Miten on käynyt tuntemillesi pariskunnille, joita yhdistää runsas dokaaminen?

On.

En ole tainnut koskaan tunteä ketään hauskaa dokaajaa.

Mitä tarkoitat, miten meille on käynyt?

Hyvin. Elämä hymyilee, samat ystävät edelleen, toki jonkun verran elämä myös muuttunut.

Minä ja mun mies, alkuaikoina kupiteltiin jonku verran, ei joka päivä, mies kävi töissä, noh sit synty muksu ja kupittelu jäi ainakin mun osalta, mies jatkoi, baareissa ja kavereilla, päätin, et jätkä saa lähteä lopullisesti, senkun jatkaa juhlimista ja minä hoidan lapsen yksin.

Minä ja mieheni oltiin nuorempana tuollaisia. Nykyään itse en juo melkein ollenkaan ja mieskään ei yleensä humalaan asti :)

Erottiin. Mies jatkaa "hauskuuttamista" kylilllä. Surullista elämäähän se lopulta oli. Onneksi meillä ei ollut lapsia.

Keikkaelämän sivuvaikutuksia. Molemmat olemme ammattimuusikoita (metalli + orkesteri). Voisihan sitä toisinaan olla selvänäkin, mutta useimmiten on kaikenmoisia kissanristiäisiä ja avajaisia keikkojen lisäksi, aina tulee tissuteltua. Toistaiseksi ei valittamista - 10 vuotta suhdetta takana. (Olemme 24+30 pari). Yhdessä tulee juotua lähinnä siitä syystä, että jompikumpi on aina toisen avecina eikä yhteistä vapaa-aikaa arkena yleensä juuri ole. Lomilla kyllä olemme erakoituneet aina kahdestaan jonnekin, selvinpäin.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 19:43"]

Minä ja mun mies, alkuaikoina kupiteltiin jonku verran, ei joka päivä, mies kävi töissä, noh sit synty muksu ja kupittelu jäi ainakin mun osalta, mies jatkoi, baareissa ja kavereilla, päätin, et jätkä saa lähteä lopullisesti, senkun jatkaa juhlimista ja minä hoidan lapsen yksin.

[/quote]

Näin kävi myös mun tuttavapariskunnalle.

Olisipa jossain ollut joskus kiva nainen joka olisi tykännyt dokailla. Sellaista ei koskaan kuitenkaan tullut eteeni niin jatkan sitten yksin tätä dokailua. Yleensäkin tuntuu että naiset ei osaa edes dokata.

Molemmat kuoli dokaamiseen. Mies alle nelikymppisenä kun pumppu prakasi, nainen löysi uuden ryyppykaverin mut kuoli muutamaa vuotta myöhemmin maksavaivoihin.

Sydäri keski-ikäisenä uhkaa, jos yhtään taipumusta.

Naiset kasvoivat aikuisiksi ja vaihtoivat maisemaa. Miehet dokaavat edelleen, naisettomina.

Tavallisiksi kasvettiin, mentiin naimisiin ja kolmas lapsi tulossa. Nykyään ei juurikaan käytetä alkoholia (tai minä en raskaana ollessa käytä tietenkään lainkaan).

Kaksi tapausta, jotka ovat sukua miehen kautta. 

Toinen pariskunta tappelee välillä, eroaa välillä ja sitten taas yhteen

Toisen pariskunnan naispuolinen kuoli.

Suku ei halua kauheasti pitää yhteyttä, varsinkin kun toinen näistä on jatkuvasti rahaa vailla ja tietää mihin se menee. 

Minä ja mies oltiin tuollaisia. Lasten syntymän myötä rauhoituttiin yli kolmekymppisinä. Nyt eletään hyvinkin 'tasaisesti'.

Jatkoivat samalla tyylillä kunnes kuolema erotti. Nainen kuoli aivoverenvuotoon, mies vähän myöhemmin maksasyöpään.

Ei ole käynyt mitenkään. Elävät onnellisina ja rakastavat toisiaan. Todella mukavia ihmisiä, joille toivoo kaikkea hyvää.

Meillä lapsi muutti elämäämme täysin, loppui juominen, hauskaa osataan pitää muutenkin

Dokaaminen erotti heidät. Mies ajoi humalassa ja lapsi oli kyydissä. Vaimo sai valita joko lapsen tai miehen ja dokaamisen. Hän valitsi lapsen. Mies oli tosin jo sitä ennen valinnut sivusuhteita.

Ennen pitkää alkoholi erottaa. Esimerkiksi toinen kuolee ennenaikaisesti. Vain raitistumalla voi pelastaa tilanteen ajautumisen katastrofiin. Miinuspeukuta, jos uskot, että juomalla itsesi tärviölle saavutat jotain hyvää itsellesi ja läheisillesi.