minusta on tullut kamalan vaativa ja valittava ihminen!

Olen huomannut nämä muutokset itsessäni nyt puolen vuoden ajan. En ole tyytyväinen mihinkään ja se purkautuu hirveänä valittamisena ja vaatimisena miestä kohtaan. Asiat ei etene, suhde ei etene, kaikki jumittaa tai ottaa jopa takapakkia! Syitä on niin paljon ja siksi koko vyyhtiä on paha lähteä oikomaan. Asioille olisi tehtävä jotain, mutta minä vain valitan enkä tee mitään! Toisaalta taas, mies ei tee mitään asioiden eteen, ei myöskään valita mistään tai vaikuta edes olevan moksiskaan vaikkei asiat oikein toimi.. Olen "yksin" huolineni - en saa tukea, en "myötäelämistä" ja se taas korostaa asioiden toimimattomuutta! Olenko yksin suhteessa? Olenko vain minä kiinnostunut siitä miten tässä käy? Vaikuttaako mies jo luovuttaneen? Ennen tätä valittamisen ja vaatimisen aikaa minä yritin kyllä puhua, keskustella ja avata mieltäni hänelle, tuloksetta. Potkikaa ja haukkukaa, jos saisin jotain puhtia koko hommaan. Inhoan itseäni tämmöisenä, haluan toimivan suhteen ja ennenkaikkea toimivan mielen!