hoitaja kysyy: vammaisten lasten vanhemmat

Ihan tavallisesti. Konkreettisesti. Positiivisesti. Kyseessä ei ole viisastelutuokio, vaan asian kertominen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:33"]

Ihan tavallisesti. Konkreettisesti. Positiivisesti. Kyseessä ei ole viisastelutuokio, vaan asian kertominen.

[/quote]

Näin yritänkin kertoa, ja aina sanoa jotain kivaa mitä ollaan tehty. Ja osa vanhemmistahan tämän ymmärtää täysin ja tietää mihin lapsi pystyy.

Entäs sitten, kun on vielä tilanteita, joissa lapsi mm. potkii tai puree. Jos näitä em. asioita tulee kerrottua vanhemmille, niin yleensä heidän mukaan vika on meissä ohjaajissa, vaikka tiedossa on, että samaa tapahtuu myös kotona?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:33"]

Ihan tavallisesti. Konkreettisesti. Positiivisesti. Kyseessä ei ole viisastelutuokio, vaan asian kertominen.

[/quote]

Näin yritänkin kertoa, ja aina sanoa jotain kivaa mitä ollaan tehty. Ja osa vanhemmistahan tämän ymmärtää täysin ja tietää mihin lapsi pystyy.

Entäs sitten, kun on vielä tilanteita, joissa lapsi mm. potkii tai puree. Jos näitä em. asioita tulee kerrottua vanhemmille, niin yleensä heidän mukaan vika on meissä ohjaajissa, vaikka tiedossa on, että samaa tapahtuu myös kotona?

[/quote]

niin tuota, kun kyseessä on vammainen, ohjausta tarvitseva lapsi niin tottakai kaikki, mikä menee pieleen on ohjaajan syy. Kotona vanhempien ja päivähoidossa hoitajan. Ei se, että lapsi tarvitsee paljon ohjausta muuallakin, vapauta sua ohjaamasta sitä päiväkodissa. Ohjauksen tuloksena on toivottavasti vähitellen lapsi, joka tarvitsee sitä vähemmän, joka ei pure eikä potki jne, mutta oppi tulee vähitellen, ja vain ohjaamalla, ei valittamalla. Vanhemmat yrittävät neuvoa sinulle, millä tavoilla näitä ikäviä takaiskuja voisi välttää, älä ota sitä syyttelynä - äläkä syytä itse!

En yritä syyttää ketään! 

Tiedän, että tämä käyttäytyminen on yleistä näillä lapsilla, mutta ei se vika ole yhtään sen enemmän vanhempien kuin ohjaajienkaan.

Mun "lapset" on iältään tässä tapauksessa 5-14- vuotiaita, enkä missään vaiheessa ole sanonut, että he ei saisi käyttäytyä huonosti. Yritin vaan kysyä,että miten sen kertoisi vanhemmille ilman, että heille tulee paha mieli.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 00:57"]Olen työskennellyt nyt 5 vuotta hyvin eri tasoisten kehitysvammaisten lasten kanssa, ja tulen hyvin toimeen näiden lasten kanssa ja tiedän myös olevani hyvä työssäni.

Ongelmani on se, että olen hyvin ujo ja näiden lasten vanhempien kanssa keskustelu on minulle hyvin haastavaa. Lapsia hoidan mielelläni ja hassuttelen heidän kanssaan paljon. Työkaverini ovat useaan kertaan maininneet, että lapset kyselevät milloin minä tulen töihin.

Mutta heti kun lapsen äiti tai isä tulee vastaan, en tiedä mitä sanoa. Aina tulee heidän seurassaan sellainen olo. että olen huono työssäni, kun en osaa hienoilla termeillä kertoa päivän kulusta yms. Ihan sama mitä kerron, niin muutamaa vanhempaa lukuunottamatta aina tulee tyhmä olo.

Mitä te vanhemmat haluatte hoitajien kertovan lastenne päivästä?

