Vinkkejä miten helpottaa 6v pojan häviämisen tuskaa?

ja kertomalla, ettei se voitto ole se tärkein, omaa esimerkkiä samalla, ettei harmita juur yhtään vaikka häviää jne jankkaamalla, pettymällä aina vaan uudestaan. JOskus voi sitten tarkoituksella antaa voittaa, ja silloinkin ehkä vähän mitätöidä asiaa, eli ei hehkuteta liikaa sitä voittamista.



Joillekin ihmisille tuo tulee silti aina olemaan erittäin vaikeaa, ja monta surua tuo tulevaisuus vielä eteen.

itsetuntoa.

myötä ohi...oma poikani oppi 6-veenä häviämisen välillä tulee ylilyöntejä, mutta harvemmin...

Kokemuksesta meillä kuopus oli ns. pelityttö ja sitä vaan pelattiin uudestaan ja uudestaan eri pelejä satoja kertoja ja jossain vaiheessa se helpotti. Vertaa 4- vuotiaana tyytö sai täydellisen hepulin ja juoksi sänkyynsä itkemään, kun sisko löysi Afrikantähden.



Pahin virhe on ns. 'antaa' lapsen voittaa. Sen jälkeen, kun lapsen on opettanut siihen lapsen kanssa voi pelata vain aikuinen koska kukaan toinen lapsi ei hyväksy epäreilua peliä. Sääntöjen noudattaminen on lapsille tärkeää ja yllättävän tarkkaa hommaa.

pojilta pakkovoittamisen halu, kun sovittiin, että voittaja raivaa pelilaudan nappuloineen pois..

Meillä on kaikki pelit vielä sellaisia, ettei niissä kamalasti ole taktikoinnin mahdollisuutta, joten jokainen voittaa tai häviää välillä.



Mutta häviäminen muussa elämässä on pojalle aivan mahdottoman parun paikka. Eli tämään 6-vuotiaan pitää ehtiä ensimmäisenä sisälle tai ulos tai mihin ollaan menossakaan. Hänen on oltava ensimmäinen hampaiden pesemisessä, hänelle vaatteiden pukeminen on kilpaili, joka on voitettava, jne. Syöminen ei onneksi ole mennyt kilpailuksi, mutta moni muu asia on sitä. Ja auta armias, jos pikkuveli hiihtää edellä, niin tämä 6-vuotias kokee olevansa häviöllä ja parkuu, että toinen ei saa mennä ja hänet pitää päästää ohi.



Mikä ihme tuohon auttaisi? Aina kun parku tulee, niin yritän selittää, että muillakin on oikeus hiihtää ensimmäisenä. On pidetty vuoroja ja vaihdettu järjestystä. Kesällä leikittiin 'seuraa johtajaa' -leikkiä säännöllisesti.



Tuo on aikuiselle ärsyttävää, että jostain hiihto-, pyöräily- tai kävelyjärjestyksestä tulee parku ja maahan heittäytymistä. Eikä se pikkuveljelle ole oikein, jos hän ei saisi koskaan olla edellä tai juosta nopeammin.

pojilta pakkovoittamisen halu, kun sovittiin, että voittaja raivaa pelilaudan nappuloineen pois..

T.Eräs jonka perheessä painitaan saman ongelman kanssa

Ikää on 5 v ja 7v. Häviäminen ottaa molemmilla lujille, lautapelit etenkin isommalla voi vieläkin heittäytyä maahan ja raivota ja 5v:llä on tätä "minä ensin" rasittavuuteen saakka ja huutoa piisaa kun isovelikin haluaa olla eka, onneksi ei kuitenkaan aina. Pukemisessa voisivatkin kilpailla kun ovat niin hitaita... Pelataan silti, mutta aina päättyy isompaan tai pienempään huutoon.. joten vinkin otetaan vastaan täälläkin.

Että siihen verrattuna huolesi tuntuu pieneltä... :)