt haluat miestäsi nähdä? Joka tapauksessa ymmärrän oman ajan tarpeen, mutta hoitaja lienee paras ratkaisu.
Meillä oli ennen vähän samankaltainen tilanne. Mies reissasi paljon ja minä olin käytännössä yksinhuoltaja. Mutta mies kyllä tajusi järjestää minulle omaa aikaa. Pääsin viikonloppureissuille, kylpyläreissuille jne.
Sun pitäisi ap nyt jutella miehesi kanssa vakavasti. Lastenkin hyvinvointi on vaarassa jos koet että sinun pitäisi saada olla erossa lapsistasi. Se on mielestäni sen merkki että omaa aikaa on liian vähän.