20-vuotiaat masentuvat ja ahdistuvat, koska joutuvat
valitsemaan ammatin ja päättämään tulevaisuudestaan liian aikaisin. Ei parikymppiseltä voi vaatia sellaista! 15-vuotiaasta puhumattakaan.
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:02"] [quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:45"] Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty... [/quote] Historiassa nuorten ammatinvalinta oli sitä että mentiin joko pellolle tai tehtaaseen. Hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään. [/quote] Ongelma on pumpulissa kasvamisessa. Ennen altistuttiin maailmanmenolle paljon aiemmin. Kakarat pienestä saakka kiinni todellisuudessa eikä pörrätty yöt läpeensä millään mopoautolla parikymppiseksi saakka.[/quote] En sanoisi maailmanmenolle altistumiseksi sitä, että ollaan samassa lapiohommassa teinistä kuusikymppiseksi ilman koulutusta ja sitten kuollaan. Käydään kerran elämässä Helsingissä ja muuten ollaan 20 km:n säteellä omasta syntymämökistä. [/quote] No, sanotaan sitä sitten todellisuudelle altistumiseksi. Nykyään moni ei tunnu ymmärtävän, ettei heistä koskaan tule mitään erityistä. Huono tai hyvä juttu - vähän kaksipiippuista. Mutta fakta on, ettei juuri sen suurempi osa ihmisistä ole nykyään mitenkään erityisiä kuin sata vuotta sitten[/quote]
Sata vuotta sitten ei ollut tarjolla mitään erityistä, joten ei silloin haaveiltukaan sen kummemmasta. Entisajan ihmiset haaveilisivat hyvistä ammateista, jos he eläisivät nykyään, ja nykynuoret olisivat menneet sen kummemmin miettimättä kaivamaan ojaa, jos he olisivat eläneet sata vuotta sitten.
Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty...
Minä ahdistuin ja masennuin 15 vuotiaana just kun ammatinvalinnan aika oli. Kokoajan korostettiin kuinka tärkeä se tulevaisuuden valinta on ja minä en sillon osannut kuvitella edes missä olen seuraavana vuonna saati sitten, mitä haluan tehdä työkseni loppuelämäni.
Nyt olen 25, enkä edelleenkään ole opiskellut mitään loppuun. Olen ollut töissä puhelinmyynnissä, siivouksessa, päiväkodilla, ohjaamassa ja nyt kaupassa myyjänä 7 vuotta ja tehnyt 2 lasta. Mutta edelleenkään en tiedä mitä haluan tehdä "isona". Mulla tosin on nyt ammatinvalinta psykologi maanantaina, kun tarkoitus olis lähteä opiskelemaan ens vuonna.
Taitaa olla pumpulissa ja kuplamuovissa kasvanut kakskymppinen jos ei tuon vertaa osaa ottaa ohjia omasta elämästään. Monet sen ikäset opiskelee, tekee töitä ja asuu itsekseen. Antasitte niiden lasten tehdä itse jotain päätöksiä ettekä tarjoa kaikkea valmiina niin voi olla ettei niin ahdista
Iso osa (ei teitenkaan kaikki) parikymppisistä on vielä liian kyspymättömiä tekemään isoja päätöksiä, se on kylmä fakta. Itsekin lähin opiskelemaan 20-v ihan väärää alaa. Tuossa iässä mulla ei ollut oikeasti minkäänlaista käsitystä elämän realiteeteista ja nyt kaksvitosena kaduntuolloin tekemiäni päätöksiä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:45"]
Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty...
[/quote]
Historiassa nuorten ammatinvalinta oli sitä että mentiin joko pellolle tai tehtaaseen. Hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:56"]Iso osa (ei teitenkaan kaikki) parikymppisistä on vielä liian kyspymättömiä tekemään isoja päätöksiä, se on kylmä fakta. Itsekin lähin opiskelemaan 20-v ihan väärää alaa. Tuossa iässä mulla ei ollut oikeasti minkäänlaista käsitystä elämän realiteeteista ja nyt kaksvitosena kaduntuolloin tekemiäni päätöksiä.
[/quote]
Sellaista se elämä on. Nyt olet vanhempi ja viisaampi, mutta silti vielä nuori!
Mun mielestä 20 v on täysin kykenevä valitsemaan itse. Vai pitääkö vanhemman allekirjoittaa lupalappu? Esim. Usassa valmistutaan siinä iässä kuin täällä keskimäärin aloitetaan yliopisto-opinnot..
Eiköhän kaksikymppisenä jo tiedä mitä haluaa. Itse en tiennyt vielä 15-vuotiaana mitä haluan ja olinkin peruskoulun jälkeen työttömänä ja 19-vuotiaana hain sitten alalle mikä kiinnostaa, eikä kaduta :)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:45"]
Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty...
[/quote]
Historiassa nuorten ammatinvalinta oli sitä että mentiin joko pellolle tai tehtaaseen. Hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään.
[/quote]
Ongelma on pumpulissa kasvamisessa. Ennen altistuttiin maailmanmenolle paljon aiemmin. Kakarat pienestä saakka kiinni todellisuudessa eikä pörrätty yöt läpeensä millään mopoautolla parikymppiseksi saakka.
