Lue keskustelun säännöt.
Onko epänormaalia tuntea onnen tunnetta eroamisesta,
19.04.2014 |
vai pitäisikö koko ajan tuntea hirveätä syyllisyyttä, kun ydinperhe hajoaa? Olen vain niin onnellinen, kun pääsen eroon ahdistavasta parisuhteesta ja kontrolloivasta miehestä, joka vihdoinkin "antaa" minun hakea eroa. Ihanaa olla vihdoinkin vapaa.
Kommentit (6)
En usko, että se on epänormaalia. Tuskin kukaan selviää elämästään ilman ns. "kiellettyjä" tunteita. Itse olen eroamassa. Mies säälittää, kun se tulee hajoamaan tosi pahasti, kun kerron sille. Se pitää mua elämänsä rakkautena, eikä ole tehnyt mitään väärää. Silti tunnen jonkinliasta iloa ja intoa siitä, että pian olen vapaa elämään elämääni kuten tahdon. Vapaus on suuri asia, ja se ei musta oikeastaan ole ollenkaan niin outoa, että siitä iloitsee.
Onneksi olkoon ap, näin joka tapauksessa! Ihanaa, että pääset pinteestä. Tilanteesi on varmaan pitkään ollut vaikea. Kuulostat siltä, että olet ollut jotenkin puun ja kuoren välissä kauan. Musta olisi epänormaalimpaa, jos et tuntisi iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Mutta varaudu siihenkin, että kysessä on kuitenkin kriisi. Erilaisia vaiheita tulee vastaan sitä mukaa kun asia kypsyy päässäsi. Jossakin vaiheessa suret kaikkea menetettyä yhteistä onnea ja sitä kuinka kaikki hyvät aikeet murenivat. Tunnet yksinäisyyttä, kun se todella kolahtaa, ettei kenellekään voi kommentoida edes uutisotsikoita. Lasten ikävä ja kapinointi tekee pahaa jne.
Toisaalta.... Kun katson omaa miestäni, niin en huomaa hänen koskaan kaivanneen mitään entisestä liitostaan. Oli 17 vuotta yhdessä ensimmäisen tyttöystävänsä ja sittemmin vaimonsa kanssa. Hän vain sanoo, että se liitto elettiin kerrassaan ihan loppuun ja oli hyvä, että myös loppui. Ei vaihtaisi päivääkään kanssani siihen entiseen elämään.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:28"]Ei. Mutta varaudu siihenkin, että kysessä on kuitenkin kriisi. Erilaisia vaiheita tulee vastaan sitä mukaa kun asia kypsyy päässäsi. Jossakin vaiheessa suret kaikkea menetettyä yhteistä onnea ja sitä kuinka kaikki hyvät aikeet murenivat. Tunnet yksinäisyyttä, kun se todella kolahtaa, ettei kenellekään voi kommentoida edes uutisotsikoita. Lasten ikävä ja kapinointi tekee pahaa jne.
Toisaalta.... Kun katson omaa miestäni, niin en huomaa hänen koskaan kaivanneen mitään entisestä liitostaan. Oli 17 vuotta yhdessä ensimmäisen tyttöystävänsä ja sittemmin vaimonsa kanssa. Hän vain sanoo, että se liitto elettiin kerrassaan ihan loppuun ja oli hyvä, että myös loppui. Ei vaihtaisi päivääkään kanssani siihen entiseen elämään.
[/quote]
Ei sitä välttämättä tule päivää vastaan jolloin iskee katumus ja ikävä. Ei minulle ainakaan ole tullut. Erosta on aikaa jo 5 vuotta, joten tuskin tuleekaan. Elin mustasukkaisen miehen kahleissa niin monta vuotta, etten osannut erottuani muuta tehdä kuin olla onnellinen.
5, ok, hyvä on sitten. Tuo vain on oamohtainen kokemukseni, vaikka erosin alkoholisoituvasta puolisosta, joka oli väkivaltainen. Surin kuitenkin sitä, että unelma mureni ja kaikesta ihanasta piti tulla sellaista tuskaa ja lopulta jopa vainoamista eron jälkeen. Tuntui, että alla piili kuitenkin rakkautta siihen oikeaan ihmiseen, joka oli olemassa jossakin pahan alla. Lapset oireilivat, itse surin ja ja kuitenkin arkea piti pyörittää yksin elämsien ensihuuman jälkeenkin.
Lisäksi kriisin vaiheisiin ihan teoriatasolla kuuluu yleensä tiettyjä vaiheita. Mutta tosiaan: voihan liitto olla jo loppuun elettyä, kuten kerroin nykyisen puolisoni kohdalla olleen.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:57"]5, ok, hyvä on sitten. Tuo vain on oamohtainen kokemukseni, vaikka erosin alkoholisoituvasta puolisosta, joka oli väkivaltainen. Surin kuitenkin sitä, että unelma mureni ja kaikesta ihanasta piti tulla sellaista tuskaa ja lopulta jopa vainoamista eron jälkeen. Tuntui, että alla piili kuitenkin rakkautta siihen oikeaan ihmiseen, joka oli olemassa jossakin pahan alla. Lapset oireilivat, itse surin ja ja kuitenkin arkea piti pyörittää yksin elämsien ensihuuman jälkeenkin.
Lisäksi kriisin vaiheisiin ihan teoriatasolla kuuluu yleensä tiettyjä vaiheita. Mutta tosiaan: voihan liitto olla jo loppuun elettyä, kuten kerroin nykyisen puolisoni kohdalla olleen.
[/quote]
Ehkä se kohdallasi oli se rakkaus, joka siellä jossain oli olemassa. Minulla sitä ei enään henkisen väkivallan jälkeen ollut yhtään jäljellä.
5
Minäkin tunsin erotessani suunnatonta iloa vapaudesta. Ja tunnen sitä edelleen. Ahdistavasta parisuhteesta kannattaa päästää irti.