Mika pahin moka, jonka tyohaastattelussa voi tehda? Taisin just mokata koko haastattelun, voi itku. Haastattelu on varmaan kaikkein ratkaisevin, joten tuskin auttaa hyvat paperit

että " onhan se selvää ettei työtä jaksa instensiivisesti tehdä koko työpäivän ajan, ja freenä olenkin tottunut tekemään vaan pari tuntia kerralla ja sitten pitämään pitkiäkin taukoja" . Hlöstöpäällikkö katsoi aika pitkään ja kummastellen... Sain kuitenkin sen paikan.

muilla työnantajilla tai aiemmassa työhistoriassa suhtaudutaan tosi vähättelevästi ja naureskellen, vaikka haettava työ ei työtaitovaatimuksiltaan siitä poikkea mitenkään. Jos kerran heidän toimistotyönsä vaatii huippuosaajaa ja ulkomaan kokemusta, miten he edes kutsuvat haastatteluun lukion päättäneen 18-vuotiaan, joka on edellisenä kesänä ollut jäätelönmyyjänä ja sitä edellisenä jakanut mainoksia (että postinjakamisestahan on kyllä kokemusta).



Terv nimimerkki Vieläkin ärsyttää :DD

Työhaastattelussa on aina kysytty, miten hyvin osaan englantia. Sitten työssä sitä ei ole koskaan tarvittu.



Toisaalta eräässä työhaastattelussa selitettiin siitä, miten työssä tulee olemaan paljon asiakastapaamisia ja mahdollisuus etätyöhön. Oli tosi innoissani mennessäni siihen työsuhteeseen. Työ olikin sitten täysin toimistotyötä. Kun huomasin, että mitään asiakastapaamisia ei ole, kysyin sitä luvattua etätyötä, mutta en saanut siihenkään mahdollisuutta.



Rehellisesti sanottuna motiivini entisen laisiin töihin on kadonnut kokonaan. Onneksi pääsin työttömäksi ja olen yrittänyt nyt sitten löytää mahdollisuuksia vaihtaa työtehtäviä kokonaan. Olen miettinyt uuden ammatin hankkimistakin. Entiseen työhön en kyllä mielelläni palaa - toisaalta eivät taida enää ottaakaan, kun piirit ovat pienet ja ovat varmaan kuulleet kommenttini siitä, miten tyhmää se työ on.

tuo motivoituneisuuteni korvaisi haastattelun puutteita.

Mutta tätä esimerkkiä analysoidakseni, minulla on juurikin taipumusta samanlaiseen rehellisyyteen, eli en osaa satuilla että " ilman muuta olen koko päivän hyvässä työvireessä, saan jo pelkästään työstä niin paljon energiaa, ettei tarvi edes ruokatunnilla käydä" , vaan sanoisin mielestäni vain ääneen sen minkä kaikki tietää, että totta kai iltapäivällä mielellään istuu kahvilla tai ei työteho ole aina ihan huipussaan. Ja sitähän ei tosiaan (kai) kannata haastattelussa ääneen sanoa.

Vierailija:

että " onhan se selvää ettei työtä jaksa instensiivisesti tehdä koko työpäivän ajan, ja freenä olenkin tottunut tekemään vaan pari tuntia kerralla ja sitten pitämään pitkiäkin taukoja" . Hlöstöpäällikkö katsoi aika pitkään ja kummastellen... Sain kuitenkin sen paikan.

Mutta voin kertoa syitä miksi emme ole valinneet ihmisiä joiden työhaastatteluissa minä olen ollut mukana.

Ensimmäinen on kädenpuristus. Mä en ymmärrä miten ihmiset ei opettele tekemään kunnollista kädenpuristusta kun ainakin mulle siitä on toitotettu lapsesta asti. Jos on veltto käsi, niin ei se kovin reipasta kuvaa ihmisestä anna.

Toinen on ylimielisyys ja liian kovaat vaateet. Esimerkkinä voisin sanoa työtehvästä jonka yksi osa on ulkomaiset sopimukset, mutta kuitenkin esitteessä jo selvää ettei ole matkustusta vaan lähinnä puhelimessa tarvittavaa englanninkielen taitoa. Haastattelussa ihminen sanoo että en tykkää paikallaan olosta vaan liikkuva työ ja matkustkelu on se mitä haen (työ on siis toimistotyötä - ei liiku mihinkään).

Kolmantena tulee mieleen liika ujous ja hiljaisuus. Ei kertaakaan katso silmiin ja puhuu niin ettei meinaa kuulla vaikka istuu metrin päässä. Kyllä hieman pitää osata itseään markkinoida.

Sitten tietysti on ne valitettavat tosiasiat että ihmisiä kun ollaan niin kemiat vaikuttaa tosi paljon. Joku päteväkin ihminen saattaa nostaa niskakarvat pystyyn jollain yhdellä huonolla vitsillä tai ulkonäössä joku tökkiin niin että tulee negatiivinen kuva.

kakat housussa..

