Mika pahin moka, jonka tyohaastattelussa voi tehda? Taisin just mokata koko haastattelun, voi itku. Haastattelu on varmaan kaikkein ratkaisevin, joten tuskin auttaa hyvat paperit

Hain työpaikkaa sosiaalialalta, haastattelemassa kaksi tulevaa pomoa. Harrastuksistani kerroin asiallisesti, mutta innokkaasti vaikka eivät omaa alaa olekaan. Sattumoisin toinen pomo oli hyvin kiinnostunut ko aiheesta ja alkoi kyselleä enemmän (vaikkei se haastatteluun kuulunutkaan eli ehkä asiatonta häneltäkin) ja ehdimme tovin jutella siitä ennenkuin tajuisimme yhtä aikaa toisen olleen jo jonkinaikaa hiljaa kuin odottaen että mentäisiinkö asiana, ilmekin kertoi sen puolestaan. No joo, jos olisin itse ollut se yli-innokas aiheesta harrastava mutta tämä pääpomo tosiaan lähti siihen mukaan.



Perheellinen kun olen niin kysyttiin mitä jos lapset sairastavat. Sanoin suoraan, että vuorotellaan miehen kanssa lasten hoidosta ja samaan syssyyn, että miehen työantaja palkkaisi kyllä lastenhoitajan meille kotiin tässä tilanteessa, mutta minä en vierasta ihmistä huoli sairasta lastani hoitamaan! Tuo siis lipsahti, kadutti kyllä silloinkin, mutta kun oli totuus. Onneksi pomot eivät siihen takertuneet. Pääsin kyllä myöhemmin paikkaamaan kun kerroin, että mieheni voi tehdä osan työstä etänä jos tarve vaatii.



Jotain muutakin lipsautin koska jännitin aika tavalla, mutta ihme ja kumma, sain tuon paikan! Ainakin olin aito ja rehellinen, ehkä sekin on positiivista. Tai sitten muut hakijat olivat todella toheloita verrattuna minuun...

samalla viivalla. ehkä kokemuksesi, haastattelu muutoin, koulutuksesi tms painaa silloin enemmän.

italian alkeet omaavani osaavani kohtalaiset tiedot italiasta.

Sitten olikin ryhmähaastattelu ja mun piti keskustella italiaksi. Menin aivan lukkoon, enkä osannut enää mitään ja en edes oikeasti osannut kuin alkeet ja sitten piti keskustella. Olin aivan punainen ja paniikissa, nuori parikymppinen. No, muuten meni haastattelu tosi hyvin ja olisin päässyt oppaaks, mutta en sitten mennytkään.

No, ei osannut sitten kertoa, mitä tarkoitti ja yritti ensin änkyttää jotain ja sitten meni hiljaiseksi. Tosi nolo tilanne. Sain työpaikan.

joiden hommaa en olisi loppujenlopuksi halunnutkaan, ja ne haastattelut, joista itselle on jäänyt jotenkin inha ja epämääräinen olo, ovat olleet töitä jotka kyllä saanut, mutta muutamassa kuukaudessa tajunnut, että en pidä paikasta. Mä väitän, että haastattelu kertoo myös hakijalle aika paljon.

Kun kaikki menee hyvin, on työpaikka osunut ihan nappiin myös mulle:).



Hain joskus paikkaa samasta ketjusta, missä olin aiemmin ollut töissä. En pitänyt siitä paikasta aiemminkaan, ja vasta haastattelua edellisenä iltana tajusin, että työajat ovat kannaltani huonot. Ajattelin kuitenkin, että mun on pakko ylittää tämä asia saada ko. työ. No, kävi kuten ap:lle, alku meni normaalisti ja reippaasti, mutta yhtäkkiä menin täysin sekaisin sanoissani, höpötin jonninjoutavia ja asian vierestä sekä työnantajan kannalta niin, että puheeni voi ymmärtää myös hyvin negatiivisesti...ja yritin sitten paikkailla sanomisiani. Näin, kuinka haastattelijan ilme muuttui. Koko päivän pänni, mutta kun sain ilmon, etten saanut paikkaa, olin TODELLA helpottunut. Tajusin, olin jotenkin alitajuisesti sössinyt sen, sillä normaalisti saan kaikki paikat jotka haen.



