Väestöliitto - miten parisuhteesi voi

Hämmästyin! Kaikki oikein! :O Yhdessä oltu 14 vuotta.

Eikö kukaan ole mitään mieltä? :/

Up. Pitäisi taas keskustella miehen kanssa ja kaipaan peilausta ajatuksilleni teiltä. Ap

Minulla juuri samat kohdat oikein, muut väärin, ja lastenhoidossakin vähän niin ja näin ("täysin" on ehkä liikaa sanottu). Olisin voinut tehdä kaiketi samanlaisen aloituksen.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:52"]Minulla juuri samat kohdat oikein, muut väärin, ja lastenhoidossakin vähän niin ja näin ("täysin" on ehkä liikaa sanottu). Olisin voinut tehdä kaiketi samanlaisen aloituksen.
[/quote]
"Ihanaa", että joku kokee samoin. Miltä parisuhde sinusta tuntuu ja kauanko suurinpiirtein olet kokenut suhteesi noin? Ap

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:48"]Up. Pitäisi taas keskustella miehen kanssa ja kaipaan peilausta ajatuksilleni teiltä. Ap
[/quote]
En oikein osaa sanoa mitään. :/ Mut varmaan teillä on syytä jostain keskustella.

Meillä oli joskus kriisejä mutta pakotin mieheni keskustelemaan. Riidan jälkeen aina puhuttiin suut puhtaiksi ja sovittiin. T. 2

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:48"]Up. Pitäisi taas keskustella miehen kanssa ja kaipaan peilausta ajatuksilleni teiltä. Ap
[/quote]
En oikein osaa sanoa mitään. :/ Mut varmaan teillä on syytä jostain keskustella.

Meillä oli joskus kriisejä mutta pakotin mieheni keskustelemaan. Riidan jälkeen aina puhuttiin suut puhtaiksi ja sovittiin. T. 2
[/quote]
Pakottaa ehkä liian voimakas sana. Mutta siis sanoin että tilanne ei selviä jos ei keskustella. T.2

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:48"]Up. Pitäisi taas keskustella miehen kanssa ja kaipaan peilausta ajatuksilleni teiltä. Ap
[/quote]
En oikein osaa sanoa mitään. :/ Mut varmaan teillä on syytä jostain keskustella.

Meillä oli joskus kriisejä mutta pakotin mieheni keskustelemaan. Riidan jälkeen aina puhuttiin suut puhtaiksi ja sovittiin. T. 2
[/quote]
Suurin ongelma meillä on juuri se, että ei keskustella. Ei ole mitään kommunikaatiota. Puhumaan pakottaminen päätyy minun monologikseni ja lopulta siihen että mies haukkuu pystyyn minun kommunikaatiotyylini kun jossain kohtaa väkisin alkaa itkettää kaikki vuosia padotut tunteet. Tai sitten mies vaan poistuu paikalta. Ap

Tutulta kuulostaa täälläkin, ette ole yksin. N35

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:48"]Up. Pitäisi taas keskustella miehen kanssa ja kaipaan peilausta ajatuksilleni teiltä. Ap
[/quote]
En oikein osaa sanoa mitään. :/ Mut varmaan teillä on syytä jostain keskustella.

Meillä oli joskus kriisejä mutta pakotin mieheni keskustelemaan. Riidan jälkeen aina puhuttiin suut puhtaiksi ja sovittiin. T. 2
[/quote]
Suurin ongelma meillä on juuri se, että ei keskustella. Ei ole mitään kommunikaatiota. Puhumaan pakottaminen päätyy minun monologikseni ja lopulta siihen että mies haukkuu pystyyn minun kommunikaatiotyylini kun jossain kohtaa väkisin alkaa itkettää kaikki vuosia padotut tunteet. Tai sitten mies vaan poistuu paikalta. Ap
[/quote]
Minä tein niin että pyysin miestä kertomaan mikä mättää. Ja otin sen "purkauksen" vastaan vaikka tuntui pahalta. Sen jälkeen ehdotin ratkaisua ja pohdimme yhdessä. Ja pyysin että jatkossa kertoo aina mikä mättää. T. 2

Kaikki oikein.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:06"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 21:48"]Up. Pitäisi taas keskustella miehen kanssa ja kaipaan peilausta ajatuksilleni teiltä. Ap
[/quote]
En oikein osaa sanoa mitään. :/ Mut varmaan teillä on syytä jostain keskustella.

