Lue keskustelun säännöt.
Olishan se mainiota kun mies ajattelisi muitakin kuin itseään.
26.12.2010 |
Viime yönä 1-vuotias heräsi muutaman kerran itkemään, koska oli kipeänä. Yleensäkin heräilee öisin, mutta ei yleensä itke niin että isänsäkin heräisi. Samoin heräilevät muutkin lapset, itselläni takana on noin 10 vuotta katkonaisia öitä. Mies oli aamulla kuin 1-vee olisi kussut sen muroihin, ihan järjettömän pahalla päällä kun sitä oli "valvotettu", vaikkei se edes herännyt joka kerta kun kuopus heräsi.
Laitoin ruuan, sain sen suurinpiirtein katettua niin mies meni ja lusikoi lautasensa täyteen ja istui syömään. Sanoin, että olisi voinut edes yhdelle lapsista laittaa myös ruuan, ja vastaus oli "no joo, mutku mä nyt oon tämmönen". Laitoin sitten itse kaikille, mies oli jo syönyt kun itse istuuduin syömään.
Ja niin edelleen. On se vuosien saatossa sen verran jo kehittynyt, että nykyään jo vähän osallistuu johonkin, mutta hidasta on kehitys. Ihan tässä pitää jo miettiä, että olisiko ero paikallaan.
Kommentit (16)
mitäs läksit.
Puolustaudun sillä, että olin vasta 18 kun päätin, että tästä "teen" itselleni aviomiehen, ei ollut elämänkokemusta liikaa siunaantunut siinä vaiheessa. Nyt siitä sitten saa kärsiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aloittakaa yhdestä asiasta. Minkä taakan jakaminen helpottaisi sinua eniten.
Jos taas olet tullut siihen tulokseen, että mies ei muutu ja et enää jaksa, sitten eroatte. Taakkasi jatkuu edelleen, mutta ei ole edes potentiaalista mahdollisuutta jakaa mitään kenenkään kanssa. Jäät yksinhuoltajaksi täydellisesti, koska mies tuskin ottaa vuoroviikoiksi lapsia luokseen.
Miksi ihmeessä teitte vielä lapsenkin vastikään tuohon soppaan? Sen vuoden ikäisen?
Nyt sulla on elämänkokemusta ja senkin tiedät jo vallan hyvin, ettet miestä kaipaa arkea helpottamaan tai avuksi muutenkaan.
Sanot miehelle, että ovi on tuossa, ja mutinoihin toteat, että "mä nyt vaan oon tämmönen, mitäs läksit". Ja seuraavat treffit lastenvalvojan luona heti, kun sinne saat ajan varattua.
Miksi ihmeessä teitte vielä lapsenkin vastikään tuohon soppaan? Sen vuoden ikäisen?
on tapahtunut paljon, olen mm. käynyt terapiassa raskauden alusta alkaen puimassa sitä, mikä kaikki elämässäni mättää. Tässä vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, miten hankala parisuhdetilanteenikin on. En siis ymmärtänyt sitä, kun tein päätöksen kuopuksen "hankkimisesta".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapian myötä olet ehkä sitten oppinut senkin, että et voi muuttaa toista ihmistä. Voit kysyä itseltäsi minkä pitäisi olla toisin, että olisit onnellisempi. Ja mitä itse voisit tehdä sen eteen, että se oni toteutuisi.
Et voi edellyttää, että mies tekisi sinun onnesi.
Eroa, jos mies on se suurin onnettomuutta aiheuttava tekijä. hanki tukiverkostoa ulkopuolelta, jos kaadut lapsenhoitotaakan alle. Osta siivouspalvelua. Laita lapset päivähoitoon. Hanki elämää sulostuttava harrastus.
Ja niin edelleen.
Muut eivät kanna sinulle onnea nenän eteen.
ja koet, että ylevästi ojentelet armopaloja viisaudestasi meille muille. Mutta ei tuossa tullut minulle mitään uutta. Juuri näin pyrin elämään.
Mutta siitä huolimatta - miten paljon helpompaa olisi, kun mies ajattelisi muitakin kuin itseään. Ei tarvitsisi minunkaan harkita eroa, mikä on väistämättä lapsille huono vaihtoehto.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavassa tilanteessa. Tietysti elämä olisi helpompaa, jos olisi huisin aktiivinen mies, paljon rahaa, uusi ja kaunis koti, iso ystävien verkko, kesät pitempiä ja bensa halpaa.
Mutta kun punnitset vaihtoehtojasi, näet ne vaihtoehdot joihin voit todella itse vaikuttaa. On hyödytöntä kuluttaa elämäänsä katkeroitumiseen sellaisen takia, jota et voi itse muuttaa. Lopetan keskustelun kanssasi nyt, koska kaikki tarpeellinen on tullut sanottua etkä voi ottaa vastaan mitään.
Aika tuo oivallusta lisää.
muutenkaanei huvita yhtään ylimääräiset kyläreissut- saati 22 asteen pakkasessa ja mies vain odottaa valmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi ärsyttävää lukea täältä palstalta jatkuvasti näitä viisaiden neuvoja siitä, miten pitäisi elää. Onhan se totta, ettei kukaan kanna sitä onnea nenän eteen, mutta entäs, kun kaikkein eniten toivoisi nimenomaan sitä, että varsinkin se oma aviomies huomioisi ihan itse ja oma-aloitteisesti vaimonsa? Tuntuu pahalta tajuta, ettei sellaista tule tapahtumaan koskaan, ei vaikka itse tekisi mitä, muuttaisi käytöstään ja itseään ja vääntäisi itsensä umpisolmuun ja seisoisi päällään. On kamalaa löytää itsensä tilanteesta, jossa kaikki muut ovat onnellisia - lapsilla on hyvä koti, hyvät vanhemmat ja hyvä elämä, ja miehellä on kiva koti, mukava vaimo ja leppoisa elämä, ja kaikki ovat onnellisia. Kaikki paitsi itse, koska on aikojen saatossa huomaamattaan joutunut kotonaan itsestään selvään asemaan.