Oma kokemukseni työhaastatteluista ei kovin tärkeistä töistä on pääasiassa ollut ihan asianmukaista, eli kysytty kuinka suhtautuu asiakkaisiin ja työhön ja millainen on hyvä myyjä jne. Työt olen aina saanut. Sitten vaativimmista vanhemmalla aikuisiällä muutama huomio:

joskus haastattelija käyttää haastatteluajan tosiaan firmansa markkinointiin ja puhuu 2 (!) tuntia putkeen kalvosulkeisten kanssa kaikista yksityiskohdista, huh. Silloin tuli tunne, että minä ohjailen haastattelua, koska jouduin itse esittelemään hänelle itseäni kalvojen teemojen avulla. Kahden tunnin aikana myös mies antoi sellaisen kuvan itsestään, että tehtävä tulee olemaan tämän haastattelijan täydellistä tukemista koska itse myös työssä uusi. " Kartoitti" myös osaamista teettämällä erilaisia strategisia suunnitelmia, joista vielä jälkikäteenkin soitteli kotiin tarkennuksia (=aikoi käyttää niitä). En ottanu työtä vastaan tämän miehen alaisuudessa (oli kyllä tj).



Joskus nuorena tyttönä pukeutumiseen on kommentoitu näin, mites pukeudut töihin; onko farkkua, hametta, housua, mitä tyypillisesti päällä. Rintoihin on puhuttu jne, mutta hei kaikki on ihmisiä, ne haastattelijatkin.

Eli miten teillä kävisi hakijan, joka on muutoi iloinen ja reipas, hymyilee, kätteelee ja katsoo silmiin ym perusjutut, ja kokonaisuus ihan hyvä muutoin, mutta yksi kysymys jää ilman fiksua vastausta, koska haastateltava menee jotenkin niin lukkoon ettei saa mitään älykästä sanottua. Kysymys koski haastatetavan henkilökohtaista ominaisuutta, kysymys oli ihan asiallinen ja jopa helppo, ja ehkä siinä yllättävyydessään ja tavallisuudessaan liian vaikea. Harmittaa siis ihan hirveästi että mokasin ehkä helpoimmassa kysymyksessä.



ap

Tunnet Paulan hyvin ja tiedät hänen luonteensa.

Haastatteluun tulee ihminen, joka jostain syystä saa sinut ärtymään, niin oletko silti valmis palkkaamaan hänet, mikäli kaikki muu kunnossa, koska tajuat, että kyseinen henkilö tulisi täydellisesti toimeen Paulan kanssa?

Olin itse kerran, esimieheni kanssa, haastattelemassa itselleni tiimikaveria. Haastateltavia oli ehkä kymmenen. Tosiaankin jo kädenpuristuksesta huomaa onko ihmisellä " otetta" , velttokätisestä tulee heti miinusta. Sellainenkin haastateltava oli, joka heti selitti kuinka hän ei voi tehdä töitä silloin ja silloin, ei saanut paikkaa. Palkkasimme nuoren reipasotteisen tytön, vaikka hän vähän takeltelikin puheissaan. Hän osasi vastata: Missä olet hyvä (koskien työn osa-alueita), miksi hakee tätä työpaikkaa, hän kuunteli kysymyksen loppuun ennenkuin vastasi, ei heittänyt typeriä vitsejä.

On ollut ihana lukea näitä ja huomata, että mokani vakavuus on kiinni siitä, mitä haastattelijat siitä pitivät. Eli se oli heistä joko kamala puute tai sitten eivät juuri huomanneet koko asiaa. En voi kun odottaa koska valinnasta tiedotetaan, mutta ette usko kuinka harmittaa ja kuinka vihainen olen itselleni. Mulla olisi ollut niin paljon parempaakin kerrottavaa kun olisin vaan saanut sen suusta ulos. Mutta ei auta jossitella.



ap

Minkälainen ihminen olet, miten teet yhteistyötä, miten huomioit toiset, oletko puhelias, hiljainen, rehellinen, selittelijä, avoin, ujo jne, ne tulevat aika hyvin näkyviin itse haastattelussa. Tiedän hauskan tapauksen nuoresta työnhakijasta, joka haastattelun perusteella oli selväsanainen esiintyjä, huomaavainen ja kohtelias keskustelija, yhteistyökykyinen ja -haluinen, joustava, realistinen mitä tulee asiakysymyksiin jne kaikkea hyvän hakijan ominaisuuksia löytyi. Mutta sitten kun hänen piti suoraan sanoa että missä olet hyvä, hän meni tosi hämilleen ja takelteli ettei oikein osaa itsestään sellaista sanoa, että hän on oikeastaan aika tavallinen. Lopuksi puristi että hän on mukava ja iloinen työkaveri, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän sai paikan ja sen myötä itsevarmuutta tuleviin tehtäviin.



Eli jatkossa vinkki, miettikää oikeasti vaikka työtapojenne tai saamanne palautteen kautta, mitä hyvää teissä on, mitä joku muu on teissä huomannut. Ja painakaa se päähänne, että todella tiedostatte nämä vahvuudet. Niin ne tulevat kysyttäessä mieleen sen sijaan että ensimmäiseksi ajattelee, ettei mussa mitään erikoista ole.

rehellisyys, joustavuus ja vastuullisuus ja tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen, miten sanon tämän, sillä näinhän kaikki sanoo ja näin ei saa vastata? Pitääkö minun keksiä itselleni uusia vahvuuksia, enemmän tai vähemmän todenmukaisia, vain siksi etten kuulostaisi niin kliseiseltä? Olen perustyötekijä, ja nuo ovat minusta kaikessa työssä käyttökelpoisia.