[/quote]

Olet siis vammaisten kanssa samalla aaltopituudella? Tavallaan vammainen siis itsekin! Upeaa että itselle sopiva ammatti löytyi sulle, pitäkää vammaset yhtä! :)

Ei minulla ole vammaisia lapsia. Valitsin lasten geenit hyvin, enkä pilannut raskautta ryyppäämällä/polttamalla mitä useat vammaisten äidit ovat menneet tekemään.

Millä perusteella vammaisen lapsen pureminen ja potkiminen on hoitajan syytä? Eiköhän kaikki ihmiset ole vastuussa teoistaan ihan samalla lailla. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin häntä opetetaan ja ohjataan käyttäytymään oikein. Jos vammainen ei muuten opi, niin silloin opetetaan kuten koiria: herkuilla ja kepillä. Nykyaikaisella lässytyksellä ja itsensä syyttelyllä ei saada muuta aikaan kuin huonosti käyttäytyviä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 02:17"]

En yritä syyttää ketään! 

Tiedän, että tämä käyttäytyminen on yleistä näillä lapsilla, mutta ei se vika ole yhtään sen enemmän vanhempien kuin ohjaajienkaan.

Mun "lapset" on iältään tässä tapauksessa 5-14- vuotiaita, enkä missään vaiheessa ole sanonut, että he ei saisi käyttäytyä huonosti. Yritin vaan kysyä,että miten sen kertoisi vanhemmille ilman, että heille tulee paha mieli.

[/quote]

jos se ei olisi sun mielestä kenenkään vika, sulla ei olisi mitään tarvetta "kertoa" eli valittaa asiasta ylipäänsä. Jos sinä ottaisit vastuun - hoitoajalta - tsellesi, kysyisit vanhemmilta neuvoa, miten he minkäkinlaisia tilanteita hoitavat, etkä vain valittaisi tapahtuneesta. Silloinkaan sä et kokisi sua syyteltävän "vaikka samaa taphtuu kotonakin", - koska sähän tiedät itseetäänselvästi, että syy ei ole kenekääna- vaan ottaisit saamasi vinkit käyttöön. Nyt näin ei ole, vaan sä haluat kertoa vanhemmille, jotta he "hoitaisivat" ongelman pois, koska sun mielestä vika on heidän. Sä et vaan vielä tiedosta ajattelevasi näin, mutta ne vanhemmat tajuaa kyllä. Niitä on syytetty ennenkin, ne tuntevat merkit.

Millainen koulutus sulla on työhösi?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 02:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 00:57"]Olen työskennellyt nyt 5 vuotta hyvin eri tasoisten kehitysvammaisten lasten kanssa, ja tulen hyvin toimeen näiden lasten kanssa ja tiedän myös olevani hyvä työssäni.

Ongelmani on se, että olen hyvin ujo ja näiden lasten vanhempien kanssa keskustelu on minulle hyvin haastavaa. Lapsia hoidan mielelläni ja hassuttelen heidän kanssaan paljon. Työkaverini ovat useaan kertaan maininneet, että lapset kyselevät milloin minä tulen töihin.

Mutta heti kun lapsen äiti tai isä tulee vastaan, en tiedä mitä sanoa. Aina tulee heidän seurassaan sellainen olo. että olen huono työssäni, kun en osaa hienoilla termeillä kertoa päivän kulusta yms. Ihan sama mitä kerron, niin muutamaa vanhempaa lukuunottamatta aina tulee tyhmä olo.

Mitä te vanhemmat haluatte hoitajien kertovan lastenne päivästä?

