Olenko tottunut liian hyvään (työajasta)?

Olen 26 ja olen ollut nyt 3 vuotta töissä samassa firmassa, jonne tulin työharjottelusta jo ennen valmistumista. Meillä on liukuva työaika, joka käytännössä tarkottaa että "teet sillon kun haluat", mutta klo 13 pitää olla sisälle leimattuna (iltalisiä ei tietenkään saa). Käytännössä aina tulen töihin kuitenkin jo klo 7:30 ja lähden yleensä 15:30. Joskus kun ei huvita tehdä enempää tai väsyttää, niin teen vain 6-tuntisen työpäivän ja joskus kun on virtaa ja fiilistä, niin teen helposti 10-tuntisia päiviä. Voin siis käytännössä suunnitella menoja välittämättä töistä. Tämä on minulle aika lähellä jo täydellistä työaikakäytäntöä.

Meillä oli viime vuoden lopulla yt:t ja mua ahdisti todella paljon koko sen ajan. Toki työn epävarmuus, uuden työn hankkiminen, työttömyys jne ahdisti eniten, mutta myös se, että jos joudun vuorotöihin esim. kauppaan, missä olin nuorempana. Luojan kiitos, että sain jäädä.

En kestäisi ajatusta, että minun elämäni olisi tiukasti sidottu työaikaan, vaikka se on nyt ihan normaalia aikuisen ihmisen elämää. Tuntuu, että väsyisin todella nopeasti vuoropohjaisissa töissä. Miten te muut, vuorollisissa töissä käyvät ihmiset hoidatte arkenne? Eikö teitä ahdista, että joudutte olemaan tietyt kellonlyömät töissä, eikä ole yhtään ns. säätövaraa?

Kuulostaa niin lapselliselta nyt kun tän ääneen kirjottaa, mutta mua on ahdistanut tämä asia koko alkuvuoden.