Minä en vaan pidä mieheni lapsesta.

He eivät pidä musta, mutta eivät isästäänkään. Isä kuitenkin rakastaa heitä ja hekin varmaan isäänsä.



Ei ole heidän vikansa, että heistä on vaikea pitää. Yritän olla heille reilu, enempään en pysty.

Tiedän, mistä puhut. Avioero tekee lapsista sillä tavalla osattomia, että he usein varastavat, valehtelevat yms - ja yleensä vanhemmat eivät tiedä tästä mitään ja kieltävät kaiken, koska haluavat uskoa tehneensä erotessaan oikean ratkaisun, joka ei vahingoittanut lasta millään lailla.



Mutta lapsesta ei siis ole mikään pakko pitää. Häntä pitää vain kohdella asiallisesti ja ystävällisesti. Antaa perushoivaa omien vanhempien rinnalla. Muuta ei äiti- tai isäpuolen tarvitse. Vastuu on aina biologisilla vanhemmilla. Riittää, että kasvatat esimerkilläsi.

on totta että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ei ole niin kovin mukavia. Joskus sellainen saattaa osua lähipiiriin. Minusta silti aikuisen, joka kaikesta huolimatta lapsen perheeseen kuuluu (vaikka ei olekaan äiti), täytyy yrittää se vaikeakin lapsi kohdata...



Ei tarvitse olla kasvattamassa tai hoitamassa lasta, mutta pitäisi pystyä tilanteen tullen olemaan kuulolla. Voi olla että sillä joka ei joudu kuria pitämään jatkuvasti, on paremmatkin mahdollisuudet päästä lähestymään lasta puolueettomalta maaperältä ja kohtaamaan sen pienen ihmisen. Onhan se vaatimus ihan jokaisen läheisen suhteen, jos joku pyytää apua niin apua pitää antaa, olettaen että siihen itse pystyy venymään. Lapsi ei ehkä osaa pyytää apua muuta kuin käytöksellään, minusta se on lähipiiriin kuuluvan aikuisen tehtävä yrittää nähdä sen negatiivisen käytöksen läpi.



Tai mitenköhän sen sanoisi, aikuisella on velvollisuus välittää ympärillä olevistaan lapsista, "äitipuolen" tehtävä ei ole hoitaa sitä perushuoltoa tai huolehtia läksyjen teosta, mutta on velvollisuus olla heittäytymättä halveksuntaan, vaan on nähtävä myös hyviä puolia lapsessa.

Varastaa valehtelee ei ole yhtään kaveria (yllättävää)ja vaikka mitä. Olen varmaan ilkeä äitipuoli joo, mutta oikeesti on myös olemassa vähemmän miellyttäviä lapsia, sanokaa mitä sanotte. tajuaako kukaan mistä puhun???

Enkä nyt tarkoita, että ap:n takia vaan ihan yleensä. Voisitko sinä ap vaikka edes kerran kuukaudessa muutaman tunnin ajan yrittää olla lapselle hyvä ja välittävä aikuinen, joka pikku hiljaa voisi alkaa ohjata lapsen käytöstä oikeaan suuntaan.



Lapsi, jolla on huonot vuorovaikutustaidot, on ikävässä kehässä, kun ei pääse sitä vuorovaikutusta harjoittelemaankaan, kun taidot on niin huonot, ettei kukaan jaksa :( Sinulla on varmasti ristiriitaiset tunteet lasta kohtaan ja kun on vielä miehesi lapsi, saatat ärtyä häneen vielä keskivertoa enemmänkin. Kannattaisi kuitenkin kokeilla. Itselläni on hyviä kokemuksia siitä, että olen "väkisin" päättänyt pitää eräästä lapsesta ja se ponnistelu todella kannatti.

että miehesi sen huomattuaan, lakkaa tykkäämästä sinusta.

Ei kaikista voi eikä tarvitsekaan pitää, mutta koska kyseessä on lapsi, joka ei ole valinnut vanhempiaan eikä sinua eikä muitakaan sukulaisiaan, niin kannattaa olla näyttämättä lapselle todellisia tunteitaan hänestä.



Toimeen täytyy tulla, mutta rakastaa ei tarvitse. Eikä edes pitää.



