Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette sellaisesta, että äiti hoitaa lapsen kotona
07.03.2007 |
kolmevuotiaaksi (ei sisaruksia), imettää öisin yli yksivuotiaaksi ja kokonaisuudessaan melkein kaksivuotiaaksi, lapsi nukkuu kolme täyttäessään edelleen perhepedissä. Lapsi on ekan kerran yökylässä puolitoistavuotiaana ja siitä eteenpäin yökylässä niin monta yötä maksimissaan kuin on ikävuosia.
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikuttaa. Meillä lapsi on kyllä siirtynyt omaan sänkyyn aiemmin, mutta puolitoistavuotiaana ei ole kyllä vielä oltu yökylässä. Ei minusta sen ikäinen vielä siitä osaa nauttia samoin kuin isompi.
Mutta siis ihan hyvältä kuulostaa.
enkä silti koe olevani mitenkään huonompi/parempi vanhempi... (sitähän tässä haetaan..?)
että kaikista noista edellämainituista olen tuntenut syyllisyyttä. Yli puolitoistavuotiasta ei saa imettää öisin. Taaperoimetys on sairasta. Perhepedissä ei saisi nukkua paitsi jos on viherpipertäjä. Yökylään pitäisi laittaa lapsi karaistumaan.
Nyt sitten aloitettiin päivähoito, ja ajattelin että mitenkähän se lapsi nyt pärjää, kun olen sen näin nynneröksi kasvattanut. Mutta mitä vielä, päivähoidon aloitus on mennyt aivan loistavaksi. Pph sanoi, että ei ikinä uskoisi, että lapsi on ollut " vaan" äidin kanssa kotona. Ja että loistavasti on sopeutunut ja tulee toimeen muitten lasten kanssa. Herrantähden, että on kultainen lapsi, oli tänään viesti.
Että tämä tsempiksi teille muille kanaemoille!!!!! Ei se lapsi ainakaan mulla ole pilalle mennyt!
- kotona kolmivuotiaaksi hyvä vain, jos lapsella lapsiseuraa viikottain useita kertoja tarjolla, muuten en laskisi ihanteelliseksi kotihoitoa, paras on kotihoito kolme vuotiaaksi ja aktiivinen kyläily ja kerhoilu.
- perhepetisysteminnen minun mielestä ihanteellinen lapsen kannalta (ja vain lapsen ;))
-yökyläily pitäisi aloittaa sitten vasta kun lapsi sitä itse tahtoo ja osaa sen ilmaista.
Vierailija:
kolmevuotiaaksi (ei sisaruksia), imettää öisin yli yksivuotiaaksi ja kokonaisuudessaan melkein kaksivuotiaaksi, lapsi nukkuu kolme täyttäessään edelleen perhepedissä. Lapsi on ekan kerran yökylässä puolitoistavuotiaana ja siitä eteenpäin yökylässä niin monta yötä maksimissaan kuin on ikävuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kolmevuotiaaksi (ei sisaruksia), imettää öisin yli yksivuotiaaksi ja kokonaisuudessaan melkein kaksivuotiaaksi, lapsi nukkuu kolme täyttäessään edelleen perhepedissä. Lapsi on ekan kerran yökylässä puolitoistavuotiaana ja siitä eteenpäin yökylässä niin monta yötä maksimissaan kuin on ikävuosia.
Ap kysyi mitä mieltä. Minusta tuntuu aika hurjalta, että joku jaksaa kökkiä kotona vuosikausia yhden ainokaisen lapsen kanssa. Varmaan mulla vaan on liikaa niitä aivoja, kun en itse kyllä kykenisi moiseen hukkakäyntiin.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 v tyttö.
-meni pk:n 2,5 v iässä
-yöimetys 8 kk, päiväimetys 10 kk
-yökylässä ekan kerran 1 v 5 kk, yhteensä ollu nyt 4 krt yökylässä mummolassa.
