Miten tässä tilanteessa tulisi elää? Mies ei anna hellyyttä
Sanoo itsekin että on huono sitä antamaan. Kosketuksia saan lähinnä kun harrastetaan seksiä ja kaikkihan sen tietää, että se ei ole sellaista hellyyttä kuin ei-seksiin-johtava. Olen yrittänyt käytökselläni ja kaikella ansaista huomiota, mutta ei. Toisekseen mies ei itse pidä, jos kovin yritän kaulailla. Joskus kehonkielellä ilmaisee senkin epäsopivaksi, jos istun niin että reidet koskettavat toisia.
Sitten minulle tulee kausia, että masentaa eritoten tämä tilanne.
Viimeisin oli noin 6kk sitten. Vetäydyn, menen hiljaiseksi, olen passiivinen ja jopa vihamielisen oloinen, ja olenkin kyllä vihainen. En kerro enää juttuja niinkuin ennen ja miehen olemassolo ärsyttää, se että olen hänen kanssaan. Ignooraan miehen, eikä kiinnosta vaikka hän tässä vaiheessa huomiota antaa. Saatan lähteä kylille lievittämään tuskaa alkoholilla ja vieraalla mies seuralla, siis keskustelun tasolla mutta se huomio tuntuu hyvältä. Siitäkin on sitten morkkis, huomiohuoraamisesta.
Nyt on taas surkeusvaihe alkamassa. Ei jaksa. Itkettää. Yksinäinen olo. Mikään ei kiinnosta. Puhun jos on pakko. Valehtelin äsken, etten ole vihainen, vaikka olen. Ja pettynyt. Mies sanoi että tietää kyllä mikä mulla on. Varmaan tietääkin, mutta tilanne ei vaan muutu. Sanoo että rakastaa ja niin edelleen. Minusta vaan tuntuu, ettei minua rakasteta.
Mitäs nyt, taas. Ei jaksas paria kuukautta vain itkeä.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 18:51"]
Eroa, kun mies kerran on sinulle ihan väärä ja haet baareista korvikkeita. Ole sitten ihan rehdisti sinkku ja hae yhden illan juttuja.
[/quote]
Ei kyllä mahtaisi yhden illan jutuistakaan paljon iloa olla. Seksiähän se on, ei hellyyttä. ap
Mulla sama tilanne, tuskin muuttuu millään.
Mutta väärä ukko sinulla on, tarpeenne näin perusasioissa ovat ihan erilaiset. Onhan ihan luonnotonta, että toiseen ei saa edes koskea vierekkäin istuttaessa. Lähelläolo ja seksi ja kauniit sanat ovat toisille hyvin tärkeitä, toisille vähemmän, mutta ihan selvästi kaipaat muuta kuin nykyinen kumppanisi tarjoaa. Ole mieluumin yksin kuin kärsit ihmisennälässä saman katon alla.
En voisi kuvitella elämää ilman fyysistä läheisyyttä... En kerta kaikkiaan. Kuljemme paljon käsi kädessä, katsomme elokuvat sylikkäin, nukumme käsi toisen kyljen päällä tai jotenkin "kontaktissa". Ensimmäiset vuodet nukuimme käsikkäin. Olemme olleet yhdessäkin toistakymmentä vuotta. Jos olet samantapainen ihminen, näännyt hyvin äkkiä.
Minullakin ollut ihan sama tilanne, ja reagoin myös samalla tavoin. Silloin olimme etäsuhteessa ja nyt kun asumme yhdessä tilanne on muuttunut paljon paremmaksi, en enää saa masennuskausia ja mies antaa säännöllisemmin huomiota. Kuitenkin olen ehkä hieman kriittisempi ja negatiivisempi edelleen suhdettamme kohtaan. Ja seksielämässä tämä on näkynyt selvästi, en vain enää luota mieheen täysin ja seksi on sen takia yleensä aika huonoa ja molemmat tiedämme sen. Mies vain sanoo, että muut asiat suhteessa painavat enemmän niin häntä ei niin haittaa (itse olen ilmaissut etten ole niin tyytyväinen seksielämäämme). Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa paranee.
Olen joutunut työstämään alkuaikojen ongelmia aika paljon, ja tullut siihen tulokseen, että mies ei osannut antaa tarpeeksi huomioita ja kohdella aina oikein koska oli itse vielä niin nuori ja kokematon suhteissa. Minäkin olin kokematon, enkä osannut vaatia parempaa ja kärsin sitten itsekseni ja onnistuin tietyllä tapaa traumatisoitumaan ja katkeroittamaan suhdettamme. Kuitenkin molemmat välitämme toisistamme ja olemme koittaneet puhua asioita halki tässä usean vuoden aikana. Toivon, että pikkuhiljaa saamme tämän särön korjattua, ja ihan hyvin meillä nytkin menee. Avainasiassa oli ehkä se, että mies oikeasti kuitenkin välitti ja on sen osoittanut, ja aiempi kohtelu tai huomion puute oli tietynlaista nuoruuden epäkypsyyttä. Olisin varmasti jo lähtenyt, jos hän ei olisi osannut antaa paljon tukea ja huomiota sitten myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 18:51"]
Eroa, kun mies kerran on sinulle ihan väärä ja haet baareista korvikkeita. Ole sitten ihan rehdisti sinkku ja hae yhden illan juttuja.
[/quote]
Ei kyllä mahtaisi yhden illan jutuistakaan paljon iloa olla. Seksiähän se on, ei hellyyttä. ap
[/quote]
"Yhden illan juttu" voi olla pelkkää hellyyttäkin. Tai ehkä minussa on jotakin poikkeavaa, kun saan niin helposti sellaisia herkkiä, helliä ja syvällisiä miehiä mukaani ja seksin harrastaminen on ollut poikkeuksellista, silloin on ollut erityinen henkinen yhteys jo heti tervehtimisestä asti.
Mutta itse asiaan sanoisin etäistä miestä tapailleena, että lähde hyvänen aika tuosta suhteesta. Suhde jättää sinuun sitä pidemmät ja syvemmät jäljet mitä pidempään jatkat.
Eroa, kun mies kerran on sinulle ihan väärä ja haet baareista korvikkeita. Ole sitten ihan rehdisti sinkku ja hae yhden illan juttuja.