Lue keskustelun säännöt.
Taas suhdeviritys mönkään - pitäisikö todella elää yksin?
21.07.2015 |
Niinpä, tälläistä pohdin tänään. Meni taas suhdeviritelmät metsään, jälleen kerran. Olen itkenyt nyt kaksi päivää enemmän tai vähemmän, koska tuntuu niin pirun pahalta kun en tunnu kelpaavan sitten kellekään. Kaikki hevosen näköiset mätisäkitkin (pahoitteluni näin karkeasta ilmaisusta) löytää jostain kivenkolosta miehen itselleen, mutta minä en sitten millään. Minä olen teille kateellinen, myönnän. Kateellisena muutenkin näin kesäaikaan katselen pareja kaikkialla ja niin toivoisin, jotta minäkin saisin syödä jäätelöä jonkun kanssa, käydä kesätapahtumissa tai viettää kesäiltaa.
Itse haluaisin joskus perheen ja lapsia ja se sattuu tässä kaikkein eniten, että siitä haaveesta joudun ehkä luopumaan. Myös se, että jää yksin pelottaa minua. Ei ihmistä ole luotu viettämään yksin koko elämäänsä. Itse en ainakaan haluaisi, mutta jo näin kolmekymppisenä tuntuu, että vaihtoehdot ovat joko ottaa ensimmäinen vastaantulija joka vaan haluaa olla mun kanssa tai sitten hyväksyä se tosiasia, että joudut ehkä elämään loppuelämäsi yksin? Ei kovin kummoiset vaihtoehdot vielä tässä iässä vai mitä arvoisa av-raati on asiasta mieltä?
Kommentit (9)
:O Tosiaan, löydät yllättävän läheltä syyn; omasta sisimmästäsi, siis tuon haukkumisesi perustteella. Olet selkeästi kusipää, joten kukapa sellaista haluaisi pitkään suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen miettinyt, mutta en ole vielä itse keksinyt sitä "juttua". Olisin kyllä satavarmasti tehnyt asialle jo jotain, jos tietäisin, mille pitäisi tehdä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:22"]
:O Tosiaan, löydät yllättävän läheltä syyn; omasta sisimmästäsi, siis tuon haukkumisesi perustteella. Olet selkeästi kusipää, joten kukapa sellaista haluaisi pitkään suhteeseen.
[/quote]
No olipa kivasti sanottu ihmiselle, mikä purkaa katkerasti tuntojaa.
Sitä paitsi todellisuudessa missä kohtaa ap menee metsään?
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 14:22"]
:O Tosiaan, löydät yllättävän läheltä syyn; omasta sisimmästäsi, siis tuon haukkumisesi perustteella. Olet selkeästi kusipää, joten kukapa sellaista haluaisi pitkään suhteeseen.
[/quote]
No olipa kivasti sanottu ihmiselle, mikä purkaa katkerasti tuntojaa.
Sitä paitsi todellisuudessa missä kohtaa ap menee metsään?
[/quote]
Oli siten sanottu, miten ansaitsi. Jos ihminen kutsuu viattomia jo pariutuneita sivullisia hevosennäköisiksi mätisäkeiksi hyvin epäarvostavasti, niin kyllä antaa sen mielikuvan, ettei kyseessä ole mikään henkisesti kehittynyt ja mukava ihminen. Se taas voi olla syynä siihen, ettei pitkää suhdetta muodostu. Toki on muitakin syitä, ja ihminen voi olla kiva ja silti yksinäinen, mutta tässä tapauksessa kyllä vähän pistää miettimään ettei ole.
En siis todellakaan tarkoittanut, että kaikki parisuhteessa elävät ovat "hevosennäköisiä mätisäkkejä" vaan tämä ilmaisu nyt oli lähinnä yleistys siitä, että jopa ne naiset, jotka eivät vastaa "yleistä kauneusihannetta" tai ole kovassa huudossa parisuhdemarkkinoilla esim. juuri ulkonäkönsä/muotonsa/taustansa vuoksi löytävät itselleen kuitenkin puolison.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa kirja susanna purra: tunteen voima. Löydät sieltä vinkin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 15:28"]
En siis todellakaan tarkoittanut, että kaikki parisuhteessa elävät ovat "hevosennäköisiä mätisäkkejä" vaan tämä ilmaisu nyt oli lähinnä yleistys siitä, että jopa ne naiset, jotka eivät vastaa "yleistä kauneusihannetta" tai ole kovassa huudossa parisuhdemarkkinoilla esim. juuri ulkonäkönsä/muotonsa/taustansa vuoksi löytävät itselleen kuitenkin puolison.
-ap
[/quote]
Eiköhän ulkonäkö, muoto ja tausta ole ihan sivuseikkoja normaalien ihmisten pariutumisessa. Liekö tuo pinnallisuus sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tartu tuohon mätisäkki-juttuun, ymmärrän fiilikset.
Mutta joo. Kokeilepa elää itseksesi. Hanki harrastus (sainpas heitettyä kaikkien aikojen kliseen!) äläkä vaan tarraa ensimmäiseen potentiaaliseen miesehdokkaaseen.
Sovi itsesi kanssa, että pidät oikeasti seurustelutaukoa, puoli vuotta nyt alkuun. Sanot tämän myös niille, jotka yrittävät tehdä tuttavuutta. Tämä karsii ne, jotka eivät todellisuudessa ole kiinnostuneita. Lisäksi tajuat itsekin, että ihmiset eivät ole ainutkertaisia tilaisuuksia - sinä olet vapaa, mutta et halua juuri nyt romanttista suhdetta.
Kyllä se siitä. Ehkä sinä jäät lopunikääsi sinkuksi, mutta mitä väliä. Itsesi kanssa joudut kuitenkin elämään.
Mun piti kokeilla yksinäisyyttä, väärää ihmistä ja lisää yksielämämistä ennen kuin löysin sen oman polkuni - ja rakkauden.
Ootko pysähtynyt miettimään, että mikä sun luonteessa on sellaista joka tuhoaa orastavat parisuhteet?