Kaksi kertaa haastattelu on ollut outo: Juuri mitään ei ole kysytty, vaan on alettu selittää firmasta kaikenlaista, ihan epäolennaisiakin asioita, haastattelija ei ole keskittynyt muhun vaan esim. puhunut jollekulle muulle välillä, käynyt jossakin, vastannut puhelimeen, ollut jotenkin epämääräinen. Olen vain istunut ja seurannut mitä tapahtuu. Molemmilla kerroilla sain paikan, ja 4 viikossa tajunnut, että homma ei toimi, kemiat ei pelaa, työ on ollut toista mitä luulin, kaikki toiminta jotenkin ahdistavaa ja epämääräistä, mikään ei synkkaa mun työntekoni kanssa mitenkään. Ja olen irtisanoutunut itse.



Mä väitän, että asiat menee kuten kuuluukin mennä. Nykyisessä paikassa esitettiin hyviä ja asiallisia kysymyksia, mutta jotenkin normaalisti, ihminen ihmiselle, sain miettiä vastausta hetken ilman paniikkia, ja sain paikan heti haastattelun loputtua. Vielä 2 vuoden jälkeen viihdyn loistavasti, ja haastattelusta jäänyt hyvä fiilis on pysynyt.

sanoo, kaikki käännetään vahingoksi ja sitä säestetään ivallisin elein ja ilmein. Mä olin kerran hyvin ilkeämielisessä haastiksessa, jonka jälkeen sain kutsun vielä toiselle kierroksellekin. Sanoin etten ole enää kiinnostunut työpaikasta, jossa ilmeisesti työkaverien, nykyisten ja mahdollisten tulevien, mollaaminen, nolaaminen, ivaaminen ja vähättely on ihan normaalia ja sallittu toimintamalli. Tyyppi rupes selittelemään, että tää oli hei vaan tää haastattelu että vähän kokeillaan mitä sietää. Sanoin että mä en siedä huonoa käytöstä, en osoita sitä myöskään muille. Haastattelija suutahti ja rupesi kehumaan, miten loistava työ olisi tarjolla, ja miten mussa näkyi heidän hakemansa vahvuudet. Lopuksi ryhtyi taas ivallisesti sanomaan, että tulijoita kyllä on ja kukaan ei ole korvaamaton, hakijakaan. Sanoin että sepä hyvä että saatte paikan täytettyä ja toivotin hyvää jatkoa.

mä olen (olin) ihan hirveä jännittäjä. Luulin että se näyttää yhtä nololta kun tuntuukin. Kunnes esiintymiskurssilla kaikki esitykset videoitiin, eikä ne alun otokset näyttäneet juuri huonommilta kun kurssin loppuesiintymiset. Alussa tunsin olevani niin kipsissä että änkytän ja sanaa ei tule suusta ja lopussa olin lähes oma itseni. Eli jännitys ei todellakaan aina näy päälle päin järkyttävän pahana.

Minusta pahin moka on paljastaa rivien välistä, että oikeasti kyseessä oleva työtehtävä ei kiinnosta, vaan sitä haluaa tehdä jotain ihan muuta. Teitkö näin?

analysoida porukalla onko mitään toivoa :)



Myöhästyitkö, sanoitko jotain " ei toivottavaa" ...

mutta itse asiassa pyritkin yritykseen, jonka markkina-alue on Pohjois-Karjala ja Lappi.

Eli hyvin menneen alun jälkeen tuli sellainen ihan tavallinen kysymys henkilööni liittyen. Siihen olisi voinut heittää vaan jotain " kivaa" ja siistin, kuivahkon vastauksen, mutta jotenkin aloin pohtia asiaa koko laajuudessaan eli menin aika lukkoon ja änkytin hyvin sekavasti. Haastattelijoilla ilme vähän valahti ja tunnelmakin muuttui huonommaksi. Annoin ehkä vaikutelma, että mulla on tuossa asiassa joku suurempikin ongelma ja nyt he sen keksivät kysyä ja mä salailin jotain.