Siitä ei yksinkertaisesti enää pääse ulos kuin eroamalla. Veikkaan, että sun miehesi, kuten minunkin mieheni, ovat niin sokeutuneita ja tyytyväisiä omaan elämäänsä, etteivät enää yksinkertaisesti pysty näkemään mitään muuta. Minun mieheni ei todellakaan tajua, mitä kaikkea minä teen kotona, ei tajua edes sitten, vaikka olen joskus poissakin. Meidän kuopuksemme on 1,5-vuotias, ja ennen hänen syntymäänsä olin lähes kaksi viikkoa sairaalassa. Kun tulin kotiin (vauvan kanssa) ja ihmettelin, miksei hän ollut edes pyykkejä voinut kerätä pyykkikoriin, mies katseli minua hämmästyneenä suurin silmin ja ihmetteli, että miksi ne pitäisi sinne laittaa. Samana iltana molemmat isommista lapsista valittivat kipeää vatsaa ja muita ruuansulatukseen liittyviä vaivoja, ja kyselin mieheltä, mitä he olivat syöneet sen parin viikon aikana. Pari kertaa olivat käyneet sukulaisilla ja ystäväperheillä syömässä, lopun ajasta syöneet pizzaa, hampurilaisia ja muuta roskaruokaa. Totesin tähän, ettei ole ihme, kun on ruuansulatukset sekaisin, johon mies vain kohautti olkiaan ja päivitteli, että eikö se nyt ole ihan sama mitä sitä syö, kunhan jotain syö.
No, minun mieheni saa jatkossa syödä sitä mitä lystää ja loikoilla likapyykkiensä joukossa missä lystää. Minä allekirjoitin reilu viikko sitten eropaperit, ja kun uuden vuoden jälkeen palaan lasten kanssa reissusta, emme palaa enää yhteiseen kotiimme. Ja arvaa mitä? Minäkin olen vuosien saatossa niin puutunut tähän tilanteeseen, itseni ja käytökseni muuttamiseen, kaikkiin tuloksettomiin keskusteluihin ja koko "yhteiseen" perhe-elämään, ettei tällä hetkellä tunnu miltään. Luulen, että itkut ja suru tulevat kyllä joskus, mutta juuri nyt ei tunnu miltään.
Älä laita sille ruokaa, sano, että mä nyt vaan oon tämmönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä laita sille ruokaa, sano, että mä nyt vaan oon tämmönen.
lapsia ajattelen kun ruokaa laitan. ap
Toinen hoitaa heräämiset esim. kolmeen asti yöllä ja nukkuu sen jälkeen tulpat korvissa aamuun asti. Sopikaa vuoroista laittaa ruokaa. Jos ruuanlaitto yleensä onkin esim. sinun hommiasi, pyydä erikseen että hän huolehtisi siitä tiettynä päivänä.
Kuka teillä kylvettää lapset, hoitaa mahdollisen pihan, kauppakäynnit, työssäkäynnin, pankkiasiat, paperityöt, lääkärinajat, koululaisten läksyasiat, pyykkihuollon, auton korjaamisen, remontit, lahjojen ostamisen, siivoamisen, putkien rassaamisen jne?
Miettikää onko toisella liikaa taakkaa, puhukaa ääneen työnjaosta, jos se ei ole tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen hoitaa heräämiset esim. kolmeen asti yöllä ja nukkuu sen jälkeen tulpat korvissa aamuun asti. Sopikaa vuoroista laittaa ruokaa. Jos ruuanlaitto yleensä onkin esim. sinun hommiasi, pyydä erikseen että hän huolehtisi siitä tiettynä päivänä. Kuka teillä kylvettää lapset, hoitaa mahdollisen pihan, kauppakäynnit, työssäkäynnin, pankkiasiat, paperityöt, lääkärinajat, koululaisten läksyasiat, pyykkihuollon, auton korjaamisen, remontit, lahjojen ostamisen, siivoamisen, putkien rassaamisen jne? Miettikää onko toisella liikaa taakkaa, puhukaa ääneen työnjaosta, jos se ei ole tasapainossa.
Jos mies on 10 vuotta päässyt kaikesta kuin koira veräjästä, ei liene kovin uskottavaa että yhtäkkiä jonkun keskustelun lopputuloksena alkais tekemään perheen hyväksi jotain ja ajattelemaan muitakin. Sorry mutta luulen sen olevan jo vuosien myötä niin pilalle passattu, että saattaa lähteä jopa menee jos sen pakottaa johonkin, mistä on tähän asti päässyt luistamaan.
Miettikää onko toisella liikaa taakkaa, puhukaa ääneen työnjaosta, jos se ei ole tasapainossa.
Toisella on liikaa taakkaa, eikä se puhumisella muutu, koska miehen mielestä hän nyt vain on tommonen eikä häneltä siksi sovi mitään odottaa, jos ei miellytä niin mitäs läksit.
ap
mitäs läksit.