Mun mielestä vika on paikalleenjämähtäneessä 1800-luvulta peräisin olevassa koulutusysteemissä. Lukemisen ja laskemisen ohella perushistoriat sun muut maantieteet kuntoon. Sitten pitäisi opetaa REALISMIA JA NYKYAIKAA JA MILLAINEN MAAILMA OIKEASTI NYT ON JA MITÄ TÖITÄ SIELLÄ ON TARJOLLA. Spesiaali-ihmiset on sitten erikseen. Tässä maassa koulutetaan pelkän koulutuksen ilosta kun ihmisten ei ole "pakko" mennä tekemään mitä tarjolla on.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:45"] Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty... [/quote] Historiassa nuorten ammatinvalinta oli sitä että mentiin joko pellolle tai tehtaaseen. Hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään. [/quote] Ongelma on pumpulissa kasvamisessa. Ennen altistuttiin maailmanmenolle paljon aiemmin. Kakarat pienestä saakka kiinni todellisuudessa eikä pörrätty yöt läpeensä millään mopoautolla parikymppiseksi saakka.[/quote]
En sanoisi maailmanmenolle altistumiseksi sitä, että ollaan samassa lapiohommassa teinistä kuusikymppiseksi ilman koulutusta ja sitten kuollaan. Käydään kerran elämässä Helsingissä ja muuten ollaan 20 km:n säteellä omasta syntymämökistä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:45"] Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty... [/quote] Historiassa nuorten ammatinvalinta oli sitä että mentiin joko pellolle tai tehtaaseen. Hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään. [/quote] Ongelma on pumpulissa kasvamisessa. Ennen altistuttiin maailmanmenolle paljon aiemmin. Kakarat pienestä saakka kiinni todellisuudessa eikä pörrätty yöt läpeensä millään mopoautolla parikymppiseksi saakka.[/quote]
En sanoisi maailmanmenolle altistumiseksi sitä, että ollaan samassa lapiohommassa teinistä kuusikymppiseksi ilman koulutusta ja sitten kuollaan. Käydään kerran elämässä Helsingissä ja muuten ollaan 20 km:n säteellä omasta syntymämökistä.
[/quote]
No, sanotaan sitä sitten todellisuudelle altistumiseksi. Nykyään moni ei tunnu ymmärtävän, ettei heistä koskaan tule mitään erityistä. Huono tai hyvä juttu - vähän kaksipiippuista. Mutta fakta on, ettei juuri sen suurempi osa ihmisistä ole nykyään mitenkään erityisiä kuin sata vuotta sitten.
Minä opiskelin itselleni ammatin vasta 30+. Toki olin töissä ennen sitä, mutta ilman mitään ammatillista koulutusta.
Nykyään on ihan älyttömästi eri aloja ja nimikkeitä enkä kyllä itsekään tiedä mitä kukin tekee. Ennen ammatit oli sellaisia perusammatteja ja osaaminen koski suurin piirtein koko alaa. Nykyään eri aloilla en lisäksi mieletön määrä erikoistumisopintoja.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:45"] Historiallisen pitkällehän tuo on venytetty... [/quote] Historiassa nuorten ammatinvalinta oli sitä että mentiin joko pellolle tai tehtaaseen. Hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään. [/quote] Ongelma on pumpulissa kasvamisessa. Ennen altistuttiin maailmanmenolle paljon aiemmin. Kakarat pienestä saakka kiinni todellisuudessa eikä pörrätty yöt läpeensä millään mopoautolla parikymppiseksi saakka.
[/quote]
Nykyään eletään paaaaljon pidempään kuin silloin kun lapsuus oikeasti päättyi alle 10-vuotiaana. Lisäksi maailma on todella paljon monimutkaisempi kuin mitä se oli esimerkiksi parikymmentäkin vuotta sitten. Ennen koulutuksella oikeasti sai töitä ja samassa työssä pystyi olemaan vaikka koko elämänsä jos halusi. Minun sukupolveni ja meitä nuoremmat (olen syntynyt -88) olemme saanut aiemmilta sukupolvilta lahjaksi todella lohduttomat tulevaisuudennäkymät. Työpaikkoja ei ole (koulutusta vastaava on jo lottovoitto), asuntoja koulutukseen keskittyvissä kaupungeissa huonosti, opintotuella ei pärjää edes teoriassa, hinnat nousseet palkat ei, taloudessa menee huonosti, tuhoamme elinympäristöämme koko ajan... ja vielä siihen päälle koulutusmahdollisuuksia karsitaan jatkuvasti ja meininki menee koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että yksi koulutus per henkilö. Jos valitset väärin niin siinähän kärvistelet. Ihan hirveät paineet nuorelle, joista todella harvalla on alle parikymppisenä varma tieto siitä, mitä haluaa tehdä isona!
Minäkin valitsin jo kerran väärin, osittain kyllä sen takia että ammatinvalintaohjaus oli ihan järkyttävän huonoa silloin kun kävin yläastetta. Ohjaus oli tasoa 5min rasti ruutuun -testi, ja sitten katsottiin kapeasta listasta ammatteja että mihinköhän mahdollisesti sopisi. Emmekä saaneet minkäännäköistä tietoa siitä, millaista työelämässä oikeasti on (ok joku viikon TET-jakso joka jo itsessään oli vitsi). Näillä tiedoilla sitten päättämään kerrasta oikein, mitä haluaa tehdä. Jee. Ja samalla vanhemmat ihmiset hönkivät niskaan ja haukkuvat laiskoiksi.