Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö lastensuojeluilmoituksen?
12.03.2014 |
12v seurustelee 16-vuotiaan kanssa ja harrastavat seksiä. Hän polttaa, juo ja varastaa kaupoista ja kaikki kaverit ovat vanhempia. Ask- sivu näkyy kaikille ja kertoo siellä alatyylisesti tekemisiään. Äitinsä ei tiedä mitään ja ei ehdi olla kotonakaan ikinä eli tyttö viettää aikansa ostoskeskuksessa. On tyttäreni entinen luokkakaveri ja ystävä mutta muutti vuosi sitten ja on nyt eri koulussa. Tyttäreni on aika hämmentynyt kaverinsa käytöksestä.
Kommentit (24)
Soita nyt edes sen tytön vanhemmille. Tai jos haluat pysyä anonyymina, tee se ilmo. Onhan tohon puututtava. Hyvä sinä jos puutut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tekisin. 12-v on lapsi jota käytetään hyväksi.
Puhuisin äidin kanssa nyt ensin. Kaikki ei tajua mistä voi olla kyse. Mullakin pari 12-vuotiaan äitiä selitti seurustelukuvioista ja kauppakeskuksissa notkumisista. Varmaan eivät oikeasti ymmärrä riskejä! Heistä se oli lähinnä söpöä...
Kannattaisiko nyt edes sille äidille ja isälle kertoa ennenkö täällä palstalla kyselet?
Haet oikeutusta täältä mennä tekemään ilmoituksia lastensuojeluun, leikit huolehtivaa ja ja suojelevaa aikuista.
En tajua miksi ihmeessä tänne kerrot ennen hänen vanhempiaan!?
Jos lapsen parasta mietit niin tee, vaikka 10 ilmoitusta, mutta sano nyt Herranjumala hänen vanhemmilleen asiasta. Tahtoisit kai itsekin tietää jos lapsesi tekisi salaa jotain arveluttavaa ja sopimatonta?
Juuri tuollaisten takanapuhujien takia moni lapsi kärsii liian kauan.
Asioihin tulee puuttua heti. Ei vanhemmat siitä suutu jos teet sen heitä kunnioittavasti eli et ole ylempänä mitä he ovat.
Oln itse aikanaan tehnyt niin. Olen mennyt vanhemmille puhumaan kasvotusten, ilmoittanut tekeväni ilmoituksen asiasta ja kertonut huoleni niin, että vanhemmat kokivat helpotuksena sen, että teen ilmoituksen. Myöhemmin jopa tulivat kiittämään minua.
Näytä lapsellesi miten toimitaan. Kerro, että hänen huoli ystävästä on aiheellinen ja aiot koittaa auttaa. Kaveria ei pidä mustamaalata sillä selvityttään tästä hän voi olla taas oikein mukava tyttö ja kaveri lapsellesi, kunhan hänet saadaan kunnioittamaan itseään ja tietämään ettei hänen tarvitse ehdä sellaista saadakseen hyväksyntää jne.
Niin, että voisivat olla ystäviä tämän jälkeenkin vielä, säilytät lapsesikin kiusaamiselta tmv.
Soita vanhemmille!! Todella huolestuttava tilanne :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin kiireessä loppuun sanoa, että toimi siksikin järkevästi ja harkiten, että tämä ei myöhemmin kostautuisi omalle lapsellesi eikä asia olisi häntä vastaan.
Neuvo myös lapsellesi, että kenelle vaan voi käydä noin ja apua pitää ja saa pyytää ja sitä annetaan. Näytä omalla käytökselläsi ettei kyseistä tyttöä tule ainakaan katsoa alaspäin siksi, että on väärässä seurassa, jottei muut kaverit alkaisi syrjimään tätä lasta.
Kutonen
Onko suomalaisilta kadonnut puhumisen taito?
Miksi ihmeessä pitäisi ensimmäisenä soittaa lastensuojeluviranomaisille, kun voi soittaa tytön äidille?
