Onko epäreilua, AVIOEROSTA?

Älä mieti, että se olisi epäreilua miestä kohtaan. Itsepä on tilanteensa aiheuttanut.

ja asunnon hankittua.



Sitten voitte rauhassa keskustelella miehesi kanssa asioista ja lasten huoltajuudesta.

Olen varmasti niin aivopesty ajattelemaan hänen parastaan.

Ei kannata etukäteen kertoa miehelle asiasta. Hiljaisuudessa järkkäät teidät johonkin turvaan ja sitten vasta tieto miehelle.

Elämme onneksi yhteiskunnassa, josta on mahdollisuutta saada apua.



Sinun ja miehesi tapaamiset, sekä miehesi, että lapsesi tapaamiset voidaan järjestää valvotusti. Naisten linjan päivystyksestä saat myös apua!



" Lapselle väkivallan sivusta seuraaminen on yhtä vahingollista kuin itse väkivallan kohteeksi joutuminen. Vaikka lapset eivät olisi itse paikalla väkivaltatilanteissa, he usein kuulevat tai osaavat aavistaa tapahtuneen." kirjoittaa lyömätön linja verkkosivuillaan.



Älä mieti enää. Olet jo voiton puolella. Lähde heti! Toivotan sinulle super-voimia! Enää ei ole kuin tie ylöspäin!



P.s. Tiesittekö, että naapureilla on nykyään lainmukaan VELVOLLISUUS hälyttää poliisi paikalle jos kuulet väkivaltaa naapurissa.

Äkillinen lähteminen ilman ennakkovaroitusta on kyllä sellainen juttu, jota ei kannata tehdä ilman painavaa syytä, mutta kuten moni muu on sanonut, niin sinulla on varmasti siihen syysi. Tietysti voit miettiä, että josko tekisit niin, että järjestelisit kaiken valmiiksi ja veisit lapset johonkin turvaan/hoitoon ja sitten varaisit aikaa, että saisit itse ilman lasten läsnäoloa keskustella miehen kanssa kaikessa rauhassa. Tämäkin tietty vain siinä tilanteessa, että miehen väkivaltaisuus on esiintynyt vaikka vain humalassa ja saisit katsottua tilanteen niin, että on varmasti selvinpäin. Sinun ja lasten turvallisuus on kaikista tärkeintä.



Kannattaa myös miettiä jo etukäteen, että miten mahdolliset tapaamiset tullaan hoitamaan. Onko mies ollut väkivaltainen myös lapsia kohtaan?

Isä ja äiti eivät enää tule toimeen keskenään. Yritetään järjestää tapaamiset kun kaikki on selvempää... Luultavasti lapsesi enimmäkseen toivovat pääsevänsä pois. Meillä oli vähän samanlaista ja koko ajan toivoin, että äitini tajuaa lähteä kävelemään ja ottaa minut mukaani.



Lupaathan, että tapaatte miehesi kanssa vain valvotuissa olosuhteissa! Perheneuvolassa tai jossain muualla. Apua löytyy kyllä. Lapsiakaan en antaisi ennenkuin tilanne on rauhoittunut ilman valvontaa...



Ja tule kertomaan meille, miten kävi. Pelkään puolestasi. Koita kestää, kohta helpottaa!

En usko lasten enää haluavan asua isänsä kanssa, etkä sinulla riitä voimat enää lapsille, jos elät tuolla tavalla.

Jos mies on kerran ollut lapsia kohtaan väkivaltainen, niin otapa heti yhteyttä jo ennen kuin teet mitään lastenvalvojaan eli soita kunnan sosiaalitoimeen ja pyydät lastenvalvojan puhelimeen. Juttele asiasta ja miettikää yhdessä että miten kannattaa toimia. Sun täytyy olla paljon varovaisempi kuin keskivertoeroajan, mutta pystyt siihen varmasti, kun olet jo päätöksesi tehnyt.

Mä tulen hakemaan sut sieltä jos et itse tajua lähteä.

että miten hoitaa asia niin, ettei tule lisää väkivaltaa. Jos mies on väkivaltainen selvinpäinkin, niin sellaisesta liitosta ei ole ihan niin yksinkertaista lähteä. Tätä on vaikea varmaan tajuta, jos ei ole väkivallan pelossa joutunut elämään.



Ja sitä aina myöskin miettii, että pysyykö se väkivalta paremmin hallussa, kun on itse siinä paikalla. Eron jälkeenhän lapset joutuu yksinään vierailemaan. Tapaamiset voi yrittää valvotuiksi, mutta siinä on kova todistustaakka itsellä. Ota ap tosiaan lastenvalvojaan yhteys jo tässä vaiheessa. Se auttaa sitten tapaamisasioiden ja muidenkin sopimisessa, että ovat jo nyt tietoisia tilanteesta.

Tajuat sen varmaan itsekin, että jos annat miehesi lyödä lapsiasi, etkä lähde kävelemään - olet suuressa vaarassa menettää lapsesi! Jos tietäsin kuka olet, tekisin oitis lastensuojeluun ilmoituksen ja toivoisin kovasti, että lapsesi otettaisi teidän perheestänne pois. HETI! Lähtekää pois, ole niin kiltti.



