Onko kenelläkään muulla niin ahdas asunto, että se haittaa jo sosiaalisia suhteita?

Neljä ihmistä asuu kuudessakymmenessä neliössä, jossa neliöitä syö sauna. Viihdyn niin huonosti, etten jaksa edes siivota ja odotan vain, että päästään pois. Pahinta on se, että asutaan katutasossa, eli ikkunaverhojakin on pakko pitää kiinni ettei naapurit kurki sisään. Mua ahistaa!

Muutin tänne uuteen kaupunkiin miehen perässä ja aluksi asumaan mihen mini-mini-yksiöön. Oli ihan sopiva yksinäiselle opiskelija-poikamiehelle, mutta kahden ihmisen asuntona meinasi seinät kaatua päälle. Puhumattakaan siitä kun piti kutsua kavereita kylään...



Onneksi tuota kesti vain reilun puoli vuotta ja heti valmistuttuamme muutettiin tilavaan kaksioon. Voimia teille ja toivottavasti pääsette pien muuttamaan!

Asuimme lapsuuteni 45 neliön asunnossa, 3 lasta ja vanhemmat. Kavereita kävi meillä lapsilla sekä aikuisillakin kylässä. Yökylässäkin!



Äitini asuu edelleen tuon kokoisessa kämpässä, siellä on ollut 4 vierastakin yhtä aikaa yökylässä. Ei mitään ongelmia, vaikka keittokomero vain on.



Sopu sijaa antaa. Ja asennekysymyshän tämä on.

Ruokapöydän ääreen mahtuu juuri ja juuri oma viisihenkinen perhe. Olohuoneessa on kaksi sohvatuolia. Sohvaa ei tällä hetkellä ole. Eteinen on pullollaan meidän takkeja ja kenkiä. Olemme aivan liian laiskoja siivoamaan. Näin pienessä asunnossa on erittäin tärkeää siivota ja järjestellä jatkuvasti, jotta kaikki tavarat ovat paikoillaan. Meillä niin ei ole.

Mä kuvittelin kun tähän isompaan muutetaan että helpompi pitää siistinä ja paskan marjat. Tavarat on vaan laajemmalla alueella hajallaan. Tekis mieli muuttaa pienempään olis vähempi huoneita siivottavana.

Se on totta, että siivoamiseen pitäisi panostaa aivan toisella tavalla pienissä tiloissa. Ennen jaksoinkin järjestellä koko ajan. Sitten perhe kasvoi ja tavaraa on sitä kautta tullut lisää. En vaan kertakaikkiaan halua käyttää koko elämääni siihen, että ulos mennessä järjestelen koko eteisen sama sisääntullessa siirtelen ja kääntelen keittiössä sama homma. Yhtäkään esinettä ei voi jättää hetkeksikään minnekään lojumaan ja kaikella vain ei ole mitään varsinaista paikkaa. Neuroottiseksi meinaa tulla. Olen siisti luonteeltani, mutta jos millekään ei ole riittävästi tilaa se vaan on minillekin liikaa. Kunpa vaan jaksaisin tämän ajan vielä tässä jotenkuten olla.

T-Ap

Meillä 16,4 neliötä per henkilö. Se on mielestäni aivan liian vähän. Lapsilla on tavaraa aivan liikaa. Leluja ei olla ostettu enää pariin vuoteen, sillä ne eivät mahtuisi mihinkään. Olemme pyrkineet myymään leluja kirppiksellä ja osan olemme vieneet kierrätyskeskukseen. Liinavaatteiden määrää olen pyrkinyt minimoimaan. Revin useita vanhoja lakanoita siivousräteiksi ja heitin ne heti yhden siivouksen jälkeen roskiin. Lasten vaatteita ei mahdu säilyttämään. Pienistä vaatteista pitää päästä heti eroon. Nyt huomasimme, että lapsilla on liikaa kirjoja. Ne ovat tärkeitä ja lapsille rakkaita, joten mies joutuu nikkaroimaan niille lisähyllyn katonrajaan. Shoppailuinto on ainakin kadonnut. Kotiin ei tee mieli ostaa mitään, sillä ylimääräisille tavaroille ei ole tilaa. Pyykkihuolto on vaikeaa. Nytkin olohuoneessa on kaksi isoa kasaa puhdasta pyykkiä, jotka odottavat innokasta viikkaajaa ( kukahan se olisi? ). Kuivausrumpu on pakollinen. Eipä tee mieli kutsua ihmisiä kahville tänne ahtaaseen sikolättiin. Kyllä suomalaiset asuvat ahtaasti.

