Lue keskustelun säännöt.
YSTÄVYYDESTÄ :(
18.04.2007 |
Olemme muuttaneet miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle josta en tunne ketään! vanhoja ystäviä minulla ei juurikaan ole, jokainen ystävyyssuhde on katkennut vaikeuksiin.
Nuoruuden " bestikseni" petti silloisen poikaystäväni kanssa minua. Luottamusta ei siis siihen kaveruuteen enää saanut enkä halunnut olla enää tekemisissäkään.
tavattuani nykyisen mieheni sillojen ystäväni alkoi puhua musta pahaa ja väitti että mieheni on muista naisista kiinnostunut. Jotenkin hän sai kasattua ympärilleen muurin jossa muutkin kaverini olivat minua tavalla tai toisella vastaan. Kyse oli ehkä kateudesta koska tällä ystävällä ei silloin ollut miestä ja oli saanut aikaiseksi vain lyhyitä suhteita, hän on seurustellut miehenikin kanssa aikoinaan, tai ehkä sitä ei seurusteluksi voisi sanoa mutta kuitenkin tapaillut miestäni ennen minua.
Pitkän aikaa en edes tarvinnut ystäviä enkä uskaltanut heitä luotamuspulan vuoksi hankkiakaan. Pelkäsin paljastavani itsestäni liikaa koska kuitenkin olen aika hölösuu.
lasten myötä tutustuin muutamaan muuhun äitiin ja kahden kanssa heistä yhteydenpito loppui kun muuttivat muualle ja kolmannen kanssa oli taas samankaltaisia ongelmia kuin edellisissäkin ystävyyssuhteissani. Hän alkoi syytellä minua että koitan tehdä hänen elämästään helvettiä (hän taisi olla jotenkin masentunut, kertoili minulle paljon asioitaan ja sitten alkoi syytellä minua omista ongelmistaan)
Olenko kenties joku magneetti joka vetää puoleensa tuollaisia kavereita kun aina ystävyyssuhde kaatuu johonkin kaaokseen?
Olemme asuneet täällä uudessa paikassa nyt jo 4kk enkä vieläkään ole törmännyt keneenkään johon voisi tutustua. Naapurit ovat keski-ikäisiä ja aika outoja koska vaikka olen yrittänyt jutella niitä näitä niin jotenkin tuntuu että eivät haluaisi kanssani edes jutella...
Itselleni on vaikeaa lähteä mihinkään kerhoihin tms lasten kanssa. minulla ei ole ajokorttia eikä autoa ja talomme on aika kaukana keskustasta. mieheni tekee pitkiä päiviä uudessa työpaikassaan. Ainoa ilo minulle lasten lisäksi on siivoaminen, koitan pyrkiä täydellisyyteen että koti on aina tiptop. Lasten kanssa touhuan paljon ja rakastan heitä yli kaiken mutta kyllä sittä kaipaisi välillä aikuistakin puheseuraa. Onko minut tuomittu ikuisesti olemaan yksin?
Mieheni kanssa meillä menee hyvin ja rakastamme toisiamme aivan mielettömästi vielä pitkänkin suhteen jälkeen mutta eikö elämässä pitäisi olla kavereita/ystäviä omankin perheen lisäksi? lapset ovat nyt 3v4kk ja 1v6kk.
miehelläni on työpaikallaan muutama kaveri joita tapaa töidenkin ulkopuolella mutta he ovat kaikki perheettömiä ja sinkkuja.
Välillä tuntuu että oon niin yksin :(
Kommentit (7)
Asun myös syräseudulla jossa naapureina vain vanhuksia.
Olen menossa autokouluun,ehkä se auttaa. Sinuna harkitsisin myöa ajokortin hankkimista. Minulla on jo esikoinen koulussa ja aina saa tuottaa pettymysiä lapsille kun en pääse kuskaamaan heitä kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin toisaalta tuntuu vaikealtakin aloittaa uusia ihmissuhteita kun pelottaa että taas menee heti jokin mönkään :(
Mistä niitä ystäviä sitten saisi hankittua? Olen suunnitellut ajokortin hankkimista jo jonkin aikaa mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista kun tähän asuntoon on uponnut hirvittävä määrä rahaa (jonka vuoksi mies pitkää päivää tekeekin) ja itse olen kotihoidontuella.
Ap
kuulosti aika paljo mun elämältä! mut asut kyllä TOSI kaukana täältä, harmi vaan! voimia ystävyyden etsimiseen... tämäki on syrjäkylä pahanen jossa ei paljo muita nää
ei se iso talo tuo onnea ja autuutta!
tule tänne Espooseen, niin tutustutaan :)
Aika lähellä järvenpäätä asutaan :) Ei, en syytä entisiä ystäviäni. Kerroin vain miten asiat ovat. Eihän ole minun syyni jos menee pettämään poikaystäväni kanssa? Tai se että laittaa syykseni sen että itsellä on ongelmia ja menee huonosti? Yritin auttaa tätä masentunutta ystävääni ja tuin häntä ja kehoitin menemään lääkäriin. Lopulta en enää jaksanut kun öisin alkoi puhelimet soimaan ja minua syyteltiin että " ajoin" hänet siihen tilanteeseen yms.
Hän omasta aloitteestaan katkaisi välimme, syytä en tarkalleen tiedä en hänestä sen koommin ole kuullut vaikka yhteyttä yritinkin pitää.
Ja syy miksi muutimme tänne oli miehen työpaikanvaihdois, ei ollut haaveissa suuri talo vaan pakko paikka, vaihtoehtoja ei ollut. Toki toinen mahdollisuus olisi ollut että mies olisi aloittanut Ranskassa työt mutta se tuntui liian isolta muutokselta elämäämme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme eteläsuomessa pienellä paikkakunnalla, helsinkiin ei kuitenkaan ole pitkää matkaa mutta korvessa kuitenkin on tämä torppamme.
Kotimme on tilava ja iso ja lapsille aivan ihana paikka asua ja elää.