Onko Asperger lapsi pakko virallisesti diagnosoida ?

Jos ette tarvitse tukitoimia ulkopuolelta ja tiedätte mistä on kyse, ei ole tarpeen. Diagnoosi tarvitaan lähinnä mahdollisia tukitoimia, kuten terapiaa sovakursseja yms. varten, mutta jos asian kanssa pärjää ilmankin, ei tarvitse. Vammaistukea ei lievästä tapauksesta yleensä saa, jos ei ole vähintään kerran viikossa jotain terapiakäyntiä. 

Hänellä itsellään on oikeus tietää! Jos hänellä olisi diabetes kertoisit siitä varmasti ja kävisitten kaikki mahdolliset diabeteskurssit ja tapaamiset. Miksi asperger olisi poikkeus!

Diagnoosi ei tuhoa mahdollisuuksia! Se ettei hän saa tarvitsemaansa tukea ja apua sosiaalisiin vaikeuksi tulee tuhoamaan monta juttua. Hän tarvitsee keinoja ymmärtää oma ja muiden käyttäytymistä. Hän ansaitsee salailun sijaan kaiken mahdollisen avun mitä huoltajina voitte tarjota.

Ei tietenkään tarvitse diagnosoida. Jos poika ei pärjää tavallisessa länsiryhmässä, hän tarvitsee kuitenkin erityistä tukea koulussa. Erityisen tuen saamista diagnoosi voi helpottaa. Joissakin kunnissa myös koulu saa samassa suhteessa rahoitusta kunnalta kuin sinne on integroitu erityislapsia. Siksi myös koulu saattaa painostaa diagnoosin tekemiseen.

Lukioihin valitaan keskiarvon ja joihinkin lisäksi pääsykokeen perusteella, joten diagnoosi tai edes peruskoulun suorittaminen erityisluokalla/koulussa ei sinänsä estä jatko-opintoja. Mukautettu, supistetun oppimäärän suorittaminen sen sijaan vaikuttaisi.

Koulu on monelle assille huomattavasti helpompi paikka kuin työelämä. Koulussa on samat rutiinit ja tutut toimintamallit. Se että pärjää koulussa ei vielä takaa että selviää työelämässä. Hankkikaa apua ja tukea nyt, eikä vasta sitten kun elämä on pirstaleina.

Tietysti tilanne murehduttaa. Miten toimis lapsen harrastusten kanssa, jos sosiaalisissa tilanteissa tulee kiusatuksi. Kannustaako vain yksilöharrastuksiin, vaiko joukkueurheiluun missä vaarana itsetunnon mureneminen. Antaisiko vaan soittaa soittimia ja pelata shakkia, mitkä paljon eivät opeta ryhmässä toimimista. Antaako pojan tehdä mistä on kiinnostunut mikä ruokkii entisestään lapsen proffaleimaa. Tosi vaikea tilanne. Diagnoosista pelkään olevan enemmän harmia kuin hyötyä.

Tietysti tilanne murehduttaa. Miten toimis lapsen harrastusten kanssa, jos sosiaalisissa tilanteissa tulee kiusatuksi. Kannustaako vain yksilöharrastuksiin, vaiko joukkueurheiluun missä vaarana itsetunnon mureneminen. Antaisiko vaan soittaa soittimia ja pelata shakkia, mitkä paljon eivät opeta ryhmässä toimimista. Antaako pojan tehdä mistä on kiinnostunut mikä ruokkii entisestään lapsen proffaleimaa. Tosi vaikea tilanne. Diagnoosista pelkään olevan enemmän harmia kuin hyötyä.

Poika itse ymmärtää olevan erilainen ja on itse salaa lukenut ja hakenut tietoa autisminkirjon sairauksista. Kysymyksessä siis poikkeuksellisen älykäs poika, jonka elämän mahdollisuudet tuhoutuisi erityisluokalla.

Poika itse ymmärtää olevan erilainen ja on itse salaa lukenut ja hakenut tietoa autisminkirjon sairauksista. Kysymyksessä siis poikkeuksellisen älykäs poika, jonka elämän mahdollisuudet tuhoutuisi erityisluokalla.

Hyviä, ihania uutisia! Nyt on kehitetty uusi, aivan vallattoman kätevä diagnoosi, nimittäin YLIHERKKYYS tai vielä hienommin AISTIYLIHERKKYYS! Lapsesi saa special statuksen nyt helpommin kuin koskaan! Googleta netistä ja tee testi itsekin. Elämä on niin paljon syvempi kokemus, kun ihminen huomaa olevansa sittenkin special ihminen!