-nukkuu edelleen perhepedissä, hänellä on myös oma sänky omassa huoneessaan ja saa nukkua siellä aina kun haluaa. Harvoin nukkuu siellä.
-sisaruksia toivomme ja yritämme
Meillä tyttö oli kolmevuotiaaksi kotihoidossa, imetin häntä vuoden, nukkuu edelleen neljävuotiaana perhepedissä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ihan ok.
Meillä yö ja päiväimetys loppu ku kuopus 1v9kk. Nukkuu yhä perhepedissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuulostaa ihan hyvältä ja lapsen kannalta varsinkin. Yökyläily musta ihan ok,jos esim. isovanhemmilla jotka ovat tosi tuttuja. Meillä kaikki aloittaneet yökyläisyn yksi vuotiaana. Ensimmäinen silloin aikanaan yksin, toisethan ovat sitten saaneet mennä siskon kanssa yhdessä.
Se täällä pisti silmään, kun pph oli jossain sanonut, et ihmeen hyvin sopeutunut kun ollut VAIN kotihoidossa. Mä väitän, että kotihoidossa kasvaa sosiaalisimpia lapsia, jos saavat olla kotona ja tapaavat äidin kanssa toisia samanikäisiä lapsia ja käyvät esim kerhoissa tms. pienimuotoisesti. Nm. kokemusta on isellä ja lähipiirissä....
Itse ainakin olen kokenut tällä palstalla (ja muuten ihmeekseni vain tällä palstalla, en koskaan IRL...), että mikäli perheessä EI toimita syystä tai toisesta juuri noin kuin kuvailit, on se vähintäänkin todella kyseenalaista ellei jopa tuomittavaa. Kruunua kiillotetaan täällä usein ulkoisilla mittareilla, ei arkea läsnäollen ja rakkaudella eläen.
Itse olen imettänyt aina pitkään ja lapsentahtisesti, öisinkin n. vuoden ikäiseksi asti (vastustan huudatusunikouluja). Kantoliinaan sytyin heti, kun ekan kerran moisen ihanuuden näin :) Siinä voi pitää pientä helposti lähellä, ja kädet jää silti vapaaksi. Ja vaipattomuuttakin olen testaillut näiden nuorimpien kanssa, loistoidea! Myönnän siis niissä menneeni ns. muodin mukana, joskin puhtaasti järkeilyn tuloksena enkä niinkään siksi, että kokisin nämä jotenkin ainoiksi oikeiksi ja lapsilähtöisiksi valinnoiksi...
Perhepeti ei meillä ole koskaan ollut käytössä, paitsi että ihan pieninä vauvoina nuo ovat kaikki köllineet kainalossa kyllä öisinkin. Sen jälkeen lapset ovat nukkuneet ensin omassa sängyssään ja lopulta omassa/sisarustensa huoneessa. Ja oi sitä kauhistelun määrää, kun kerran julkesin tämän tunnustaa! :( Meillä nyt vaan koko perhe on nukkunut paremmin, kun jokaisella on oma peti (no, vanhemmilla vain omat peitot). Hämmästyin, kuinka tästä asiasta on tehty suorastaan elämän ja kuoleman kysymys, suuntaan ja toiseen...
Toinen kauhistelun paikka oli, kun täällä kerroin palanneeni töihin pienimmän ollessa vasta 1-vuotias. Kukaan ei edes vaivautunut kysymään, mitä työtä teen (6h/vrk työmatkoineen) tai kuka lapsia sillä välin hoitaa (ensin mieheni, sitten lapsillemme rakas mummi). Se jo yksistään oli huonon äidin merkki, että saattoi " hylätä" lapsensa ja palata työelämään :( Miksi näin ei ajatella miehistä?!
