Totesin etten ole ainakaan pienten lasten äiti. Ainakin tällä hetkellä tuntuu juuri siltä...

Mulla 2 alle 2 vuotiasta lasta. Elämä kotona jatkuvaa selviytymistä joka päivä. Mutta kyllä tää tästä valoisammaksi muuttuu. Nyt voi jo harrastaa kaikkea kivaa yhdessä. Mieti mistä tykkäät ja tee sitä muksun kanssa. Ui, piirrä, maalaa, lue, tanssi, kuuntele musiikkia...

Itselläni vähän samanlaiset tuntemukset. Itsekin olen raskaana ja olo on vetämätön. Leikkiminen esikoisen kanssa tuntuu pakkopullalta.

Onneksi nyt 6 ja 2 vuotiaat leikkivät paljon keskenään. Kaikki eivätvain ole sellaisia ja thats it!! Ei stressiä...

Lapset 6v, 5v, 3v ja 1 1/2v.

talo, lumiukko tai puu niin lapsi innostuu jatkamaan. Anna kotileikkivälineitä ja kerro leikille alku esim Milla nukelle välipalaa ja pyykinpesua. Sitten vaan teet mikä sinua itseäsi sillä hetkellä kiinnostaa. Lapsi kehittää pian pitkiä leikkejä itsekin.

itsekseen. Ehkä sitten meilläkin kun saadaan esikoiselle sisarus. Nyt tilanne on se, että äidin pitää touhuta leikissä mukana vähintään yhtä paljon kuin lapsikin. Muuten syntyy hirveä huuto ja kiukunpuuska. Ja siitäkös äidille tulee huono omatunto...

esim. eilen olin itse potilas (istuin sängyllä) ja 1,5 ja 3,5 vuotiaat hoitivat: toivat lääkkeitä, laittoivat laastareita, paijasivat, mittasivat kuumetta jne. Minä vain valittelin vaivojani ja hauskaa ja helppoa oli! Ja miten tohkeissaan lääkärit olivat...