Tuntuisi ihanalta, jos joku ymmärtäisi, miten raskasta mulla on

Varmasti on raskasta ja väsyttää. Mutta kuten jo todettiinkin, niin neljä lasta on aikalailla oma valinta ja ainakin näin mun silmiin tuntuu hyvin kuormittavalta (niin henkisesti kuin taloudellisestikin..)

Hei, minä ymmärrän ihan täysin <3 Olen itsekin ollut samassa tilanteessa. 

Minulla ei ole neljää lasta vain erittäin haastava lapsi kasvatettavaksi. Hän on älykäs ja herkkä, analysoi kaikkea ja kantaa kaikki murheet harteillaan. Yritän kaikin keinoin ohjata, kasvattaa ja rakastaa häntä, niin, että pysyisi ehjänä. Kaikkeen en voi vaikuttaa ja sydän on koko ajan huolesta raskaana hänen pärjäämisestään tässä maailmassa. Ymmärrän sinua ja se, että olet uupunut ja koet tilanteesi raskaana on normaalia. Lähetän täältä sinulle voimistavan halauksen ja toivon kevyempään tulevaisuuteen. :)

Ompa taas empaattista porukkaa liikkeellä. Jos ette halua tuntea myötätuntoa, niin mitä edes tulette päivittelemään lasten määrää tämmöiseen ketjuun? Eiköhän niistä jokaisesta lapsesta ole onnellinen, vaikka joskus väsyttäisikin. Halaus aapeelle :)

Jokainen tarvitsee nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemusta.

Haluaisin kannustaa sinua kertomaan tunteistasi ja väsymyksestäsi ihmiselle, joka jaksaa kuunnella. Voisiko se olla jokin sinun vaikkapa hieman iäkkäämpi sukulaisesi, kummitäti tms jolla itsellä jo ruuhkavuodet ohi, niin ettei hänelle tule tarve esittää kilpailevaa tarinaa omasta 'kurjuudestaan' - näinhän usein käy.

Jos läheisissäsi ei ole ihmistä, joka aidosti ja ymmärteän jaksaa kuunnella, voit tietenkin puhua esim. neuvolassa. Myös seurakuntien diakonia- tai perhetyöntekijöille voi huoletta tilittää omaa vointiaan ja jutella siitä, mikä auttaisi jaksamaan.

Voimia ja ymmärtäväisiä ihmisiä tiellesi toivottaen

minäkin neljän äiti. Kolmen kanssa meni ok, mutta neljäs vaikeavammainnen. Olisin pelkästään tämän tviimeisimmän kanssa väsynyt, niin työllistävä hän on. Vaikkakin rakas.

Tiedään mitä on olla niin väsynyt että vaan itkettää.

Se väsymys voi tulla yhden, kahde, kolmen, jne vaikkaa vasta 7:nen kohdalla. Jokaisella meillä on oma kantokykymme.

Koita saada hetken huili ihan yksin. Ja mies samaan linjaan ja tiukasi kiinni siitä että myös lapset osallistuu kotitöihin. Se helpottaa jonkin verran.

Itse yritän ajatella ettei tämä loputtomiin kestä. Vaikka nuorimman osalta voi kestääkin.

Empatia+sympatiahalaus

Koita

Ymmärrän ja varmasti moni muukin, STEMPPIÄ ja jaksamista kaikille onnellisille mutta joskus liian väsyneille kanssa sisarille!

Ymmärrän että raskasta on, mutta sitä en ymmärrä miksi olet hankkinut noin monta lasta!! Kyllä kait sen jokainen vanhempi ymmärtää, että lasten kanssa on rankkaa ja mitä usemapi lapsi, sen rankempaa!! Miksi nää vähemmän fiksut aina lisääntyy kuin kanit....

Täten julistan, että mikäli äiti valittaa väsymystä, häneltä poistettakoon viimeisin lapsi. Tämän säännön tulee koskettaa kaikkia perheitä, ilmaantui valittava lausahdus missä tahansa vaiheessa. Yksilapsiset äidit eivät tee poikkeusta.