Muuton jälkeenkään ei kaameasti, mutta kyllä tulee helpottamaan paljon. Siellä myös toimivampi pohja ratkaisu. Onko olemassa mitään suositusta, kuinka paljon neliöitä per nenä pitäisi olla, ja kuinka paljon suomalaisilla sitten on?

kauheasti tilaa... =/ kolme pientä makuuhuonetta on ja perhe 2 aikuista sekä 2 lasta. silti kolmas lapsi olisi tilauksessa. =)

suurin määrä mikä meillä on ollut on varmaan noin 20 henkeä kuopuksen ristiäisissä ja se on jo ihan liikaa! onneksi esikoisen kaverisynttärit voi järjestää hyvin keskikesällä puutarhassakin! =)

muutaman vuoden sisällä tosin olemme hieman vielä laajentamassa, noin 20 neliön verran. sitä odotellessa!

Asuttiin ennen tosi ihanassa " mummon-mökissä" n.100 neliötä. Kesät meni todella hyvin kun oli iso terassi ja paljon maata ympärillä ja sisällä käytiin lähinnä vaan nukkumassa, mutta talvella ahisti ja pahasti!



Ei auttanut kuin muuttaa. Nyt on 277 neliötä, mutta nyt ahistaa ja pahasti kun ei vielä tavarat ole löytäneet paikkaansa. Sitten on kaksi kerrosta ja siivoamista tosi paljon. Tykkään siivota niin että imuroin ja lisäksi vielä moppaan. Kun on montaa eri lattiamatskua, niin aina pitää vaihtaa vesi ja aineet. Ikinä ei ole hyvä! ;-)

Täällä neljän hengen perhe, 65 neliötä, kolmio, saunakin vie tilaa. Meillä on kolmet vaunut täällä sisällä....



Lisäksi mieheni on intohimoinen Hifi-harrastaja, hänen sadoille leffoilleen ja vasikankokoisille kaiuttimilleen + videotykille menee ainakin 10 neliötä, eli siis meidän olkkarin verran.



Keittiö on pieni, ja siellä on 6-hengen pöytä + tuolit, jos olen laittamassa ruokaa sinne ei mahdu muita ollenkaan.



Meidän makkarin täyttää täysin parisänky: tietokone on pienessä vaatekomerossa. Eli täällä komerossa istun parhaillaan, jippii.



Tiedän että tämä on asennekysymys, mutta asenteeni alkaa todella loppua!!!!!

Olen varttunut 5-henkisessä perheessä ja aina asuimme ahtaasti kerrostalossa. Tilaa kuitenkin oli koska tavaroitakin oli vähän.



Nyt meitä asuu 4-henkinen perhe 75-neliöisessä kolmiossa ja lisätilaa tarvitaan. Lasten tavarat vie yllättävän paljon tilaa vaikka on iso lastenhuone. Vaatteet ja varusteet ei mahdu säilytystiloihin, pyykkiä pitäisi pestä joka päivä mutta ei ole riittävästi kuivaustilaa, tiskipöytä ja keittiön tasot täytyy astioista ennen kuin edellinen satsi on pesty jne... No, ainakin olen oppinut sen, että kaikki tarpeeton menee kirpparille tai kiertoon ja tosiaan shoppailuhalut ovat vähentyneet kummasti.

mutta eipä se ole vieraisiin vaikuttanut. Meillä käy runsaasti vieraita. Onhan meillä toki ahdasta, mutta ei se ole kyläilyihin vaikuttanut.