Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa? (Liittyen äitisuhteeseeni)
10.05.2014 |
Olen 20. Vanhempani erosivat yhtäkkisesti melkein 2 vuotta sitten, äitini muutti pois. Siitä lähtien melkeinpä pelkkä äitini ajattelu saa kyyneleet silmiini. Erityisen pahoja ovat tilanteet, kun lähden pois äidin luota oltuani kylässä, näen hänen lähtevän minun luotani tai lopetamme puhelun - itku tulee. Joskus annan itseni itkeä ja se voi kestää tunteja. Tunnen jotain suurta surua, siitä kuinka "raukka" äitini on (hänellä ei ole juuri muita kuin minut) ja jotain menettämisen tunnetta, ikään kuin hän olisi kuollut. Mitä tämä on?!
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menettämisen pelkoa, olettaisin, jos kerran tulee aina kun eroatte. Varmaan helpottaa aikaa myöten, mutta juttele nyt sen äitisi kanssa tästä erosta, jos hän pystyy puhumaan suht neutraalisti haukkumatta isääsi.
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä, olen samanikäinen kuin ap. Vanhempani ovat tosin eronneet jo melkein kymmenen vuotta sitten, mutta yhä mulle tulee itku jos vain mietinkin äitiäni, puhumattakaan jos näen hänet surullisena, pettyneenä tms. Ehkä se johtuu osaksi siitä että vanhempieni ero johtui isäni pettämisestä ja isä siirtyi heti eron jälkeen uuteen suhteeseen, sen sijaan petetty äitini on ollut kaikki nämä vuodet yksin ja yksinhuoltaja. Kai tämä on sääliä ja myötätuntoa :(.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:41"]en ymmärrä ongelmaasi? :o
[/quote]
Itkeminen ja pohjaton surullisuuden tunne äitini ajattelemisesta. Tuntuu kuin hän olisi kuollut vaikkei ole. Eihän se nyt normaalia ole.
Eikö kenelläkään ole ollut vastaavaa?