Kumpi teki aloitteen? Miten?

lisää näitä :)

Tässä pähkäilen itse samaa :) Olisi kiva tosiaan kuulla miten muilla?

Minkälainen tilanne sinulla ap? Tunnetteko toisenne?

Mulla sellainen tilanne, että tunnemme miehen kanssa toisemme jotenkuten, näemme vuoden ajasta riippuen säännöllisestikin, ja olen tässä kuluneen vuoden aikana saanut niin paljon vinkkiä siitä, että saisin vastakaikua. Mutta aina se epävarmuus vaan iskee, että mitä jos olenki kuvitellut kaiken itse tai että jos miehen mahdollinen ihastus onki mennyt syystä tai toisesta jo ohi.

Tällä hetkellä olen jokseenkin keräämässä rohkeutta, että lähettäisin fb:ssä viestiä, emme ole fb kavereita. Tulee ihan teinityttöolo tästä taas vaikka ikää jo  lähemmäs 30.....

Mites sinulla ap?

Aah, mietin juuri mieten kuuluisi tehdä aloite ja miten muut ovat sen tehneet... Samanlainen juttu täälläkin. En tee omaa keskustelua jos tähän tulee hyviä vinkkejä :D

Oltiin miehen kanssa baarissa, molemmat yksin omissa pöydissään. Minä vilkuilin miehen suuntaan, mies huomasi ja tuli kysymään saako istua pöytääni. Nyt ollaan oltu yhdessä vajaa vuosi.

Ei tämä taida aloittajaa auttaa, mutta kunhan kerroin :-)

Jos ap neuvon haluat, niin ota rohkeasti yhteyttä. Ei se ota jos ei annakaan...

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 21:48"]Sinä vai puolisosi? Miten se tapahtui?

Tässä jännitän ja pähkäilen uskaltaisinko ottaa yhteyttä kiinnostavaan mieheen... :)

[/quote]

Jeesus teki aloitteen kuolemalla ristillä 2000 vuotta sitten ja sitten Jeesus kuten tiedät nousi kuolleista komepäivää myöhemmin. Muille miehille olen sanonut että jos samaan pystyt niin saat riiata lisää. Minun elämäni on Jeesuksen.

Mies. Olimme ollet työkaverit ja ystävät yli vuoden kun erosin laastarisuhteestani ja tietty juteltiin tästäkin töissä kun kaksistaan oltiin. Olin vähän harmissani ja niin mies toi mulle ruokatunnilla pikkupullon skumppaa ja mansikoita lohdukkeeksi. Teki kyllä vaikutuksen.... viikkoa myöhemmin kutsui mut Linnanmäelle mutta meillä olikin ihan omat vuoristoradat hänen luonaan eikä koskaan päästy liikkeelle....;D

Tuosta on aika päivälleen 18 vuotta....

Minun mieheni tuli juttelemaan yöelämässä ja vaihdoimme numeroita. Itse olin aivan myyty tästä ensitapaamisestamme, enkä todellakaan malttanut odottaa mitään 3pvän sääntöä yhteydenoton suhteen, vaan laitoin itse viestiä heti seuraavana päivänä. :D Mies ei säikähtänyt, vaan olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta. Ota vaan rohkeasti yhteyttä! Tsemppiä! :)

Eipä meistä kumpikaan tehnyt mitään sen ihmeempää aloitetta. Asiat vaan ajautuivat tiettyyn suuntaan. =)

minä tein aloitteen. Aloin pikku hiljaa koskettaa toista työn ohessa sillain leikin varjolla

hitto että oli muuten kamalaa. Sitten loppujen lopuksi facessa viestiteltiin ja sanoin

että etkö sä jo tajua?!?!?! no tajushan se kyllä :) mutta oli toki ihmeissään kun

oltiin molemmat omissa tilanteissamme elämässä ja aika kaukana toisistamme.

Nyt 1kk naimisissa ja perhoset lentelee vatsassa.

Näin sattumalta kiinnostavan miehen siskoni kautta kauppareissulla kun ihan vaan piipahdimme tervehtimässä. Hän oli hoitamassa juuri siskonsa neljää lasta. Huomioni kiinnyttyi miten taitavasti ja lämmöllä noita lapsia hoiti. Itse olin silloin yksinhuoltaja 3-vuotiaalle tytölle, niin tuollaiseen kiinnitin huomiota. Mies lähti illalla meidän mukaan katsomaan leffaa ja jäi yöksi olkkarin lattialle, kun matka oli pitkä. Aamulla vein ensin siskoni kouluu ja sitten tuon miehen. Automatka oli tunnin pituinen ja siinä huomasinkin vahingossa matkan aikana pystyväni puhumaan tuolle miehelle ihan avoimesti ja helposti kaikesta. Kotiin päästyäni pyysin siskoltani miehen numeron. Seuraavana päivänä tavattiin ja siitä se heti lähti. Naimisissa ollaan oltu nyt pian 4 vuotta ja 2 yhteistä lasta. Elämäni mies ehdottomasti!

