Joudumme todennakoisesti huomenna lopettamaan koiramme, joka olisi piakkoin tayttanyt 15- vuotta. Surullista ja vaikeaa tehda se lopullinen paatos.

vain sellainen ihminen joka aidosti välittää eläimistä/ lemmikeistä voi ymmärtää miten surulliselta sinusta tuntuu.:(

Mutta kun vanha ystävä on esimerkiksi sairas tai muuten uupunut ja raihnainen eikä elämä ole enää siedettävää, on se päätös kuitenkin tehtävä.



Onneksi eläinlääkäreillä on mahdollisuus tehdä lähdöstä rauhallinen ja kivuton. Muista pyytää rauhoittava piikki ennen kanyylin laittoa. Meidän koiralle sitä ei lääkäri heti tajunnut antaa. Antoi kun ymmärrettiin pyytää lopulta.



Voimia teille, kaikille.

koirien taivas on paikka, jonne tuon ikäinen kuuluu.



ei sen elämä ole enää laadukasta, elämisen arvoista, kivutonta, vaan kärsimystä.



päästä koira tuskistaan.



t: koirien ystävä, omansakin lopettanut

jo paljon ikää, joten joskushan se loppu tulee väistämättä eteen.

muistan oman koirani surullisen katseen, kun jätin sen ammuttavaksi, ja poistuin paikalta:(



näin maalla.

Kun meidän koiravanhuksen aika tuli lähteä, niin me juteltiin tavallaan katseilla pitkään. Hän katsoi mua kauan syvälle silmiin ihan kuin ymmärtäen lähdön.



Tuo on kova paikka, tosi kova.

Vierailija:

jo paljon ikää, joten joskushan se loppu tulee väistämättä eteen.

Vierailija:

Kun meidän koiravanhuksen aika tuli lähteä, niin me juteltiin tavallaan katseilla pitkään. Hän katsoi mua kauan syvälle silmiin ihan kuin ymmärtäen lähdön.

Tuo on kova paikka, tosi kova.

se ei muuta kuin hämmentäisi koiraa ja ahdistaisi sen oloa. Siksi sen kestää, haluaa siinä tilanteessa helpottaa lähtevän oloa viimeiseen asti.



Kyllä koira sen aistii. Meidän vanhus antoi katseellaan ymmärtää että " päästä jo pois, minulla on paha olla." Yritti kai rauhoitella minua kun itketti väkisin kokoajan. Meidän koira oli hyvin vanha ja sairas.



Joenkin tuli helpottavakin olo kun lääkäri lopulta totesi kuolleeksi. Sitten alkoi kaipuu, mutta enää ei tarvinnut olla päättämässä koska se tehdään.

raskas päätös tuo on, mutta ei sitä voi loputtomiin pitkittää. ikävä kyllä. koita ajatella ettei koiran ole hyvä olla kovin huonokuntoisena tai sairaanakaan.



minua auttoi kun hyvästelin ihan sanallisesti koirani ja kiitin häntä kaikista kuluneista vuosista ja sanoin etten unohda häntä koskaan. kuulostaa ehkä vähän hullulta, mutta minua se auttoi. hyvästelimme ja kävimme tätä " keskustelua" kuten joku muukin kirjoitti myös katselemalla toisiamme syvälle silmiin. tuntui että koirakin olisi ymmärtänyt. en tiedä oliko sitten kuvitelmaani.



lämmin halaus.

sitten. Sekin tässä vielä mietityttää, että miten asian kerromme 3-ja 4-vuotiaille lapsille. Lopettamisesta emme ehkä sano mitään vain sen että " rekku" on nyt mennyt koirien taivaaseen. Koiran huonosta kunnosta olemme viime päivinä puhuneet myös lapsille.

Juteltiin enkeleistä ja taivaasta ja kuinka sieltä ei pääse takaisin tänne. Koiran valokuva oli esillä ja sille saivat käydä juttelemassa jos oli asiaa, tai ikävä tai muuten vain.



Lapset olivat silminnähden helpottuneita kun vakuutin että " Mustilla" on nyt tosi hyvä olo. Heitäkin oli varmaan ahdistanut koiran sairastelu ja minun huoleni koiran kohtalosta.