Lue keskustelun säännöt.
Huolettaa lapsi, jota äiti moittii jatkuvasti
26.12.2010 |
Äiti siis löytää lapsestaan koko ajan vikoja, joista puhuu lapsen kuullen ja varsinkin nyt joulun alla uhkasi tuhman lapsensa saavan vähän lahjoja - kuten saikin. Säälitää ja huolettaa tämä leikki-ikäinen lapsi, jonka itsetuntoa näin tuhotaan ja joka kuulee joka asiassa olevansa huono tai kelpaamaton.
Ikävä kyllä äiti ei taida ottaa kuuleviin korviinsa kasvatusvinkkejä sukulaisiltaan, jotka monet itsekin ovat tällaisen lyttäävän kasvatusmallin saaneita ja uskovat, että näin kasvatetaan pärjääviä ja itsenäsiä ihmisiä.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on anoppi, joka on hirveän huolissaan siitä miten lapsia moititaan jne.
Taustana se, että hän itse antaa lasten tehdä mitä vain, missä vain, päivittelee vain kun eivät usko. Kumoaa läsnäolleessaan kaikki minun kieltoni ja käskyni, pehmentää kaikkia rangaistuksia (tulee siis puuttumaan...) ei ihmekään että lapset ovat oppineet käyttäytymään kuin pellossa anopin ollessa paikalla, jolloin minä joudun pitämään heidät todella lyhyessä lieassa, koska muuten lähtisi holtti ja kontrolli täysin.
Minä en herjaa lapsia, komennan kovasti, mutta en alista, en syyllistä tms. Mutta se komentaminenkin on liikaa. Toisaalta päivittelee kun eivät usko. Eli käytännössä minun pitäisi komentamatta saada lapset tottelemaan kuin enkelit ja vieläpä niin, ettei anoppi puuttuisi päätöksiini (mikä on mahdotonta, koska on kuin tuuliviiri).
Oikeasti: anna olla. Ei kuulu sinulle.
Surettaa vaan lapsi jonka henkilökohtaisia ominaisuksia, mm. ulkonäköä arvostellaan julmasti. Kyse ei siis ole komentamisesta tai käytöksen kontrolloimkisesta pelkästään vaan siitä, että lapsi kokee jo nyt olevansa huono ja kelpaamaton. Sellaisia haavoja on vaikea myöhemmin paikata.
ap
vaan henkilökohtaisten ominaisuuksien arvostelusta (siis ei että "nyt et saa laulaa, pitää antaa ihmisten rauhassa puhua" vaan "sä laulat niin huonosti että sun pitää olla hiljaa", noin esimerkinomaisesti) niin ehkä voisi ottaa sen linjan, että ko. lapsen maailma koostuu muistakin ihmisistä kuin niistä kritisoijista. On mahdollista täysin viemättä pohjaa niiltä käskyiltä ja rajoilta pönkittää lapsen itsetuntoa omalta osaltaan, vaikka kaikki eivät sitä tekisikään. Sanoa vaikka sille lapselle että "minusta sinä laulat tosi kauniisti, saat laulaa minulle vähän ajan kuluttua tuolla toisessa huoneessa niin ettei häiritä kun muut puhuvat" tms.
Kukaan ei voi paikata kokonaan sitä millainen lapsen lähin perhe on, mutta onnellisia ihmisiä on pilvin pimein niidenkin joukossa joiden lapsuudenperhe ei ollut maailman parhaiten tukea antava.
rakennusaineita itsetunnolleen kuin kotoa äidiltään. Ikävä kyllä lapsen isä ei ole kuvioissa, joten siltä suunnasta ei tule apua.
ap