Lastensuojeluun otetaan yhteyttä vasta sitten, jos vanhemmat eivät tee asialle mitään ja meno jatkuu samanlaisena. Tämän nyt luulisi olevan ihan itsestäänselvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten toivoisit toisten toimivan jos kyseessä olisi oma lapsesi? Ottamalla yhteyttä ensin viranomaisiin ja antamalla vaikutelman että sinä olet välinpitämätön (tosiasiassa et tietäisi mitä lapsi puuhaa selkäsi takana) vai ottamalla ihan ensiksi yhteyttä sinuun ja lapsesi isään?
Toivottavasti tyttö ja perhe saa asiat kuntoon, eikä tieto tapahtumista leviä koko kylille mikä voi olla ikävää tytön kannalta tuossa iässä ja muutamankin vuoden päästä, mutta muistutan että vanhemmat voivat olla täysin tietämättömiä lapsensa tekemisistä, toiset tuon ikäiset lapset valehtelevat vanhemmilleen menoistaan ja tekemisistään. Eli kannattaa ottaa ensiksi yhteys vanhempiin ja kertoa näistä asioista, sitten jos vanhemmat eivät reagoi olisi asia poliisin ja lastensuojelun tehtävä selvittää.
Jos en uskaltaisi perheelle puhua, tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoja olette te suomalaiset. Nyt soitat äidille ja kerrot sen, mitä hän ei tiedä.
Jos soitat sinne lastensuojeluun, ne kysyy ekana, oletko puhunut vanhempien kanssa.
Eli asia kuuluu lastensuojelulle sitten kun olet informoinut äitiä ja tämä ei reagoi tai jos äiti ei yrityksistä huolimatta saa ongelmaa hoidettua kunnolla.
Minä huolestuin naapurin lapsesta, koska hän oli aina yksin ja siinä vaiheessa kun hän alkoi varastella rahaa, juttelin vakavasti äidin kanssa. Ei olisi tullut mieleenkään juosta helmat paukkuen lastensuojeluun! Ja tää oli "vain" naapuri, ei lasteni kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista tärkeintä on kauhistella asiaa netissä ja kertoa millaisesta tilanteesta on kyse sekä keskustella siitä mitä pitäisi tehdä. Itse lapsen asia ja hyvinvointi sivuseikka kunhan vain aikuiset saa höyrytä.
Mistä tiedät että asiat on totta? Ton ikäset nyt kirjottelee mitä tahansa kun haluavat olla koviksia. Sun tyttös tuskin on ollu paikalla todistamassa yhtään mitään? Uskotko myös kaiken mitä lehdet kirjoittaa? Millainen itse olit 12 vuotiaana, ja tiedätkö että ihmiset valehtelevat keskimäärin 200 kertaa päivässä, mitään absoluuttista totuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 08:06"]
Kannattaisiko nyt edes sille äidille ja isälle kertoa ennenkö täällä palstalla kyselet?
Haet oikeutusta täältä mennä tekemään ilmoituksia lastensuojeluun, leikit huolehtivaa ja ja suojelevaa aikuista.
En tajua miksi ihmeessä tänne kerrot ennen hänen vanhempiaan!?
Jos lapsen parasta mietit niin tee, vaikka 10 ilmoitusta, mutta sano nyt Herranjumala hänen vanhemmilleen asiasta. Tahtoisit kai itsekin tietää jos lapsesi tekisi salaa jotain arveluttavaa ja sopimatonta?
Juuri tuollaisten takanapuhujien takia moni lapsi kärsii liian kauan.
Asioihin tulee puuttua heti. Ei vanhemmat siitä suutu jos teet sen heitä kunnioittavasti eli et ole ylempänä mitä he ovat.
Oln itse aikanaan tehnyt niin. Olen mennyt vanhemmille puhumaan kasvotusten, ilmoittanut tekeväni ilmoituksen asiasta ja kertonut huoleni niin, että vanhemmat kokivat helpotuksena sen, että teen ilmoituksen. Myöhemmin jopa tulivat kiittämään minua.
Näytä lapsellesi miten toimitaan. Kerro, että hänen huoli ystävästä on aiheellinen ja aiot koittaa auttaa. Kaveria ei pidä mustamaalata sillä selvityttään tästä hän voi olla taas oikein mukava tyttö ja kaveri lapsellesi, kunhan hänet saadaan kunnioittamaan itseään ja tietämään ettei hänen tarvitse ehdä sellaista saadakseen hyväksyntää jne.
