Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksistä ja repeämisistä:
26.12.2010 |
Mun molemmat lapset on syntyneet keskosina nippa nappa. Eli viikkoja vähän vajaa 36, esikoinen painoi alle 2,5 kg, toinen lapsi vähän yli.
Ekassa synnytyksessä tehtiin välilihanleikkaus, mutta siitä huolimatta repesin, vaikka vauva oli alle 2,5 kg.
Toisessa synnytyksessä vauva 2,8 kg, ei tehty välilihan leikkausta ja repesin kunnolla.
Mä en voi edes käsittää, kuinka kukaan voi synnyttää tosi isoja vauvoja, eli nelikiloisia ja ylikin niin, ettei repeä?
Miten teillä?
Kommentit (23)
synnytyksessä minulle tehtiin episiotomia, mutta en revennyt muuten, painoa hänellä 3530g. Kuopuksen synnytyksessä en revennyt yhtään ja painoa 3770g. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntyi repeämättä,hidas oli kyllä synnytyskin... mutta mun kudokset taitaa olla joustavia, ilmeisesti ihonikin, kiloja tuli yli 20 kg lisää, eikä yhtään raskausarpea.
Eka painoi hieman reilu kolme kiloa --> laitettiin kaksi tikkiä nirhaumiin, kätilön mukaan ihan varmuuden vuoksi.
Kakkonen painoi 4195g --> Ei repeämiä
Kolmonen painoi tasan neljä kiloa --> ei repeämiä.
ei repeämiä, eikä raskausarpia. Vatsakin palautunut hyvin, melko pian synnytysten jälkeen.
Olisiko näillä jotain yhteyttä, se kudostyyppi ehkä?
Ensimmäisessä 2 tikkiä ja toisessa 3 tikkiä.
Esikoinen 2,9kg ja kuopus 3,5kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on molemmat lapset olleet yli nelikiloisia, esikoinen syntyi rv 40+1 ja oli 4,1kg, kuopus taas rv 39+1 ja oli peräti 4,5kg. Kumpikin synnytys oli kätilön mukaan ns. ihannesynnytys - eteni tasaisesti ja säännöllisesti, kestivät 6 ja 8 tuntia, episiotomiaa ei tarvinnut tehdä eikä yhtään repeämää tullut, joten tikkejäkään ei ommeltu.
En silti lähtisi pätemään joustavalla ja upealla kudostyypilläni, koska raskausarpia sain jo esikoisen raskauden jäljiltä sekä omiksi että monen muunkin naisen tarpeiksi, ja ilmeisesti jonkinlaisen vaurion vatsalihaksiin/lihasten side- tai kovakalvoihin. Henkilökohtaisesti luulen, että sujuvien synnytysten syynä on ollut se, että lapsilla on ollut ihan suht normaalit päänympärykset (33cm molemmilla) sekä ideaali asento syntymää ajatellen jo kohdussa. Molemmat ovat olleet myös laskeutuneita ja kiinnittyneitä jo hyvän aikaa ennen syntymää, synnytykset ovat käynnistyneet luonnollisesti ja oikeaan aikaan. Olosuhteet synnytykselle ovat olleet siis kunnossa.
Voikohan ap:n tapauksessa vaikuttaa tuo keskosuus, eli ehkä ap:lla paikat eivät olleet kylliksi ehtineet kypsyä synnytykseen, ja se aiheutti repeämät? Tämä on sitten ihan mutu-arvelua, en ole alan ammattilainen enkä asiantuntija :)
kahdesta raskaudesta (eka oli sektio). Raskausarpia ei tullut kummallakaan kerralla et se ei taida olla yhteydesä repeämiin. Synnytyksestä kuitenkin muistona kolmannen asteen repeämät ja tikit sulkijalihaksessa asti, lapsi oli 3,2 kiloa et ei sekään mikään järjettömän suuri. Kuitenkin ommellut lääkäri sanoi, että mulla juuri kudokset oli todella ohkaset ja tulevaisuudessa tyrät, kohdun laskeumat yms. vastaavat voivat uhata kudostyypin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ekassa synnytyksessä?
Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
Ainakin ekassa synnytyksessä?
Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
-04 eikä ainakaan silloin sitä tehty minään rutiinitoimenpiteenä.
