Vihaan olla tällainen 100-kiloinen läski.

Laita kannellisiin jääkaappirasioihin kevyitä vihanneksia pahan mussutushetken varalle

- porkkanatikkuja

- tuorekurkkutikkuja

- kukkakaalin paloja

- varsiselleriä

- napostelutomaatteja

Makeannälkään vesimelonin paloja tai jos oikein tosi makeata tekee mieli, niin pilko tuoretta ananasta ja anna kohmettua pakastimessa. Hedelmiä ei voi syödä ylettömästi, mutta 1kpl päivässä kuitenkin.

Jos illat ovat pahmipia, tee kevytkermaviilidippi päivästä jääneille kasviksille. Pääasia, että jääkaapissa on jotakin järkevää mihin tarttua voileipien sijaan.

mä niin samaistun tohon kaikkeen. Tosin itse en ole koskaan oikein ollut laihiksella vaan laihtuminen on perustunut eläntapoihin ja niiden muuttumiseen... eilenkin ahmin suklaata ja pyörin "nälissäni" keittiössä. En tiedä missä vastaus. Olen vihdoin parantunut masennuksesta, mutta silti mulla ei ole voimia keskittyä syömiseen vaikka sen pitäsi olla tärkeintä elämässä.

Yksi onnistujan merkki on joustamisen kyky. Jos jostakin syystä sittenkin sorrut ahmimaan tai syömään jotakin "kiellettyä", se on vain yksi hetki. Laihtuminen ja elämäntapa jatkuu heti seuraavasta ateriasta. Liian tiukat säännöt vain ahdistavat ja tuottavat epäonnistumisen kokemusta, jolloin helposti tulee heittäneeksi hanskat tiskiin ihan kerta kaikkiaan. Jos on juhkat, syöt tarjoilusta kohtuullisesti ja seuraavana päivänä kävelet enemmän.

Kannustavaa on mitata mittanauhalla kriittiset paikat. Vaa' an lukema heittelee eestaas jopa 2-4 kiloa, mutta mittanauha valehtelee vähemmän. Mittaa ja kirjoita ylös aiankin

- rinnanympärys

- vyötärö (kapenee noin 1cm per 1kg)

- takamus

- reisi

- pohje

Elämäntaparemontti ei ole kalorien laskemista, vaan koko elämän muuttamista pysyvästi. Ruuan kuuluu maistua hyvältä ja syöminen on nautinto. Mieti miksi syöt niin paljon, miksi "hautaudut huppareihin". 100-kiloinenkin voi olla tyylikäs, kaunis, omavoimainen (vaikka ylipaino ON epäterveellistä). 

Syö säännöllisesti ja monipuolisesti. Välipalat on turhia, jos aterioilla syö kunnolla ja lopettaa kun on kylläinen. Paljon vihanneksia, juureksia, hedelmiä eri muodoissa. Kalaa 1-2 x/ vko. Et tarvitse sokeria, sitä on ruuassa riittävästi. Keksi muita tapoja lohduttaa tai palkita itrseäsi kuin ruoka, mättö, mässy, "herkut" (= makeaa tai suolaista rasvaa, yleensä).

Lisää arkiliikuntaa. Puolen tunnin kävely/ arlkipäivä on ihan OK, tunti olisi parempi, myös henkisesti. Viikonloppuisin voit sitten tehdä pidempiä lenkkejä ja seurata kevään ja kesän edistymistä. :)

Menestystä!

Kaloreiden laskeminen auttaa hahmottamaan oikean annoskoon silloin kun suhde ruokaan on niin vinoutunut, että painoakin on noin paljon. Ikuisesti ei tarvitse vaa' an tai laskuvihkojen kanssa puljailla, kunhan oppii ateriakoot ja energiasisällöt alkumetreillä. Elämäntaoa siitä tulee sitten, kun asiaa ei tarvitse ajatella koko ajan ja homma alkaa luistaa kuin itsestään.

Näitä ruokavalio-ohjeita ja päivänkaloritavoitteita voi saada esim. ravitsemusterapeutilta.