Meillä oli joskus kriisejä mutta pakotin mieheni keskustelemaan. Riidan jälkeen aina puhuttiin suut puhtaiksi ja sovittiin. T. 2
[/quote]
Suurin ongelma meillä on juuri se, että ei keskustella. Ei ole mitään kommunikaatiota. Puhumaan pakottaminen päätyy minun monologikseni ja lopulta siihen että mies haukkuu pystyyn minun kommunikaatiotyylini kun jossain kohtaa väkisin alkaa itkettää kaikki vuosia padotut tunteet. Tai sitten mies vaan poistuu paikalta. Ap
[/quote]
Minä tein niin että pyysin miestä kertomaan mikä mättää. Ja otin sen "purkauksen" vastaan vaikka tuntui pahalta. Sen jälkeen ehdotin ratkaisua ja pohdimme yhdessä. Ja pyysin että jatkossa kertoo aina mikä mättää. T. 2
[/quote]
Mutta mitä teet kun toinen ei puhu? Vartin odotuksen jälkeen voi saada kysymykseensä yksisanaisen vastauksen. Kaikki on miehen mielestä aina ihab ok, tuli mitä tuli. Ap

Vitonen tässä. Ehkä vuoden verran on tuntunut tältä, tai niillä paikkein etäisyyttä tuli vielä entisestään lisää. Tilanne on toki ollut useamman vuoden päällä, ehkä seitsemisen vuotta olen yrittänyt ponnistella parisuhdetta paremmaksi. Sitä kurjempi olo on ollut, mitä enemmän olen tehnyt, kun vastakaiku on ollut melko vaatimatonta. Olen avautunut täällä av:lla mm. seksittömyyttä ja miehen äkkipikaisuutta käsittelevissä ketjuissa ja äskettäin myös psykologille samoista asioista ja tästä läheisyyden puutteesta. Eihän tämä ihan parisuhteelta tunnu, vaikka miehen mielestä kaikki on ok, ei siis olla oikein samoilla linjoilla ja molemmat kuormittuneita. Etäällä tuntuu paremmalta ja turvallisemmalta, mutta samalla pelkään, että käy vaikeaksi vastaisuudessa uudelleen elvyttää parisuhdejuttuja. Tuossa kysärissähän ei ollut oikein/väärin -vaihtoehtojen välillä mitään "vähän sinne päin" -vaihtoehtoa, joten aika karun näköiset vastaukset tuli. Kysäise vaan tarkemmin, jos haluat, palstailen vielä ainakin jonkin aikaa.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:12"]Vitonen tässä. Ehkä vuoden verran on tuntunut tältä, tai niillä paikkein etäisyyttä tuli vielä entisestään lisää. Tilanne on toki ollut useamman vuoden päällä, ehkä seitsemisen vuotta olen yrittänyt ponnistella parisuhdetta paremmaksi. Sitä kurjempi olo on ollut, mitä enemmän olen tehnyt, kun vastakaiku on ollut melko vaatimatonta. Olen avautunut täällä av:lla mm. seksittömyyttä ja miehen äkkipikaisuutta käsittelevissä ketjuissa ja äskettäin myös psykologille samoista asioista ja tästä läheisyyden puutteesta. Eihän tämä ihan parisuhteelta tunnu, vaikka miehen mielestä kaikki on ok, ei siis olla oikein samoilla linjoilla ja molemmat kuormittuneita. Etäällä tuntuu paremmalta ja turvallisemmalta, mutta samalla pelkään, että käy vaikeaksi vastaisuudessa uudelleen elvyttää parisuhdejuttuja. Tuossa kysärissähän ei ollut oikein/väärin -vaihtoehtojen välillä mitään "vähän sinne päin" -vaihtoehtoa, joten aika karun näköiset vastaukset tuli. Kysäise vaan tarkemmin, jos haluat, palstailen vielä ainakin jonkin aikaa.
[/quote]
Ah, soulmate. <3 Melkein kuin minun näppikseltäni. Itselläni suurin kysymys on, että teenkö väärin kun en enää halua yrittääkään luoda parisuhdetta mieheeni. Haluan vain erota. Lasten takia tuntuu pahalta ja mietin, mistä saisin vielä motivaatiota yrittää. Ap