Kahden muun raskauden kohdalla ilmoitin kätilölle, että epparin saa leikata vain jos on ihan pakko eli ei varmuuden vuoksi.
Noh, ilman repeämiä ollaan selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
repeämä paranee paremmin, koska se myötäilee oman kudoksen rajoja. Episiotomia on traumaattisempi, koska siinä leikataan lihassyitä poikki. Se, miksi episiotomioita vielä tehdään on hieman kiistanalaista, koska tutkimusten mukaan ne eivät edes estä pahempia repeämiä kuten usein kuulee väitettävän. Toki siistireunainen leikkausjälki on helpompi ommella kuin repaleinen repeämä, mutta taitava kätilö hallitsee molemmat.
Ainakin ekassa synnytyksessä?
Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
Ainakin ekassa synnytyksessä?
Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
NO EI TODELLAKAAN VÄLILIHAA LEIKATA AINA!! Hullun hommaa. Välilihan leikkaus tehdään vain murtoosalle synnyttäjistä, ei todellakaan kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ekassa synnytyksessä?
Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
Itse synnytin esikoisen -07, eikä silloin ainakaan mitään tuollaista ollut.
lapsi painoin 3300g. Ponnistusvaihe kesti noin 45 minuuttia. Omasta kudostyypistä en tiedä, mutta ainakaan mulle ei tullut raskausarpia. Kroppa kesti pitkän ponnistusvaiheen aikana mukaan ja ehti venyä luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei tosiaan leikattu ainakaan minua. Eikä myöskään tullut mitään repeämiä. Mielestäni olin ihan parantunut synnytyksestä 1 viikon kuluttua.
Ei ainakaan Naistenklinikalla leikata kaikkia.
että ei tosiaan leikattu ainakaan minua. Eikä myöskään tullut mitään repeämiä. Mielestäni olin ihan parantunut synnytyksestä 1 viikon kuluttua.
Ei ainakaan Naistenklinikalla leikata kaikkia.
Riippuu paljon sairaalan omasta käytännöstä, leikataanko episiotomia vai ei. Useissa paikoissa ensisynnyttäjän epsiotomirosentti on reilusti yli puolet, esimerkiksi Tays:ssa lähempänä 90%. Eli kyllä tuo yleinen toimenpide edelleen on. Ahvenanmaalla leikellään harvimmiten.
Ainakin ekassa synnytyksessä?
Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
NO EI TODELLAKAAN VÄLILIHAA LEIKATA AINA!! Hullun hommaa. Välilihan leikkaus tehdään vain murtoosalle synnyttäjistä, ei todellakaan kaikille!
esikoinen painoi 3050g ja py 34cm, laitettiin seitsemän "kauneustikkiä".
Seuraavat tulleet kahden minuutin ponnistuksella, keskimmäinen 3770g ja py 36cm ja kuopus 3600g ja py 37cm.
Ei repeämiä tms, istuminen oli heti ihan ok ja seksiä on harrastettu heti kun jälkivuoto on lakannut.
Synnytykset mulla on kestäneet kauan, on siis värkillä ollut aikaa venyä kun hitaasti ovat laskeutuneet ja päät painaneet ja venyttäneet pikkuhiljaa haarakyykkyasennossa supistusten aikana.
Raskausarpia mulle taas on tullut ihan huolella ja vatsanahka ei meinaa palautua millään.
Eikös se väliliha leikata nykyään aina?
Ainakin ekassa synnytyksessä?Minusta siitä asiasta ei edes keskusteltu, ja toki mieluummin annan leikata sen kuin että se repeäisi itsekseen. Synnytyksen jälkeen se tietty kohta emättimen suulla on ollut paljon väljempi kuin aiemmin.
repeämä paranee paremmin, joten leikkausta pyritään välttämään, jos ei oo tarpeen.
ja ekasta repesin aika paljon. Se ei kuitenkaan ollut niin kamalaa kuin olin ajatellut, sattui esim. paljon vähemmän kuin ne supistukset.
Toisesta repesin vain vähän (vauvakin oli puoli kiloa pienempi), sitä en edes huomannut.
kaikki n 3,5 kg. Yhdessäkään synnytyksessä ei repeämää eikä leikkausta. Taitaa olla kudostyyppikysymys tuo repeäminen. Ja syntyvän lapsen asennosta paljon kiinni...