Miten toisen lapsesi vauva-aika erosi ensimmäisestä?

Toinen tulossa isolla ikäerolla, ja olen tässä vuosien varrella myös itse hieman eri ihminen kun silloin.



Silloin olin nuori, huoleton ja hieman epävarma.

Toinen lapsi syntyi vuoden ja 7 kk:n kuluttua. Oli rauhallinen ja tyytyväinen. Esikoinen tykkäsi hoitaa vauvaa ja arki sujui todella hyvin. Koska olin valvonut paljon kuopuksen raskausaikana, tuntui minusta yllättäen kuopuksen synnyttyä, että sain untakin enemmän kuin ennen. Esikoinen alkoi olla mustis vasta, kun kuopus alkoi liikkua, ja sekin meni ohi melko nopeasti. Tällä hetkellä lapset 1v3kk ja melkein kolme vuotta ja leikkivät hienosti yhdessä. Suosittelen pientä ikäeroa: ei se aina ole niin rasittavaa kuin kerrotaan.

Osasi ottaa rennommin mutta henkilökohtaisesti oli sitten rankkaa kun hoidin molemmat lapset yksin.

Mies yrittäjä ja hänellä oli samalla suhde toiseen naiseen...

esikoinen oli 2,2v kun vauva syntyi. alkuun meni hyvin, ei mustasukkaisuutta tms. piti vaan huomioida esikoista paljon, isin rooli oli tosi tärkeä tässä. vauva kun roikkui tissillä 24/7. vauvalla ei onneksi ollut koliikkia, vaikka 2kk paikkeilla iltahuuutoja olikin paljon. esikoinen kärsi niistä myös, mutta tottui pian.

sitten alkoi vauvalla korvatulehduskierre ja elämä oli yhtä kaaosta. yöt pelkkää huutoa ja itkua, molemmat itkivät ja meidän vanhempien hermot olivat todella kireällä.

nyt kun vauva 9kk ja liikkuu (ts menee esikoisen leluille jne) on esikko koko ajan kiusaamassa, repimässä leluja vauvalta, koittaa koko ajan vähän satuttaa jollakin tavalla. esikoisella on myös kova uhma ja se koettelee hermoja kaiken lisäksi.

sanotaan siis näin, että alkuun meni hyvin...käytiin puistoissa jne ihan niin kuin ennenkin. kantoliina oli meidän pelastus! ja tietty se, että vauav syntyi kesällä eli ei ollut heti sitä pukemisrumbaa.

nyt tämä talvi on ollut yhtä helvettiä, vauvalla siis takana jo 8 ab-kuuria. esikoisellakin 3. + kaikki mahatudit sun muut.



omaa aikaa ei ole juurikaan, lapset nukkuvat harvoin samaan aikaan. kämppä on koko ajan kaaoksessa. päivät soljuvat eteenpäin tehtävästä toiseen...kun toinen on syötetty, toinen haluaa jotakin, sitten vaihdetaan taas vaippaa ja heti perään patistellaan toista potalle...sitten taas vaihdetaan likaisia vaatteita, sitten leikitään, annetaan maitoa, hyssytellään, kielletään, komemmetaan, siivoillaan minkä keritään, tehdään taas ruokaa ja nukutetaan vauvaa....



ihan siis kaksi EI mene siinä missä YKSI. ei todellakaan! nyt sitä miettii, kuinka helppoa elämä oikeesti oli vaan sen yhden kanssa. nyt pelkkä ulos lähteminenkin on yhtä kaaosta, toinen kiljuu pää punaisena ulkovaattet päällä kun toinen rimpuilee ja juoksee karkuun kun yrittää pukea...



mutta toisaalta, on nää muksut silti aivan ihania omia kultia enkä niitä mihinkään vaihtaisi. nyt koko ajan elämä helpottaa kun vauvakin sai outket korviin, viihtyy paremmin yksinään, istuskelee jo vaunuissa kun puistoillaan, nukkuu yöt suht hyvin jne.



mieti siis tarkkaan;)

luulen kuitenkin, että sisarusten välit tuosta vaan lämpenee ja onhan niistä nyt jo seuraa toisilleen. minusta on julmaa jättää lapsi ilman sisaruksia. vaikka rankkaa tää alku on, jos molemmat on näinkin pieniä, mutta eiköhän meidät tästä palkita vielä joskus!:)

kun edelleen kaikki pyöri esikoisen ympärillä silloin kun vauva oli tyytyväinen. Eli kaikki liikenevä aika on annettava esikolle, ettei jää ihan huomiotta. Esikko tekee konnuuksia ja satuttaa vauvaa, mutta koko ajan ei voi komentaa, kun tietää miksi uhmis tekee pahaa.

Superrankkaa mielestäni. Ei tässä ehdi mitään vauvaoppaita lukea, hoito menee vanhasta muistista. Ihanaa, mutta RANKKAA. Sitä kuuluisaa omaa aikaa ei ole. Ei ollenkaan. Koko ajan on 1000 asiaa tekemättä.

Ihana katsoa, kun pienestä asti sisarukset ottavat kontaktia toisiinsa.

eli niin, vauvan käsittely ja hoitaminen oli tietenkin paljon iiisimpää ja rennompaa kuin esikoisen. kaikki oli tuttua eikä kaikesta ottanut niin kauheeta stressiä. siihen pitää vaan varautua, että tulee mieletön riittämättömyyden tunne, tuntuu, ettei ehdi olla hyvä ja rakastava äiti koko ajan molemmille...toinen vauva jää auttamattomasti vähän syrjään, istuu enemmän sitterissä ja vaunuissa kun esikoinen...saa vöhemmän syliä ja halia. sille ei vaan voi mitään. mutta oppii siinä samalla myös itsenäisemmäksi ja oppii odottamaan asioista...

Vierailija:

kun edelleen kaikki pyöri esikoisen ympärillä silloin kun vauva oli tyytyväinen. Eli kaikki liikenevä aika on annettava esikolle, ettei jää ihan huomiotta. Esikko tekee konnuuksia ja satuttaa vauvaa, mutta koko ajan ei voi komentaa, kun tietää miksi uhmis tekee pahaa.

Superrankkaa mielestäni. Ei tässä ehdi mitään vauvaoppaita lukea, hoito menee vanhasta muistista. Ihanaa, mutta RANKKAA. Sitä kuuluisaa omaa aikaa ei ole. Ei ollenkaan. Koko ajan on 1000 asiaa tekemättä.

Ihana katsoa, kun pienestä asti sisarukset ottavat kontaktia toisiinsa.

Meillä onneksi ei esikoinen satuttanut vauvaa. Huonoa omaatuntoa tuli siitä kun vauvalle oli niin vähän aikaa, lähinnä vain imetin ja vaihdoin vaippaa... :(

valoisa luonne ja esikoisella taas vahva hoivavietti (mikä minusta kummallista, koska mulla ei ole). Ja tietenkin meidän lapset ovat olleet terveitä. 5:lle sen verran, että oletko yrittänyt rytmittää lapset samoihin aikoihin? Minä aloin aika pienestä rytmittää kuopusta niin, että sain molemmat lapset nukkumaan kerran yhtä aikaa ja illalla ovat menneet aina samaan aikaan nukkumaan. T:3