Jaksamisia!



nimim. lähiäitipuoli tahtomattaan

voisi olla ihmisen kanssa,joka ei pitäisi lapsestani yhtään.

voisi olla ihmisen kanssa,joka ei pitäisi lapsestani yhtään.

Et kai ole niin tyhmä että uskot jokaisen ystäväsi ja sukulaisesi pitävän lapsestasi? Varmasti joukossa on vähintään yksi, joka inhoaa lastasi/lapsiasi sydämensä pohjasta.

Järkevä ihminen osaa peittää sen. Tykätä ei tarvitse, mutta lapseen voi suhtautua kuin pakolliseen ja vittumaiseen työkaveriin, asiallisesti.

voisi olla ihmisen kanssa,joka ei pitäisi lapsestani yhtään.

Et kai ole niin tyhmä että uskot jokaisen ystäväsi ja sukulaisesi pitävän lapsestasi? Varmasti joukossa on vähintään yksi, joka inhoaa lastasi/lapsiasi sydämensä pohjasta.

Järkevä ihminen osaa peittää sen. Tykätä ei tarvitse, mutta lapseen voi suhtautua kuin pakolliseen ja vittumaiseen työkaveriin, asiallisesti.

Varmasti voi olla joku joka ei pidä, mutta tässä jutussa puhuttiin seurustelusta:D

Mitä taas tyhmyyteen tulee, en usko olevani sen tyhmempi kuin sinäkään:D

rankkaa, ikävää ja totta.

voisi olla ihmisen kanssa,joka ei pitäisi lapsestani yhtään.

Et kai ole niin tyhmä että uskot jokaisen ystäväsi ja sukulaisesi pitävän lapsestasi? Varmasti joukossa on vähintään yksi, joka inhoaa lastasi/lapsiasi sydämensä pohjasta.

Järkevä ihminen osaa peittää sen. Tykätä ei tarvitse, mutta lapseen voi suhtautua kuin pakolliseen ja vittumaiseen työkaveriin, asiallisesti.

Varmasti voi olla joku joka ei pidä, mutta tässä jutussa puhuttiin seurustelusta:D

Mitä taas tyhmyyteen tulee, en usko olevani sen tyhmempi kuin sinäkään:D

onko lapsesi inhoaja miesystäväsi vai ystäväsi? Hyvin moni peittää todelliset tunteet pitkään. Ja loppujen lopuksi ei ole merkitystä vaikka ei pidäkään lapsestasi, kunhan silti käyttäytyy aikuisen tavoin.

suhteen, jos puoliso ei olisi kiintynyt lapsiini.

voisi olla ihmisen kanssa,joka ei pitäisi lapsestani yhtään.

Et kai ole niin tyhmä että uskot jokaisen ystäväsi ja sukulaisesi pitävän lapsestasi? Varmasti joukossa on vähintään yksi, joka inhoaa lastasi/lapsiasi sydämensä pohjasta.

Järkevä ihminen osaa peittää sen. Tykätä ei tarvitse, mutta lapseen voi suhtautua kuin pakolliseen ja vittumaiseen työkaveriin, asiallisesti.

Varmasti voi olla joku joka ei pidä, mutta tässä jutussa puhuttiin seurustelusta:D

Mitä taas tyhmyyteen tulee, en usko olevani sen tyhmempi kuin sinäkään:D

onko lapsesi inhoaja miesystäväsi vai ystäväsi? Hyvin moni peittää todelliset tunteet pitkään. Ja loppujen lopuksi ei ole merkitystä vaikka ei pidäkään lapsestasi, kunhan silti käyttäytyy aikuisen tavoin.

Minulle on:)

vaikka puoliso sanoisi ääneenkin, ettei oikein pidä hänen lapsensa käytöksestä. Eritoten, jos syyt ovat noita, mitä ap luetteli.. Kyllähän nyt jokainen vanhempi ymmärtää, ettei esimerkiksi varastelua tarvitse hyväksyä.



Kannattaa kuitenkin yrittää nähdä ne syyt siellä sekoilun ja riehumisen takana. Jotain pahaa oloansahan hän kapinoi tuollaisella käytöksellä.



