Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Marisevat äidit ärsyttää!!!
21.03.2007 |
Kyllä se on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsien kohdalla ei mitään muuta kuin marista vaan, kuinka raskasta se on.
Mä en millään meinaa jaksaa, kun kaikki äitikaverit suu vaahdossa valittavat, kuinka kamalaa on kun vauva ei syö, nuku tai tee jotain muuta toivottavaa. Ei ne vaan aina niin tee ja sille ei aina välillä voi mitään.
Vaikka ulkona paistaisi aurinko, niin pitää jauhaa ja voivotella kaikista kamalista epäkohdista. Itse haluaisin välillä oikein suitsuttelupäiviä että kuinka hienoa se on, että vauvoissa löytyy.
Eihän tuota marinan kierrettä voi mitenkään katkaista, sillä fakta on, että jos alkaa iloisena kehumaan omaa elämäänsä ja esittää toivomuksen että kaveri ei jaksaisi koko ajan marista, niin kohta lykkii vaunuja yksin.
Ärsyttää vaan, kun aina jossain vaiheessa keskusteluja tullaan siihen, että kuinka hyvä on, että puhutaan avoimesti kuinka vaikeaa äiteys on... . Miksi ei koskaan tulla siihen, että kuinka paha se on, että vaietaan, kuinka kivaa äiteys on?!?
Kommentit (13)
...tyyliin " olen rv:lla 29 ja en jaksais enää odottaa, syntyis jo" . Oltais iloisia lapsistamme eikä tosiaan aina naristais! Miksi äitiyden pitäisi olla äärettömän helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sullakin ongelmat. Tai sitten erityisen marisevia kavereita. En ole kyllä moista käytöstä huomannut. Toki joskus jutellaan esim. väsymyksestä, mutta eikös se ole vain hyväksi (sitä kuuluisaa vertaistukea) purkaa mieltään?
Yleensä varsinkin ystäville puretaan kaikki vaikeudet ja harmitukset.
Kyllä minunkin ystävät valittaa alvariinsa kuinka muksut on taas tehnyt sitä sun tätä, mutta en koskaan epäile etteivätkö he olisi onnellisia lapsistaan.
Itse siis myös valitan minkä kerkeän..=)
Relaa!
että alan tahalleen paljon reippaammaksi kuin ehkä olisinkaan. En vaan jaksa kuunnella sitä valitusta! Ja tiedä että meidän kovatahtoisen pojan kanssa saa tehdä töitä tuplasti enemmään kuin heidän. Raskaudesta sen verran, että itse odotan kaksosia, ja se oikeasti rankkaa, fyysisesti ja psyykkisesti. Tuskin edelleenkään yksösmarinaa jaksan kuunnella ;)
jos vauva " häiritsee" äitiä ja isää tarpeillaan silloin kun he haluaisivat katsoa telkkaria/nukkua tms. hän on automaattisesti hankala vauva. Siis erityisen vaativa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän naristuaan jaksaa taas jatkaa uudella innolla, kun ei päästä murheita kasautumaan. Jokaiselle on tärkeää saada välillä kertoa omista murheistaan ja TULLA KUULLUKSI. Sitten jaksaa taas kehua omia lapsiaan ja miten ihania ne on. Tosin sitten on vaarana leimautua äidiksi, joka vain suitsuttaa omien lapsiensa ihanuutta ja pätevyyttä, ja kuka nyt sellaista jaksaisi kuunnella...
Lapsettomatkin osaavat marista; on liika töitä, ei ehdi nukkua, vapaa-aikaa ei ole, ei löydy hyvää miestä, ei ole tarpeeksi rahaa, ei ole aikaa harrastaa, auto on huono, asunto on huono, työpaikka on huono, ei jaksa ulkoiluttaa koiraa tarpeeksi yms.
Jokaisella meillä on omat marinamme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin väsyttää, masentaa, rahat on lopussa, sairaana jne. Hänen listsansa on loputon. Ei koskaan mitään positiivista!!
No, minusta on tullut oikein yltiöpositiivinen hänen seurassaan, vaikkei kenenkään elämä ikuista ruusuilla tanssimista ole. On ihanaa kun pääsee ' kehumaan' kuinka helppoa " kaikki" on =)
Jos jutut on aina narinaa, niin alkaa mitta tulla täyteen viidessä minuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. ja tietty siitä miten hyvänä kuuntelijana toista pitää. Itse olen ns. vahva persoona johon on helppo nojata. Olen ollut aina iloinen kyynisestä ja analysoivasta kaveriporukastani. Asioiden puiminen ja märehtiminen on aika kivaa.
Nyt äitiyden kohdalla huomaankin, että epäkohdissa rypemiselläkin on rajansa. Itse olen tosi tyytyväinen ja sitä aina välillä esiin tuonkin, mutta jotenkin tuntuu, että iloinen jaksavainen ja tyytyväinen saapi olla vain salaa.
Eikö siis pitäisi pitää kynttilää vakan alla vai se kellä onni on se onnen kätkeköön?
Kiva että löytyi muitakin jotka on huomannut saman ilmiön.
T ap
Ainakin siltä tuntuu...olen raskaana ja vakisuhteessa, rahaa ei ole juuri ollenkaan mutta osaan käyttää siitä vähästä, mitä on. Hyvin usein joku kiehtova juttu jää vaan haaveeksi, mutta siihen olen jo tottunut eikä sitä jaksa päänsä sisällä kerrata jatkuvasti. Nyt on kuitenkin niin, että " parempiosaiset" kaverini ovat ottaneet elämäntehtäväkseen säälimiseni ja oikein yllyttävät sanomaan jotain negatiivista (" mutta EIKÖ se ole aivan kauheaa, kun..." ). Jos menemme syömään, he kantavat huolta rahatilanteestani vaikka olisin juuri saanut ylimääräistä esim. sukulaiselta lahjana! Tykkään juoda ruoan kanssa jäävettä, joten siitäkin pitää alkaa puhumaan (" olisit sä nyt voinut ottaa muutakin, mä tarjoan jossei sulla ole varaa" )...>< Huoh. Millä älyäisivät, että tilanteeni on ihan hyvä ja harkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillähän siitä pääset. Äitiyslomalla on aika helppo hankkia uusia äitikavereita.
Alue: Aihe vapaa
Itse en ole tuollaista meinaan huomannut.