Niin, että voisivat olla ystäviä tämän jälkeenkin vielä, säilytät lapsesikin kiusaamiselta tmv.
[/quote]
pah, vanhempia on kuule kaikenlaisia. Minä tein kerran "palveluksen" poikani kaverin vanhemmille ja kerroin avoimesti heidän lapsen tekemästä näpistyksestä. Ajattelin että itsekin haluaisin tietää jos lapseni niin tekisi.
Siihen meni meidän naapurussuhteet :-( Lapsen vanhemmat ei enää tervehtineet ja kertoi minusta ikäviä juttuja muille siitä miten todellisuudentajuni on hämärtynyt ja päässäni viiraa.
Oli pakko muutta pois, niin ahdistavaksi alkoi elämä käydä.
Enää en tällaisia "palveluksia" kenellekään tee.
Kyllä, seläntakana puhumalla kaikki hoituu. Ja jos soittaa lastensuojeluun, on kiva kytätä milloin ne sossut menee käymään. Oikeasti te ette välitä hevonvittuakaan toisten lapsista.
Tiedätkö edes millainen toi sivusto on? Ilmeisesti et.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 09:03"]Jos soitat sinne lastensuojeluun, ne kysyy ekana, oletko puhunut vanhempien kanssa.
Eli asia kuuluu lastensuojelulle sitten kun olet informoinut äitiä ja tämä ei reagoi tai jos äiti ei yrityksistä huolimatta saa ongelmaa hoidettua kunnolla.
Minä huolestuin naapurin lapsesta, koska hän oli aina yksin ja siinä vaiheessa kun hän alkoi varastella rahaa, juttelin vakavasti äidin kanssa. Ei olisi tullut mieleenkään juosta helmat paukkuen lastensuojeluun! Ja tää oli "vain" naapuri, ei lasteni kaveri.
[/quote]
Niin, mutta jos ei uskalla tai halua puhua vanhempien kanssa, on parempi tehdä ilmoitus (nimettömänä) kuin olla tekemättä mitään.
Kutoselle alapeukutettu, vaikka ihan samaa yritin sanoa kuin monet muutkin eli ottaa yhteyttä ensin vanhempiin.
Ihan totta. Lastensuojeluun kun tekee ilmoituksen voi mennä viikkokin ennen kuin saavat edes vanhempiin yhteyden ja se saattaa olla kirje missä heitä pyydetään saapumaan varatulle ajalle, koska heistä on tehty ilmoitus.
Sitten vasta palaverissa sanotaan aihe ellei vanhemmat itse soittele perään ja kysele mitään.
Siihen palaveriin voi ilmoituksesta mennä kuukausikin aikaa, heillä on ruuhkaa (valitettavasti).
Mitä tuossa ajassa voi tapahtua? Jotain peruuttamattoman ikävää. Eli jos lapsesta aidosti välittää niin tieto lapsen tekemisistä kuuluu ensisijaisesti vanhemmille ja sitten vasta muille.
Vanhemmat ovat lähimmät ihmiset, jotka parhaimmillaan saavat heti paikalla tytön puuhat loppumaan ja huokaisevat helpotuksesta, että saivat tiedon asiasta ennen mitään lopullista vahinkoa.
Tyttö voi olla, vaikka kuinka hyväksikäytetty eikä uskalla puhua. Retostelemalla julkisiin paikkoihin hän saattaa tiedostamattaan kaivata huomiota osakseen, että joku huomaa missä mennään eikä hänellä ole asiat hyvin.
Jos vanhemmat eivät tiedä mitä tehdä niin he varmasti osaavat pyytää halutessaan apua esim. kouluterkalta tai jopa itse sieltä lastensuojelusta sillä onhan ne toisetkin lapset apua vailla. Ei heilläkään ole varmasti hyvä olla sillä olisin huolissani jos minun 16v. poikani seurustelisi 12v. tytön kanssa.
Sitten on jo eri asia jos vanhempia ei kiinnosta lainkaan eivätkä hae apua lapselleen. Silloin voi olla yhteydessä ihan koulukuraattoriinkin asiasta. Hän ainakin tavoittaa vanhemmat heti tarvittaessa ja koululla pystyvät seuraamaan lapsen tilannetta päivittäin. Kyllä he sitten tekevät myös ilmoituksen jos ei muut keinot auta.