[/quote]

Olet siis vammaisten kanssa samalla aaltopituudella? Tavallaan vammainen siis itsekin! Upeaa että itselle sopiva ammatti löytyi sulle, pitäkää vammaset yhtä! :)

[/quote]

Tämä viisaiden aikuisten neuvo tähän ongelmaani on just se, miksi tänne kirjoitin. KIITOS!!

t. ap

P.S. Jos joku ei vieläkään tiedä (kuten 7), vammaista lasta ei saa ainoastaan dokaamalla. Myös synnytyksessä voi tapahtua asioita, jonka takia lapsi vammautuu. Ja sen lisäksi jonkun tahattoman onnettomuuden seurauksena myös terveenä syntynyt lapsi voi myöhemmin vammautua..

KIITOS! Sinulle 7 kaikesta ammattitaidostasi!

Ensisijaisesti kiinnostaa ne ihan arkiset asiat. Mitä oli ruokana? Maistuikoiko ruoka? miten ruokailu sujui (söikö itse, joiko itse vai avustettiinko)? Miten lepoaika/päiväunet? Nukkuiko? Vessailujutut? Minkä oloinen lapsi on olllut (kiukkuinen, väsynyt, hyväntuulinen...)

Sitten on kiva kuulla mitä päivän aikana on puuhailtu? Ja erityisesti miten minun lapseni on osallistunut puuhiin? Onko sattunut joatin kurjaa (kiusannut/tullut kiusatuksi...)

Sitten vielä on iso BONUS, jos hoitaja osaa kertoa jonkun erityisen positiivisen jutun juuri minun lapsesta. Siis, että lapsi piti lorupussista eniten Körö, körö kirkkoon lorusta tai että, lapsi keskittyi pitkän tovin kokoamaan palikkatornia ja sai parhaimmillaan 3 palikkaa päällekkäin itse, ennen kuin kaatoi tornin. 

Ammatillisuuteen kuuluu kyllä kyky olla tekemisissä kaikkien yhteistyötahojen kanssa. Työtovereiden, omaisten, muiden ammattialisten jne.

Toivoisin, että hoitaja kertoisi, miten päivä on sujunut, mitä on tehty esim. rakennettiin yhdessä palapeliä ja luettiin kirjoja. Osa haastavasti käyttäytyvien erityislasten vanhemmista on kurkkua myöten täynnä negatiivista palautetta, joten voit aivan hyvin jättää kertomatta sen, että lapsi puraisi ulos puettaessa tai läimäytti toista lasta lapiolla päähän hiekkalaatikolla. Asialle kun ei voi mitään. Kerro negatiivisia asioita harkiten, ja vain silloin, jos sillä on todella jotain merkitystä, eli asiaan pitäisi miettiä ratkaisua, olet keinoton lapsen kanssa tai asiaan pitäisi kiinnittää huomiota laajemmin.

Erityislasten vanhemmat saavat hyvin vähän myönteistä palautetta lapsistaan, joten jos keksit jotain (totuudellista) kivaa sanottavaa, sitä arvostetaan ja se muistetaan pitkään.

itse muotoilisin kuulumiset jotenkin näin :

pääosin päivä on mennyt hyvin (tähän ne asiat jotka yleensäkin sujuvat: ruokailu? unet? ulkoilu? leikit? oppitunnit?)

päivän haastellisin hetki oli kun... (tähän mahdolliset takaiskut)

oikein paljon lapsenne tykkäsi / edistyi / yllätti positiivisesti kun (tähän päivän paras juttu)

Näin hyvät asiat jää viimeiseksi mieleen. Eikä kuitenkaan tule olo että alettiin "heti valittamaan" kun tuli lasta hakemaan.

Ikävä totuus on että erityislapsesta tulee niin paljon negatiivistakin palautetta että sitä kaikkea on joskus vaikea niellä (itsellä hankala päivä tms).

Mutta kyllä silti haluan sen vaikeammankin asian kuulla, tosin jos se on joka päivä sama, niin ei sitä ehkä joka päivä tarvitse toistaa. Jos esim. lapsi syö huonosti niin kertoisin vain silloin kun lapsi söi hyvin / ei syönyt yhtään mitään.