No tämä ei välttämättä auta tilanteeseesi, mutta olin töissä kahvilassa ja mies ramppasi siellä päivittäin. Yhtenä päivänä tuli tiskille ja olin jo valmiina ottamaan uutta tilausta kun mies sanoi että oli nähnyt minun lukevan kirjaa (tauolla) jonka hän oli lukenut. Siinä jutusteltiin ja hän sanoi että on jotain tunnustettavaa. Hiukan ehdin jo huolestua kunnes hän viimein sanoi: "Muutin kolme päivää sitten." Kutsuin kamalaksi ihmiseksi ja hän selitti että kahvila oli nykyään kaukana hänen asuinpaikastaan, ja että hän oli tajunnut miettivänsä tiskin takana ollutta naista ja oli tullut muutosta huolimatta vanhaan lähikahvilaansa keräämään rohkeutta kysyäkseen minua treffeille. Että stalkkeriudesta se kaikki kai alkoi. Tai yhteisistä lukuharrastuksista? Sellaisella mukavalla vitsailulla aluksi, mutta tietty vitsailussa pitää olla kummankin mukana, muuten menee vaikeaksi.

Molemmat :)

Olimme jo ennestään tuttuja yhteisien ystävien kautta, kävimme muutaman hengen kaveriporukalla rockkonsertissa, sen jälkeen baarissa ja sieltä miehen kämpille viettämään leffailtaa. Jotain jännitettä oli olllut ilmassa koko päivän, koska olimme ensi kertaa yhdessä ulkona niin että molemmat olivat sinkkuja. Miehen kämpillä laitettiin leffa pyörimään ja minä istahdin miehen viereen sohvalle ja hivuttauduin hienovaraisesti ihan miehen kylkeen kiinni. Sitten mies nosti kätensä mun hartioille ja kääntyi katsomaan minuun, katsoin takaisin ja suutelimme. Sitten jatkoimme leffan katselua kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Suutelimme pariin otteeseen leffan aikana, ja leffan loputtua kaverit tajusivat liueta paikalta ja jäimme viettämään yötä kahdestaan. Menin siis ensitreffeillä sänkyyn eikä kaduta ;)

Neljän kuukauden päästä menimme naimisiin ja vuoden päästä syntyi esikoinen. Nyt 7v naimisissa ja 2 lasta :)

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:54"]

Mies. Olimme ollet työkaverit ja ystävät yli vuoden kun erosin laastarisuhteestani ja tietty juteltiin tästäkin töissä kun kaksistaan oltiin. Olin vähän harmissani ja niin mies toi mulle ruokatunnilla pikkupullon skumppaa ja mansikoita lohdukkeeksi. Teki kyllä vaikutuksen.... viikkoa myöhemmin kutsui mut Linnanmäelle mutta meillä olikin ihan omat vuoristoradat hänen luonaan eikä koskaan päästy liikkeelle....;D

Tuosta on aika päivälleen 18 vuotta....

[/quote]

Niin ja siis edelleen yhdessä:)

Mies. Pyysi puhelinnumeroa ja sanoi tulevansa käymään. Tätä ennen oltiin nähty kaksi kertaa yhteisen tuttavan kautta.

Homma alkoi kuitenkin hitaasti, vasta puolen vuoden päästä alettiin olla yhdessä. Ja hyvä niin. Toimii, olen tosi kiitollinen tästä suhteesta.

Kuka alapeukuttaa? Oikeasti. Kello on vasta puoli yhdeksän aamulla, ei voi olla jo nyt paha mieli.

Mies. Lähetti mulle kuvan kalustaan.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:04"]

Tässä pähkäilen itse samaa :) Olisi kiva tosiaan kuulla miten muilla?

Minkälainen tilanne sinulla ap? Tunnetteko toisenne?

Mulla sellainen tilanne, että tunnemme miehen kanssa toisemme jotenkuten, näemme vuoden ajasta riippuen säännöllisestikin, ja olen tässä kuluneen vuoden aikana saanut niin paljon vinkkiä siitä, että saisin vastakaikua. Mutta aina se epävarmuus vaan iskee, että mitä jos olenki kuvitellut kaiken itse tai että jos miehen mahdollinen ihastus onki mennyt syystä tai toisesta jo ohi.

Tällä hetkellä olen jokseenkin keräämässä rohkeutta, että lähettäisin fb:ssä viestiä, emme ole fb kavereita. Tulee ihan teinityttöolo tästä taas vaikka ikää jo  lähemmäs 30.....

Mites sinulla ap?

[/quote]

FB-lähestymisessä on se väärinymmärryksen vaara. Kasvokkain ymmärrät mitä toinen tarkoittaa, etkä mieti seuraavaa kesää vaan että mitähän se sillä hymiöllä tarkoitti...

Mies (tai ehkä poika silloin). Olimme rippileirillä, mies lähetti viereisestä huoneesta minulle tekstiviestin missä siteerasi muistaaksen Nalle Puhia. Olimme siis 15v ja tästä 11 vuotta aikaa.

Oltiin tiedetty toisemme jo noin 15 vuotta, mutta koskaan ei oltu juteltu, morjestettu vain. Törmättiin baarissa, mikä on aika ihme, koska kumpikin meistä käy todella harvoin yöelämässä. Alettiin jutella, ja juteltiinkin sitten koko ilta. Seuraavalla viikolla mies laittoi fb:ssä yksityisviestin ja pyysi elokuviin kanssaan. Nyt ollaan oltu 2.5 vuotta yhdessä ja ollaan ostettu omakotitalo ja saatu yksi lapsi.

Aiemmissa pidemmissä suhteissa olen tehnyt itse aloitteen, joten ei sekään huono asia ole. Nykyisen miehen kanssa vain jotenkin tiesin, että me päädytään yhteen pitkäksi aikaa (loppuelämäksi?), vaikka en tekisi yhtään mitään.

Minä.