Ei tainnut olla sitten karppauksestakaan

toimiva keino. Se on se, että kuluttaa sen, minkä syö. Siten laihtuu. Paino pysyy vakiona kun syöminen ja kulutus ovat tasapainossa. Edelleen pätevin keino. Ja niin h****tin vaikea ilmeisesti.

Ja niin h****tin vaikea ilmeisesti.

Televisiosta tuli dokkari aiheesta laihduttaminen. Siinä sanottiin, että jos kerran päästää itsensä lihomaan, keho ottaa sen tilan perustasoksi ja pyrkii siihen. Joten se määrä millä ikänsä normaalipainossa ollut pärjää ei sit tunnu millään riittävältä tällaisella ex-läskillä. Mieti itse kauanko jaksaisit olla jatkuvassa näläntunteessa, vaikka periaatteessa saat riittävästi ravintoa.

Nimimerkillä ikänsä normaalipainoinen ollut, joka silti tajuaa että jos ihmiset ei onnistu jossain, se on yleensä merkki siitä että kyseinen asia on vaikea toteuttaa.

Verrattuna vaikkapa ryyppäämisen ja tupakoinnin lopettamiseen. Niihin käy nollatoleranssi. Ei ihminen tarvitse elääkseen tupakkaa tai viinaa.



Ruoan kanssa on eri asia. Sitä pitää opetella käyttämään.

Osa onnistuu, osa ei.



Vähän kuten tupakoinnissa ja viinassa. Osa aktiivitupakoitsijoista voi poltta jatkossakin savukkeen tai kaksi silloin tällöin retkahtamatta takaisin vanhaan.

Osa ex-alkoholisteista voi juoda silloin tällöin annoksen tai kaksi retkahtamatta.

Mutta aika harva siihen kykenee.



Samanlaisia haasteita on myös monella lihavalla. Erona on vain se, että olisi pystyttävä käyttämään kohtuudella...