Itselläni on vastaava tilanne siltä osin, että mieheni tytär on juuri tullut murrosikään, käyttäytyy huonosti ja on ollut tekemisissä virkavallan kanssa. Muistan kuitenkin elävästi, millaista meillä oli vielä pari vuotta sitten, enkä voi sanoa edes suutuspäissäni, etteikö tyttö olisi minulle tosi tärkeä. En silti hyväksy hänen käytöstään.



Nykyisin tyttö on takertunut alkoholisoituneeseen äitiinsä, joka on koko ikänsä ollut vaikeuksissa lain kirjaimen kanssa. Me emme ole enää hänelle osa perhettä, mikä on tietysti tosi surullista. Äitinsä on onnistunut käännyttämään tytön meitä vastaan valhein ja pelotteluin ("jos menet isän luo käymään, niin saat jäädäkin sinne").



Odotan yhä sitä päivää, että tyttö joskus saapuu ovellemme ja ymmärtää, että hän on meille yhä tosi tärkeä, vaikka käyttäytyisi mitenkä huonosti.. Toivottavasti ap sinä ja miehesikin saatte vielä joskus takaisin sen lapsen, joka tuokin "riiviö" sisimmässään on.

Miehen lapsi alkaa olla pahimmassa murrosiässä ja käytös on niin raivostuttavaa ettei ole tosikaan. Sinänsä välit on hyvät, mutta teinin temppuilujen kanssa menee välillä totaalisesti hermot. Joka asiasta pitää vääntää ja vääntää ja vielä kerran vääntää, sanoa vastaan, kiukutella ja vaikka mitä. Lapsi on kuitenkin rakas, käytöksestään huolimatta.

kivoja ja kauniita.

Meillä on myös kolme yhteistä lasta. Lapsi testailee koska äitillään ei ole ollut rajoja minkään asian suhteen. Koulua ei ole käyty ja muutenkin on saanut vastata itsestään jo pitkään. Nyt tyttö on 9 vuotias.

Voin rehellisesti sanoa että aina ei välit ole tytön ja minun välillä kovin lämpimät ja uhittelee silloin tällöin. Silloin otetaan lapselta luulot pois!

Lapsi ei määrää mistään meidän perheessä. Siis ei mistään sellaisesta mistä lapsen tarvitsisi vastata. Lapsen tehtävä on hoitaa koulu (vanhempien valvonnassa), siivota jälkensä ja leikkiä, olla siis lapsi.

Monet vanhemmat velvoittavat lapsia sellaiseen mitä lasten ei todellakaan tarvitse tehdä. Esim hoitaa pikkusiskojaan ja veljiään tai muita vanhempien juttuja!!!!

Tajuan mistä ap puhuu.

Miten olis joku harrastus? Miten olis jos vaikka kävisitte yhdessä elokuvissa tai pelaamassa vaikka jotakin pallolajia? Jos kokoajan pelkkää negatiivista niin asenteet eivät tule muuttumaan puolin tai toisin.

Valehtelusta ja varastelusta välittömästi

sanktio!!!!!

Maalaisjärki peliin! Miten haluatte lapsen käyttäytyvän? Selkeet rajat ja paljon mukavaa yhteistä tekemistä.

voisi olla ihmisen kanssa,joka ei pitäisi lapsestani yhtään.

Hän on sanonut usein ettei olisi halunnut heidän kasvavan siihen suuntaan miksi he ovat kasvaneet. Mies tietää siis mitä ajattelen, mutta hän ei muista sitä, koska teen kuitenkin paljon asioita mistä lapset tykkää. Ja pidän heidän puolta, jos isänsä on epäreilu.

Ei tarvitse olla sika, vaikkei pitäisi.

Hemmoteltuja, varastelevia, valehtelevia varhaisteinejä, jotka haistattelevat, kiusaavat pienempiään jne.



Mutta en minä sitä näytä. Suhtaudun huonoon käytökseen s.e. ilmoitan etten siedä huonoa käytöstä, itse lapsen persoonallisuuden sietämättömyydestä en ole sanonut kenellekään, eikä mieheni sitä huomaa (eikä lapsikaan) koska kohtelen kaikkia lapsia (myös omiani) tasapuolisesti.



Kyllähän siitä saisi ihmissuhteet kaatumaan jos rupeaisi mielipiteensä kertomaan :) mutta en kerro, koska mielestäni voin pitää sen sisällänikin.