Miehenä vältän tällaisia "testejä" mutta poikkeuksellisesti tein koska kyseessä suht vakavasti otettava taho laatijana. 19 kohtaa väärin koko nipussa. Tarvis varmaan tehdä jotain asialle, mutta jokin lässyttävä parisuhdeterapeutti tai -leiri ei välttämättä kuulu mielenkiintoni kohteisiin, joten antaa olla.

Vitonen täällä taas. Ihan kuin itse itsensä kanssa kirjoittelisi, todellakin. :D En tiedä, onko se oikein vai väärin, kun ei jaksa enää yrittää väkertää niitä kahdenkeskisiä parisuhdejuttuja, mutta en kykene nyt muuhunkaan. Kun yritin kovimmin, tunne-elämä heitteli laidasta laitaan, unirytmikin meni sekaisin, kun istuin yksin yökausia itkemässä keittiönpöydän ääressä. Ajattelin ennen, että tunteet ovat vain tunteita, tulevat ja menevät, mutta en enää pysty ajattelemaan niin. Minulle on tullut pari kremppaa, joiden takia olen joutunut viime aikoina ravaamaan lääkärillä, haluan jo siksikin stressittömämpää elämää. Kun negatiiviset tunteet kasaantuvat, tuntuvat kaikki muutkin elämän pienet ja isommat ongelmat pahemmilta. En minäkään ole sitä motivaatiota nähnyt, tuntuu vain niin tyhmältä olo, kun ajattelen, että vielä pitäisi yrittää. Niin, ja tarjota se ehjä koti lapsille.

Meilläkin kommunikaatio tökkii. Täysin puhumaton ei kumppani ole, paitsi joistain asioista, mutta puhuu milloin mitäkin (minun näkökulmastani). En näe sitä punaista lankaa, olen vain höntäillyt sinne tänne ja koettanut korjata milloin minkäkin miehen nimeämän puutteen. Tällainen ei ole johtanut tietenkään siihen, että minun tärkeinä pitämät asiat suhteessa kohentuisivat.

Minusta esim viimeisen kohdan osiot ovat henkilökohtaisi ongelmia, ei parisuhteen ongelmia. Jos minullaa on vaikeuksia pitää myönteistä tunnesidettä mieheeni erilleen oltaessa, niin eikö se kerro lähinnä omasta päästäni?

Lähes kaikki oikein, kun minä teen testin. Mutta olenkin se paskempi puoliso, jos mies tekisi testin, tulisi paljon enemmän väärin-merkkejä :(

Kumpikin tehtiin ja molemilla kaikki oikein.

Jos aplla oli noinkin paljon väärin niin miksi ihmeessä olette vielä yhdessä? Rahan, lasten vai yksinäisyyden välttämisen takia?

Puhuttiin miehen kanssa kerrankin. Hänen kantansa parisuhteeseemme on se, että koska hän on onnellinen siitä että hänellä ns. palvelu pelaa eli kotona on lämmin ruoka ja puhtaat sukat, täytyy minunkin olla onnellinen. Ilmeisesti siis naisen tehtävä on saada onnensa siitä että saa pyykätä miehen kalsareita ja laittaa miehelle ruokaa, jotta mies saa töiden jälkeen ottaa rennosti (huom. molemmat teemme täyttä työpäivää). Meillä ei siis ole seksiä, keskustelua, hellyyttä tai läheisyyttä. Kokonaan ilman kosketusta voi helposti mennä vuosi. Mies ei oikein ymmärrä, miksi olen ihan kypsä eroamaan. Ap