Ei kun oikeesti: naiset nyt vähän ymmärrystä peliin! Tämä keskustelu on klassinen esimerkki toteamuksesta nainen on naiselle susi. Onko kyse oman egon ja äitiyden pönkittämisestä näillä kommenteuilla vai mistä tuulee?

Voisiko hyvin jaksava olla kiitollinen siitä, että on saanut helpot lapset ja elää tilanteessa, jossa pärjää eikä potkia maassa makaavaa? Tällä empatiakyvyllä lapsianne (oli niitä 1 tai 10) kasvatatte.

Minullakin on raskasta, vaikkei ole edes lapsia huollettavana, ei töitä ei mitään, olen aivan lopussa ihan vain itseni kanssa. Minä en uskaltaisi edes valittaa yhtään mitään läheisilleni, sieltä tulisi vain halveksuntaa, kuinka jotkut sentään käyvät töissä ja huolehtivat perheestään, ja minä kehtaan olla poikki vaikka ei tarvitse mitään tehdä.

Että minä ainakin ymmärrän sinua, se ei aina ole lasten määrästäkään kiinni, eikä sitä voi ennustaa milloin voimat loppuvat. Se voi tapahtua yhden tai kahden lapsen vanhemmallekin. Mutta ei niin vähällä lapsimäärällä voi valittaa, kun aina löytyy joku sanomaan että hänellä on neljä, eikä valita.

Minä ymmärrän sinua. Toivon voimia ja kaikkea hyvää! Ei se elämän raskaalta tuntuminen ole lasten määrästä kiinni, vaan hyvin paljon esim. tukijoukoista. Minulla on 2 lasta, eikä ketään sukulaista tai ystävää lähimaillakaan. Oikeasti on tosi raskasta. Ja taas joku, jonka koko suku ja laaja ystäväpiiri elää samalla paikkakunnalla ja vertaistukea ja apua löytyy, niin menisihän siinä vaikka kuusikin lasta. 

Minullakin on voimat olleet loppu jo aika kauan, tuntee ihan fyysisesti koko ajan. Pakko on jatkaa. Lapsia ei ole - sen verran vastuullinen olen etten sellaisia tähän hankkisi.

No anteeksi jo etukäteen, mutta olen samaa mieltä, että jos lapsia on jo ennestään kolme, ei voi tulla täysjärkiselle ihmiselle yllätyksenä että neljäs lapsi työllistää ja väsyttää. Tai sitten pitää tehdä isolla ikäerolla jos se lapsilukumäärä on ratkaiseva asia. Meillä on tuttavaperhe, vanhemmat päättivät jo seurustellessa että neljä lasta sitä olla pitää, kahden vuoden välein. Tämä on sitten toteutettu ja revitty mm isovanhempien selkänahasta kaikki mikä irti lähtee. Kaikille tuttaville, jotka eivät ole valmiita auttamaan lastenhoidossa, suuttua möksähdetään. Ja ne lapset, hirveitä riiviöitä. Kukaan ei ennätä kasvattaa. 

Neljän =D

Naapurissa oli 18 lasta ja äiti hoiti kaikki yksin

18. Kylläpä kannattaa nauraa. Kaikilla ei ole YHTÄKÄÄN lasta ja kuitenkaan ei voimat riitä. Et sä itsekään voi itsellesi voimia koko loppuelämäksesi taata. Mietipä sitä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 13:29"]No anteeksi jo etukäteen, mutta olen samaa mieltä, että jos lapsia on jo ennestään kolme, ei voi tulla täysjärkiselle ihmiselle yllätyksenä että neljäs lapsi työllistää ja väsyttää. Tai sitten pitää tehdä isolla ikäerolla jos se lapsilukumäärä on ratkaiseva asia. Meillä on tuttavaperhe, vanhemmat päättivät jo seurustellessa että neljä lasta sitä olla pitää, kahden vuoden välein. Tämä on sitten toteutettu ja revitty mm isovanhempien selkänahasta kaikki mikä irti lähtee. Kaikille tuttaville, jotka eivät ole valmiita auttamaan lastenhoidossa, suuttua möksähdetään. Ja ne lapset, hirveitä riiviöitä. Kukaan ei ennätä kasvattaa. 