Jonkunhan pitää nyt lapsen kanssa käydä vakava keskustelu ja tarvittaessa seksuaalinen valistus testeineen.
Ja jos lapsi keksii moisia juttuja niin keskustelmalla hänet saa ymmärtämään kyllä kuinka vakavat seuraukset tuollaisella voi olla ja hänelle itselleen, ei muille. Myös pitää selvittää miksi keksii, että onko jokin muu asia vialla koulussa tai kotona.
Minä ainakin tahtoisin tietää jos lapseni tekisi jotain mikä on vaaraksi hänelle itselleen ja/tai muille. Enhän muuten voisi puuttua asiaan. Ja totta vie puuttuisin.
Toki ajattelen tuntevani lapseni ja tiedän missä hän menee ja mitä tekee. Luotan häneen, mutta koskaan ei voi täysin tuudittautua siihen, että tietäisi aivan kaiken. Haluan luottaa kanssaihmisiin, että sen verran löytyy yhteisvastuuta ja inhimillisyyttä, että joku tulisi minulle kertomaan.
Mitä sitten jos pelottaa mennä puhumaan? Jos sinut haukutaan pystyyn kun menet kertomaan niin ei sitä kannata ottaa itseensä. Joko asia kolahtaa vaan niin isosti, että häpeä saa ihmiset käyttäytymään typerästi. Jos taas olisivat sellaista sakkia keitä ei kiinnosta mikään niin en sellaisten mielipiteitä edes ottaisi itseeni.
On totta, että suoraan puhumalla voi saada itselleen vihamiehenkin ja pahoja puheita. Niitä ei kuitenkaan voi elämässä välttää ja pääasia on, että itse tietää miten kaikki on ja ne keillä on yhtään omaa päätä ajatella, tuskin nielevät kaikkia juoruja purematta. Asiat myös laantuessaan unohtuu.
Eikö se ole kuitenkin pieni hinta siitä, että jonkun lapsen elämä kenties pelastuu vain sen myötä.
Eri asia jos pelkää mennä puhumaan siksi, että perhe on oikeasti väkivaltainen tai muuten epäilyttävä. Silloin suosittelen tietenkin nimetöntä ilmoitusta ja se syykin kannattaa sanoa ilmoitusta tehdessä, että ottavat ilmoituksen kuitenkin vakavasti. Valitettavan paljon niitä turhia ja nimettömiä ilmoituksia kuitenkin tulee ja nimellinen ilmoitus on aina painavampi.
Niin. Äiti ei siis ole kotona juuri koskaan, on eronnut muutama vuosi sitten ja ei oikeasti ole juurikaan kiinnostunut lapsensa tekemisistä, siksi tyttö vietti meilläkin paljon aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Oma lukiolaiseni luki tuon tytön ask-seinän läpi ja ehdotti myös lastensuojeluilmoitusta. Puhuttiin myös tuon 12-vuotiaan kanssa että he voisivat edelleen tehdä samoja juttuja kuin ennen, leipoa mokkapaloja ja pelailla ja olla ulkona mutta 12v epäili että kaverinsa on liiaksi muuttunut ja liian "kova" tehdäkseen enää mitään lapsellista. Lukiolainen kertoi että hänelläkin oli kutosella kaveri joka oli kovis ja pahis mutta salaa leikki ja "oli lapsi" juuri tuon minun tyttöni kanssa eli ehkä tämäkin tyttö kaipaisi jotain tuollaista vaikka sitten salaa. Puhuttiin myös siitä että ei hänestä ole tullut yhtään sen huonompi ihminen ja kaverina voi olla vaikka askissa kaikki haukkuvat huoraksi ja lutkaksi, hän on vain erittäin pihalla oleva 12v. Tunnen tyttöä lähellä olevia aikuisia ihmisiä joille voisin ilmaista huoleni, he ovat kasvatusalan ammattilaisia ja voivat sitten jatkaa tästä. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä miten vaikeaa voi olla lapsen kanssa tietyssä iässä mutta kyllä siellä kotona oikeasti voisi joskus olla sen lapsen kanssa. ap.
Tee