Olenko kohtuuton? (Kyse kotiäidin "omasta ajasta")
Mieheni matkustaa työn puolesta todella paljon. Olen kotona kahden alle 3v. lapsen kanssa.
Viime aikoina on alkanut tuntua siltä että seinät kaatuu päälle, mies on ollut jatkuvasti reissussa enkä ole yli kuukauteen päässyt minnekään ilman lapsia, en harrastuksiini, en ystäviä tapaamaan. Ruokakaupassa olen silloin tällöin saanut käydä yksin, miehen mielestä sen pitäisi riittää.
Nyt sitten pitäisi loppiaiseksi matkustaa miehen vanhempien luo, enkä millään jaksaisi. Pyysin mieheltä että jos hän lähtisi sinne lasten kanssa ja minä saisin jäädä kotiin, mutta pyyntöni on kuulemma järjetön.
Mies perustelee tahtoaan sillä että meidän pitää tehdä asioita PERHEENÄ, ja että appivanhemmatkin ihmettelevät jos en tule mukaan.
Minun mielestäni taas miehen on joskus annettava minullekin omaa aikaa, eli aikaa erossa lapsista. Mieluummin olisin erossa lapsista vaikka tunnin kerrallaan pari kertaa viikossa, mutta koska se ei ole suunnilleen syyskuun jälkeen toteutunut, haluaisin nyt levähtää kunnolla. Kaiken lisäksi olen kipeänä, en jaksa reissata flunssaisena. MEidän perheen reissaaminen kun on sitä että minä pakkaan omat tavarani ja lasten tavarat ja hoidan kaiken mitä tarvitaan, mies nappaa parit kalsarit mukaansa pari minuuttia ennen lähtöä.
Olenko kohtuuton kun en halua lomailla perheenä loppiaisena? Onko liikaa vaadittu että saisin 3 päivää olla yksin? Miehen työ on tietenkin raskasta, mutta hän kuulemma saa rentouduttua vanhempiensa luona, minä en ollenkaan.
Kommentit (30)
mitä tehdään perheenä eli se nyt sattuu olemaan yhteinen päätös. Jos mies haluaa, että olette perheenä loppiaisen niin asia selvä, olette sitten kotona kaikki, myös se mies.
Jos mies on paljon reissussa, voi aina kysyä, paljonko hän on panostanut perheeseen. Vastaus on tietysti se, että hän on ollut tienaamassa rahaa, ei se ole hänen valintansa vaan jonkun nyt perheessä vaan on sekin homma hoidettava. Silloin sinä voit todeta, että ei se mitään, sinäpä olet itse panostanut perheeseen 24/7 eli tehnyt enemmän kuin oman osuutesi. Jos se ei miehelle riitä, niin miksi miehen 0/0 sitten on tarpeeksi.
t: 3 lapsen kotiäiti, jolla ei ole koskaan omaa aikaa
Olet kohtuuton. Häpeäisit! t: 3 lapsen kotiäiti, jolla ei ole koskaan omaa aikaa
t: 3 lapsen kotiäiti, jolla ei ole koskaan omaa aikaa
t. kahden lapsen kotiäiti, jolla on omaa aikaa aina silloin kuin haluttaa, koska järjstää sitä.
mutta haluan kannustaa ap:tä ottamaan aikaa itselleen, olemaan yksin kun siihen nyt tarjoutuisi mahdollisuus.
Näille "en ymmärrä mihin nainen tarvitsee omaa aikaa"-kommentoijille sanoisin, että älkää sitten ymmärtäkö. Minullakin on älyttömän kivaa lasten ja perheeni kanssa ja mieheni kanssa kahden, mutta vain siksi, että saan myös välillä olla aivan yksin. Saan tehdä ja ajatella omiani ja käyttää aivojani johonkin, joka ei liity äitiyteen tai vaimouteen, vaan ihan vain minuun. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus siihen.
ei voi ymmärtää kun ei heitäkään kerta rasita ja ovat sentään 10 lapsen yksihuoltajia ja päläpäläpälä... huoh, sentään.
Itse ymmärrän ap:tä täysin. Minä jäisin kotiin levähtämään oli mies ja anoppi mitä mieltä tahansa. Oikeus se on sinullakin joskus huilia.
Ja tuosta oman ajan kaipaamisesta. Jotkut ihmiset ylipäätään ovat sellaisia, että kaipaavat yksinoloa enemmän kuin toiset. Itse olen sitä tyyppiä eikä se ominaisuus mihinkään katoa perheellistymisen myötä. Jos itse ei osaa olla tuntiakaan yksin ahdistumatta (tiedän sellaisiakin) niin on turha tulla kenenkään oman ajan tarvetta ihmettelemään.
Kivaa, jos anoppi on ymmärtäväinen, mutta et todellakaan tarvitse mitään anopin lupaa omaan lepäämiseesi. Miehesi voi aivan hyvin mennä lasten kanssa sinne ilman sinua. Ehkä joskus lapset voivat mennä sinne hoitoon, ja voitte jäädä miehen kanssa kahdestaan.
Oma mieheni matkustaa myös paljon, ja olen tehnyt selväksi, että se ei välttämättä ole hyväksi avioliiton kannalta. Mieti asioita muutama vuosi eteenpäin; kuinka läheisiä olette silloin, jos ette koskaan saa yhteistä tai omaa vapaa-aikaa?
Kannattaa todellakin kuunnella omia tuntemuksia, ja ottaa aikaa lepoon ja virkistäytymiseen. Se on hyväksi koko perheelle, ei väkinäinen sinnitteleminen umpiväsyneenä.
Minä jäisin tuossa tilanteessa kotiin lepäämään. Ja jos se ei miehelle käy, niin hän voi myös jäädä kotiin jos kerta perheajan perään hinkuu.
miehesi on annettava sinulle aikaa yksin
mutta hän ei pysty tekemään niin vanhempiensa luona.
sukulaistenluona kyläily on sellainen pakko asia mistä vaikeata päästä pois
nyt ei sais mitenkään appivanhempien luokse (tai oikeastaan muuallekaan toisten nurkkiin) kolmeksi päiväksi. En ymmärrä sitä, miksi kaikki pitäisi aina tehdä perheenä. Ei ole todellakaan liikaa vaadittu.