No, onneksi jokainen äiti sydämessään tietää, onko riittävän hyvä vai ei. Ja kyllä sen lapsistakin onneksi näkee :) Ei kukaan lapsi " mene pilalle" yksittäisistä valinnoista, kokonaisuus ratkaisee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästi liian kiinni " yleisessä mielipiteessä" , ei se ole mikään totuus! Tee vaan reippaasti niin kuin itseäsi huvittaa!
Minä itse tällä hetkellä:
-Imetän öin ja päivin 2v 2kk ikäistä
-ja tietty nukun perhepedissä sen saman lapsen kanssa vaikka en ole viherpipertäjä.
-Usein kouluikäisetkin lapseni tulevat samaan sänkyyn nukkumaan tai sitten minä nukun vähän aika heidän kanssaan heidän sängyissään.
-Ei lasta " tarvitse" laittaa yökylään karaistumaan. Meillä suurin osa lapsista on ollut yökylässä vasta yli 3-vuotiaana. Toisaalta jos vanhemmilla on tarvetta niin kyllä lapsen voi laittaa sine yökylään ihan hyvin. minä en ole tarvinnut yöhoitoa, mutta päivähoitoa kyllä. Eka ja vika lapsistani ovat olleet usein toisten hoidossa päivät, kaksi keskimmäistä taas eivät, vaan lähes aina kotona kotihoidossa. Mitään oleellista ja pitkäkestoista eroa en ole näitten lapsien välillä havainnut.
Meillä " päivähoito" on alkanut vasta koulussa. Paitsi ehkä tää viimonen lapsi pääsee kohta jonnekin hoitoon.
Vierailija:
Ap kysyi mitä mieltä. Minusta tuntuu aika hurjalta, että joku jaksaa kökkiä kotona vuosikausia yhden ainokaisen lapsen kanssa. Varmaan mulla vaan on liikaa niitä aivoja, kun en itse kyllä kykenisi moiseen hukkakäyntiin.11
Minusta ei voi yhden lapsen hoitaminen riittää päivätyöksi. Vauva nyt vielä, mutta että kolme vuotta hoitaa yhtä ainutta lasta. Ei sillä ole arvostamisen kanssa mitään tekoa - lapsellista nurinaa - vaan ihan ajankäytöllä. Mihin ihmeeseen siinä saa aikansa kulumaan?? Sitä minä ihmettelen!
Ja mitä lapsen arvostamiseen tulee, niin kyllä sisaruksen antaminen on erinomaisesti juuri lapsen arvostamista.
11
Minulla on vain yksi lapsi (hui kauhistus) enkä näe mitään järkevää syytä siihen, että laittaisin hänet päivähoitoon, ja menisin itse töihin vain sen takia että hän on ainoa lapsi.
Toki käymme kerhoissa ja perhekahviloissa, meillä on myös paljon ystäviä, joten sosiaalisesti eristykaissä emme ole.
Onko mielipiteesi taustalla jokin kieroutunut luterilainen ajattelutapa, että elämän pitäisi olla raskasta raatamista, jotta se olisi arvokasta?
No, pidä sinä 25 rajoittuneet mielipiteesi, minä nautin helposta elämästäni ja leppoisista kotiäidin päivistäni AINOAN lapseni kanssa!
ja äiti töihin, koska yhden lapsen hoitaminen on liian helppoa?
Tällaisen käsityksen minäkin sain hänen kirjoituksistaan.
miten siinä saa päivänsä kulumaan! Siis lorvia yhden kolmivuotiaan kanssa kaiket päivät ja käyskennellä vähän kerhoissa. Minä tylsistyisin viikossa. En käsitä miten joku jaksaa tuommoista monta vuotta. Mihin ne aivot pannaan narikkaan koko tuoksi ajaksi? Eikö pelota että ne homehtuu tai jotain?
Ja olen myös sitä mieltä, että lapsesta voi tuolla metodilla (jos äiti niin kovin " arvostaa" ja keskittyy) voi myös kasvaa täysin kieroutunut.
25
harmi ettei lapsella ole sisaruksia.