[/quote]

Tuskimpa tässä väsymys on vain lapsien lukumäärästä johtuva. Sama väsymys voisi olla kolmen kanssa tai lapsetonna. Elämässä tulee hetkiä, jolloin ei vain jaksa ja kaikki tuntuu raskaalta. Silloin kaipaisi kyllä sitä myötätuntoa.

Mun ymmärrys ei riitä.

Itselläni on vain 1 lapsi, erityslapsi ja hän on erittäin haastava. Minä en kenellekään saa valittaa väsymystä, kun minulla on vain 1 lapsi. hänen kanssaa ei voi käydä kaupassa, koska karkaa, kaataa tavaroita lattialle ja kaikkea siltä väliltä.

ja samaan aikaan ihmetellään kun minä, yhden lapsen äiti en ota jonkun kanintavalla lisääntyvän lapsia yöhoitoon.

Ystäväni sai esikoisen, joka on aina ollut äärimmäisen helppo. tämän jälkeen hän tuli yllätysraskaaksi ja sai kolmoset, jotka tietenkin syntyivät keskosina ja tuntui että maailma kaatuu. Häntä ymmärrän, mutta ihminen, joka on 4 kertaa tullut raskaaksi, synnyttänyt 4 lasta pienellä aikaerolla, koska yksikään lapsista ei ole koulussa, en ymmärrä.

sen takia meillä on tarhoja, päiväkoteja, kerhoja jne että äidin jaksamista helpotetaan.

Marttyyriksi ei kannata ryhtyä. Pyydä apua ja lopeta ruikuttaminen. Ja vie lapset hoitoon, olet taatusti parempi äiti kun jaksat.

21. Tunnetko ap:n, kun tiedät, miten hän on yksi lapsi kerrallaan lisääntynyt?

Niin, sitä vain toin esiin, että se tuntuisi ihanalta, jos kokisin sen tunteen, että kas, tuo ihminen ymmärtää minua. Ei teeskentele ymmärtävänsä, tai ei heitä mitään päälle liimattua fraasia. Ei kirjasta opeteltua viisautta tai lapsiluvusta syyllistämistä, haukkumista, mollaamista, parjaamista jne. mitä minä aika usein, tässäkin ketjussa saan osakseni.

Siis että tulisi tunne, että nyt olen tullut ymmärretyksi, ilman mitään selitysmalleja, vain ihminen ihmiselle. Joku olisi pienen hetken minua varten, eikä kokisi tarvetta asettaa valintojani suurennuslasin alle.

Mutta se on arjessa liikaa, aivan liikaa vaadittu. Tässä ketjussa tosin saattoi olla muutama aidosti empaattinen ihminen, harmi, ettemme elävässä elämässä kohtaa. Tarvitsisin kenties sen hyväksyvän katseen. Hyvä, jaksat sentään, noillakin eväillä sentään tuon verran taaplata eteenpäin.

ap

Äiti voi väsyä..oli niitä lapsia sitten 1 tai enemmän.mulla 3. Ja tiedän tuon sun tunteen..joskus tuntuu,että saa jatkuvasti olla väliä selvittämässä,hellan ääressä,siivota ja siivota..omaa aikaa ei juuri ole..mutta sitä tämä äitiys on.raskasta on välillä,mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois..yritän aina ärtymyksen ja väsymyksen ollessa pahimmillaan ajatella ja kiittää,että lapset on terveitä jne..ainakin mua Se auttaa.asiat vois olla hullumminkin.