No jos et ole onnistunut aiemmin 1500 kalorin dieetillä, vaihda strategiaa. Olen normaalipainoinen, ja en pystyisi laihduttamaan 1500 kalorin dieetillä pysyvästi, koska syömishimot tulevat jossain kohtaa liian suuriksi ja kropan normaali ruokahalun säätely sekoaa. Olen sen sijaan laihduttanut elämäntapoja pysyvästi muuttamalla. Kannattaa perehtyä kiloklubiin ja Patrick Borgin laihdutusneuvoihin. Tee pysyviä muutoksia ja merkittäviä muutoksia. Tee muutos kerrallaan ja tee muutoksia, joilla on vaikutusta painoon. Tällaisia ovat säännölliset ateriat 5x päivässä, kasvisten ja marjojen lisääminen, proteiinin lisääminen, alkoholin minimiin, herkkujen annoskokojen raju pienentäminen.

Toinen tärkeä teema, joka laihduttaessa unohtuu: tärkeää on opia rakastamaan itseään. Jos et rakasta itseäsi, pahoinpitelet itseäsi roskaruualla tai kitudieetillä. Opettele kuuntelemaan (ensin järjen avulla) mitä kehosi tarvitsee. Se ei tarvitse sipsipussia ja kunnon ravinteikasta ja hyvänmakuista ruokaa. Lisäksi kannattaa hoitaa elämän muut stressitekijät kuntoon, laihduttaminen on vaikeaa, jos parisuhde on huono, on kova kiire, univelka ja työstressi.

7 korjaa typon: Keho ei tarvitse sipsipussia VAAN kunnon ravinteikasta ja hyvänmakuista ruokaa.

Voisitko alkaa käymään uimassa tai vesijuoksussa? Uiminen on niin kokonaisvaltainen laji, ei rasita niveliä kuin vaikkapa asfaltilla kävely,  tulee ihanan rento olo jo puolen tunnin uinnin ja saunan jälkeen...

Suosittelen ettei mitään herkkuja kotiin kannettaisi, niin ei voisi retkahtaa niin helposti. varsinkin alussa pari viikkkoa-kuukausi tuotteet mahdollisimman paljon ilman lisättyä sokeria, ei mitään limuja eikä sokerinkorvikkeita, että pääset kuiville sokeririippuvuudesta.

Hyviä rasvoja pitää myös olla, itse teen välillä voileipiä, joille levitän levitteen sijasta esim 1/4 pehmeää avokaadoa/leipä, siihen päälle pippuria, suolaa/mausteita, eilisen päivän kanafilettä suikaleina, salaattia, tomaattia jne. Jos teen salaattia eikä avokadoja ole, laitan sekaan avokadoöljyä. Pähkinöitä (maustamattomia) pitää olla aina kaapissa, välillä liotan manteleita yön yli jääkaapissa, jolloin niistä tulee ihanan rapsakoita ja entsyymirikkaita. Lohta kypsennettynä tai sushia...

itsestäni olen huomannut että olen tunnesyöppö. Jos olen alakuloinen, tylsistynyt tai ulkomailla ollessani koti-ikävä vaivasi, söin suruuni. Nyt kun olen jättänyt aikoja sitten e-pillerit pois, olen paljon energisempi ja muutenkin aktiivisempi. Harrastan ja mielenkiinto on muissa asioissa kuin syömisessä. Kun herkuttelen, niin tärkeintä on laatu eikä määrä, pienemmästäkin määrästä nauttii, ja jotkut herkut maistuvat ihan ällöttävän imeliltä kun ei ole niin sokerikoukussa.

Ei se laihdutus tai elämäntapamuutos helppoa ole, mutta kun tuloksia syntyy niin varmasti on sen arvoista.

ap on kirjoittanut vain avauksen, eikä vastannut sen jälkeen. Lähti jo muuttamaan elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 08:25"]

Kaloreiden laskeminen auttaa hahmottamaan oikean annoskoon silloin kun suhde ruokaan on niin vinoutunut, että painoakin on noin paljon. Ikuisesti ei tarvitse vaa' an tai laskuvihkojen kanssa puljailla, kunhan oppii ateriakoot ja energiasisällöt alkumetreillä. Elämäntaoa siitä tulee sitten, kun asiaa ei tarvitse ajatella koko ajan ja homma alkaa luistaa kuin itsestään.

Näitä ruokavalio-ohjeita ja päivänkaloritavoitteita voi saada esim. ravitsemusterapeutilta.