Älä tuijota kouluvuosia vaan ota tähtäimeksi aikuisuus. Mieti miten saatte pojan siihen kuntoon, että hän selviää aikuisen ihmisen itsenäisestä elämästä onnellisena. Jos arvelette ettei hän selviä yllämainitusta, lähdette hakemaan hänelle kuntoutusta ja terapiaa jo nyt. Viimeistään murrosiässä poika tulee itkemään teille erilaisuuttaan. Miettikää myös sitä päivää, kun pojalle itselleen valkenee asperger ja se, että varhaisesta sosiaalisesta kuntoutuksesta olisi ollut hänelle apua. Hän tulee olemaan teille todella katkera.

Ei pidä kuvitella, etteivät muut ja poika itse tulisi aspergeria huomaamaan. Mitä vanhemmaksi poika tulee, sitä isompi ero tavalliseen koululaiseen tulee olemaan. Kuntoutuksella tuota eroa voidaan siloitella ja pahimpia yhteentörmäyksiä lieventää.

Miten niin elämän mahdollisuudet tuhotuisi erityisluokalla? Tosin, jos pärjää tavallisessa luokassa, ei erityisluokkaa tarvitse. Mutta oma poikani opiskelee amk:ssa, käytyään ensin tavallisen ammattikoulun hyvin arvosanoin. Hän oli ala-asteen erityisluokassa, mistä siirtyi tavalliselle yläasteelle. Myös yksi tuttu poika on pari vuotta ollut alkuun erityisluokassa ja hän on ylioppilas, joka opiskelee myös amk:ssa nykyään. 

Aspergeriin tarvitaan aina neuropsykologiset testit, jotka tehdään useassa osassa (3h / kerta), eikä sellaista voi kukaan itse diagnosoida, vaikka kuinka olisi viitteitä siihen. Olen myös itse saanut niistä testeistä erittäin korkeat pisteet, mutta neuropolilla sanottiin, että ei ole aspergeria.

12 unohti oleellisen, oma poika oli koko ala-asteen erityisluokassa, matikassa, englannissa ja maantiedossa integroituna normaaliin luokkaan, koska piti muutama aine keksiä, missä siihen totutettiin. Valittiin sitten ne, missä hän on hyvä. 

Opettajan näkökulma: Olen huomannut, että siedän paljon kummallisempaa käytöstä oppilailta, joilla on diagnoosi. Eli jos poikasi käyttäytyy eri lailla kuin muut, diagnoosi suojelee häntä "kusipään" leimalta.

Eihän diagnoosi sitä tarkoita että lapsi tarvitsee erityisluokkaa! Jos lapsi pärjää isossa ryhmässä hyvin niin ei ole mitään syytä tehdä muutoksia oppimisympäristöön.

Itse kuitenkin suosittelisin hakemaan diagnoosin, ihan lapsen itsensä vuoksi. Lapsi huomaa erilaisuutensa ja diagnoosin avulla lapselle on helpompi selittää miksi on erilainen muihin verrattuna.

Pojalla on päiväkoti-iältä erityislastentarhan opettajan tekemä epäily sensorisen integraation häiriöstä, tämä siis Suomessa. Täällä tehty koulun alkaessa testejä, todettiin huippuälykkääksi, mutta tottelemattomaksi. Kului kaksi kouluvuotta, nyt saa erityisopetusta 3 kertaa viikossa taideaineisiin. Tänään oli saanut piirtää universumin synnyn ja seuraavalla kerralla saa selostaa sen. :-D Kympin oppilas muutoin, mutta ne AS-lapsen ongelmat käytöksessä.

Asperger, joka ei suostu tekemään töitä ohjeiden mukaan on työpaikoilla todellinen vaiva=irtisanottavien listalla. Yrittäkää pikkuhiljaa kitkeä vänkäämistä ja jankuttamista pois. Tärkein oppi aspergerille olsisi kuitenkin se, että nenttien ajatuksia ja tietoa pitää kunnoittaa ja joskus jopa uskoa. Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin jossain asiassa vastaan vänkäävä asperger. Hän omasta mielestään tietää jonkin asian, mutta todellisuudessa hän ei ymmärrä sitä.

Ennen aikaan nämä Aspergerit paranivat piiskaamalla, ei mitään diagnooseja tarvittu.

Vaikeudet vaihtelee eri aikoina ja siksi kannattaa ajatella eteenpäin. Diagnoosin saamiseen, odotteluun menee oma aikansa niihinkin.

Murrosikä on monelle paha paikka. En tiedä miten muut asperger- lasten vanhemmat ovat ajanjakson kokeneet, mutta meidän lapsella ei toimi enään mikään mikä aikaisemmin toimi. Ystävät ovat jääneet, harrastukset, kouluun ei häntä kohta vapaaehtoisesti saa.  Vaikka on varauduttu ja apua on saatavilla.

up