Minä en vaan pidä mieheni lapsesta.

mutta alussa tulin lapsen kanssa hyvin toimeen, pelattiin ja puuhailtiin yhdessä jne. pikkuhiljaa kuitenkin huomasin omituisia valheita pölli rahaa ym kaverit polki pihalla karkuun, tuli soittoja vanhemmilta. kavereiden kanssa ongelmat ja valehtelu alkaneet jo aikoja ennen minua, varastelun minä huomasin ja kerroin isälle, tuntui jotenkin nololta silloin ottaa asia puheeksi. olen yrittänyt selittää miten toimia, kehunut hyvästä jne jne. joka kerta lupaa mutta samantien kun selän kääntää...siinä kaikessa lyhykäisyydessään. mulla on nyt mitta täysi, en oikein tiedä mitä tehdä kun pelkkä lapsen läsnäolo saa punaisen lampun syttymään, ja pitäisi olla aikuinen mutta kun rajansa kaikella. kun ei toisen lapseen kaikki pysty saamaan aikaan tunnetta. en tiedä sitten.