[/quote]

5 tässä:

Olet varmaan oikeassa nro 6. Kun olen lukenut palstan lukemattomia ylipaino- ja laihdutusketjuja olen alkanut miettiä, että jonkun dieetin noudattaminen on harrastus. Ylipainoinen keskittää koko energiansa dieetin noudattamiseen, muu elämä unohtuu. Tai hänellä on kokemus, että muuta elämää ei olekaan, joten ruvetaan nyt sitten vaikka "karppaamaan", tai Atkinsille tai lentoemäntädieetille, niin elämässä on ikäänkuin sisältöä. Sitten saavutetaan "tavoitepaino" ja palataan entiseen elämään, minkä jälkeen tullaan taas tänne itkemään että painetaan 100 kg ja mikä nyt neuvoksi. 

Vakavan ylipainon syyt on korvien välissä, mutta niihin puuttuminen on vaikeampaa ja tuskallisempaa, kuuri on helpompi. 

Painoin aikoinaan enemmän kuin ap ja aloin muuttaa suhdettani syömiseen ja sen jälkeen arkea ja syömistä, ihan pikkuhiljaa. Suklaa-addiktiosta olin kyllä päässyt eroon jo vuosia aiemmin (cold turkey, otti koville :)). En laskenut kaloreita, kun ajattelin että se itseni vahtiminen ei sovi mulle, en halua koko ajan ajatella mitä syön, vaan muita, kiinnostavampia asioita. Laihduin joitakin kymmeniä kiloja kahdessa, vajaassa kolmessa vuodessa. Nykyään joulun aikaan tulee joku lisäkilo, jonka olen pudottanut tammikuun loppuun mennessä. Herkuttelen hyvällä ruualla, en mässyllä tai karkeilla. 

Mutta kommentissasi on paljon pointtia, varsinkin jos suhde ruokaan on jotenkin kieroutunut. 

Mieti myös että mistä toi ahmiminen johtuu? Yritätkö tukahduttaa tunteita syömisellä? Käsittele asiaa vaikka kirjoittamalla. Se voi olla vaikeaa mutta auttaa pysyvässä muutoksessa. Itsetuntemus on tärkeämpi kuin joku ulkopuolelta tuleva dieetti jota noudatat kuuriluonteisesti.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 08:59"]

ap on kirjoittanut vain avauksen, eikä vastannut sen jälkeen. Lähti jo muuttamaan elämäänsä.

[/quote]

No mutta sehän on erinomaista! Ei tässä koneen äärellä saakaan kuin sormet liikuntaa : ) Itse teen nyt samoin ja avaan koneen vasta illalla ja silloinkin vain vähäksi aikaa.

Mulla on sama ongelma, jotain tarttis tehdä mutta miten...osaan ulkoa kalorimäärät, laihdutuksen periaatteet jne. mutta kun ne ei auta olemattomaan itsekuriin ja huonoon jaksamiseen. Olen kokeillut mm. karppausta (mahtava olo, mutten saanut nukuttua ja verensokerit romahti kerran liian alas -> piti syödä hiilaria enemmän -> ei mitään eroa normaaliin ruokavalioon + painonlisäys), paastoa (kolmen viikon ripuli, jee) ja kaikenmaailman kuituvalmisteita, konjakua jne. Nyt yritän japanilaisella ruokavaliolla, mutten varsinaisesti laihduta- olen vaan huomannut, että japanilainen ruoka pitää nälän poissa tehokkaasti. Esim. eilen söin kevyesti kypsennettyä seesamilohta, riisiä, säilöttyä retikkaa ja salaattia. Oli tosi hyvä, täysi mutta kevyt olo samaan aikaan. Aamuni aloitin tänään riisillä myös, olen huomannut että syön mielummin aterioita kuin leipää tai välipaloja muutenkaan. Ehkä sitä voisi käyttää hyödyksi tässä nyt sitten.

Vastaaja 2,4 ja 6 on sama, puhun omasta puolestani. Tiedän millaista on olla tosi lihava. Tiedän miten laihduttaminen on onnistunut maltillisesti tai nopeasti ja suuria tuloksia on syntynyt, mutta sitä viisastenkiveä en ole saanut, jolla ajattelu muuttuisi pysyvästi.

Se ei ole muuttunut minkään tsemppauksen, dieetin, elämäntavan eikä asennemuutoksen myötä. Tarvittaisiin kai pitkä psykoterapia ja lääkitys, joka veisi pois ruuan tuoman lohduttavan tunteen. Siitä saa samanlaisen endorfiinin, kuin nousuhumalasta. Ruoka-antabus tai jokin mielihyväeseptoriantagonisti voisi olla loistokeksintö.