Koetan nyt keksiä jotain valaisevaa esimerkkiä.



Vaikkapa " Mistä Irakin sodan pitkittyminen mielestäsi johtuu?"

" No kyse on erilaisten maailmankatsomusten ja uskontojen välisestä ristiriidasta, ihmisoikeuksien noudattamispaineen ja vanhan kulttuurin törmäyksestä ja varmaan aikalailla myös Lähi-Idän öljyvaroista" .



Sen sijaan minä: " Äh... Niin no tietysti pitkittyminen on aika suhteellinen käsite ja uh, no en tietenkään tarkoita etteikö sota olisi pitkittynyt tai noh äh siis hyvin murheellinen tilanne, mutta heillä on varmaan syynsä sotimiseen, vaikka... noh ajattelin vaan että, tai siis että on paljon puhuttu siitä ettei maata voi arvioida vieraan kulttuurin lähtökohdista, mutta tietenkään sota ei ole hyvä asia, noh ihmisluontoon kai kuuluu tietty pahuus" .



Eli en saanut mitään järkevää suustani, en mitään kokonaista ja napakkaa vastausta, ja sekin vähä mitä sanoi, tuntui hyvin oudolta omissa korvissanikin.

mutta luulen että niin kaikki muutkin hakijat ovat, ja minä sen sijaan persoonaltani vaikutin todella oudolta ja umpimieliseltä.



ap

Olin jo viittä vaille valittuna, kun piti mennä n. 20 miehen haastateltavaksi.



Jossain pirun vaiheessa asia yhtäkkiä kääntyi ihan väärille urille ja lopputulos oli se, että puhe meni jotenkin feministisille raiteille (en TODELLAKAAN ole semmoinen) ja paikkaa en saanut.

Muista että ihmiset palkkaavat mielellään itsensä näkoisiä ja oloisia ihmisiä. Osuiko se kohdalleen?

ja vastasin aivan käsittämättömän hölmösti ja kaiken lisäksi totuudenvastaisesti. En löytänyt oikeita sanoja, ja sanoin vaan jotain sinne päin, mutta en vakuuttavasti.



Ap

että " toi mitä sanoit on just sitä, mitä mäkin tässä olen joutunut oppimaan..." . Haastattelu meni kokonaisuutena siis ok, mutta tuo yksi sekava hetki kyllä katkaisi vuorovaikutuksen väliltämme. He eivät todellakaan odottaneet sellaista vastausta kun annoin.

Vierailija:

Muista että ihmiset palkkaavat mielellään itsensä näkoisiä ja oloisia ihmisiä. Osuiko se kohdalleen?

Jos vastauksesi ei ollut mitään suorastaan negatiivista, rekrytointiin paneutuva ihminen osaa analysoida tilannetta laajemminkin. Minusta inhimillinen epävarmuus ja konseptien sekoaminen on kuitenkin anteeksiannettavampaa kuin tehokkaat vastaukset kysymykseen kuin kysymykseen liukuhihnalta, mikä on jo ärsyttävämpää. Minusta vastauksesi paljasti sen, että ajattelet oikeasti vastauksiasi etkä vaan heitä jotain joka rakoon sopivaa läppää.

Eräs rekrytoija sanoi, että hän oli kerran palkannut erään, jolla oli mennyt konseptit ihan sekaisin haastattelussa. Minusta tuo sinun mokasi ei ollut kovin paha.

Siis tuossa 6:ssa.

e lapselle ja kysyttiin niinkin tavallista asiaa kuin harrastuksia niin aloin innolla selittää kuinka toimin kosmetiikkakonsulenttina kotikutsuilla. Vasta siinä vaiheessa kun haastattelija kysyi onko minulla mitään vaikkapa kuorolaulun tapaisia harrastuksia, tajusin että olisi pitänyt valehdella vaikka jotain lauleskelen omaksi iloksi, teen käsitöitä tai edes jotain lapsiin liittyvää. Vaikka oikeasti haluan vapaa-ajalla tehdä jotain mikä ei yhtään liity työhöni. Lienee selvää etten saanut paikkaa.