Etsi apua heti.

kerronpa oman kokemukseni. Elin avoliitossa erittäin epätasapainoisen ihmisen kanssa. Hän ei suoranaisesti lyönyt, mutta töni ja käytti muutenkin rajuja otteita toisinaan. PAhempaa oli henkinen väkivalta. Hän puhui minulle erittäin epäkunnioittavasti ja alistavasti ja saattoi kadota pariksi päiväksi. Olin raskaana. Totesin, että tässä tilanteesssa ei ole muuta keinoa kun lähteä ja pelastaa vauva. Itsestäni en niin välittänyt enää. Olin uhrannut itseni, rahani ja hyvinvointini miehelle. En esim. kaupassa osannut ostaa itselleni mitään, vaikka omia rahojani olivat. Ajattelin vaan miestä... JÄtin miehen pari kuukautta ennen lapsen syntymää ja muutin toiselle paikkakunnalle. Jos en olisi tehnyt niin, varmaan me kaikki kolme olisimme hypänneet partsilta alas.



Kesti puoli vuotta, ennen kun lopetin miehen säälimisen siitä, kun ei voi nähdä lastaan. Nyt lapsi on hieman alle kaksivuotias, ja isä nähnyt lapsensa 5 kertaa. On uhannut tappaa sekä minut että lapsen, on kuulema luvannut lapsen saatanalle yms. Välillä ilmoittaa, ettei halua lasta nähdä koskaan, välillä taas uhkailee, että nyt se haluaa yhteishuoltajuuden, vaikka oikeudessa. Mutta on niin saamaton, ettei viitsi tehdä mitään, että näkisi lapsen. Enkä suostu enää kattamaan sille pöytää valmiiksi. Mä olen päässyt aivan irti siitä miehestä. Enää en sääli, vaikka onkin rankka elämä. Mä keskityn nyt vaan omaan ja lapseni elämään. Ja se on miehen oma valinta, haluaako kuulua lapsensa elämään.



Valintani oikea, sillä siinä parisuhteessa en mitenkään pystyisi olemaan hyvä äiti lapselleni. Se oli tärkein peruste, halusin pelastaa silloin vielä syntymättömän lapseni. Ja nyt on ihana huomata, kuinka hyvinvoiva ja iloinen lapseni on. Ja voin jopa sanoa, että olen itsekin onnellinen. Köyhä yh-opiskelija, mutta onnellinen. Eli epäitsekyydelläkin on rajansa. Minä olen vasta lapsen kautta oppinut olemaan terveesti itsekäs. Muista, että ei ketään saa jyrätä.

ei sitä voi tajuta, kuinkavaikeaa on lähteä pois paskast5a suhteesta. Sitä jotenkin alistuu, ja itse koin, että elämäntehtäväni on" pelastaa" mies. Luulin itseäni vahvemmaksi, kuin olinkaan. Itsekin olin ennen ihmetellyt, miksi naiset suostuvat jäämään nyrkitettäviksi. Varmasti itsekin olisin kitumassa tuossa suhteessa, jos en olisi vahingossa tullut raskaaksi. Sitä oikeasti sokeutuu tilanteelle. Vasta nytitgsekin tajuan, miten kamalaa elämäni oli. Mm. kävin " pelastelemassa" ukkoani itä-helsingin yöstä, kun ei ollut ukolla rahaa tulla kotiin. Siis minä, raskaana, perjanatai-iltana puolen yön aikoihin jossain metroasemalla. Hirvittää oikein. No, loppuajasta, kun aosasin jo sanoa ei, ukko nukkuikin mm. itiksen tallinnanaukiolla... Se oli niin kamalaa aikaa, että mulla on black outeja aika paljon. Enkä ole uskaltanut lukea päiväkirjoja... Joo, ja psyykeen defenssimekanismit tuli kyllä testattua ihan käytännössä. Nyt sen näkee, että olinpa tyhmä, kun en lähteny aiemmin, mutta ei se lähteminen ole helppoa.

Kuinka haetaan eroa käytännös, pitääkö mennä henkoht käräjän oikeuteen?



Kiitos kannustuksesta, hopottamisesta ja silmien avaamisesta.



Ei ne ongelmat mihinkään katoa vaikka niitä ei myönnä.

Lastenvalvojalta saat hyvää apua varmasti näihin käytännönjärjestelyihinkin, mutta ihan lyhyesti voin mainita, että käräjäoikeuteen täytetään yksi A4 paperi ja sen riittää, että teet sinä yksiksesi. Siitä kannattaa ottaa kopio itselle talteen varmuuden vuoksi. Sitten kun sulla on uusi osoite, niin haet lapsilisiin kelalta yksinhuoltajakorotusta n. 36 e/kk. Ja sitten tuo lastenvalvoja auttaa kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa eli elatusmaksuissa, tapaamisissa ja huoltajuudessa.



Nyt vaan reipasta mieltä ja asiat rullaamaan. Aloita tuosta puhelusta lastenvalvojalle.