suosittelen lemmikin ottamista kaikille yksinäisille ja masentuneille

Up

ei oo varaa ottaa lemikkiä

Minulla on ulkolintuja, erit. varpusia, tiaisia ja puluja, lemmikkeinä. Sopivat allergisille, koska niitä ei tarvitse ottaa sisälle (eivätkä haluaisikaan tulla). Ruoaksi siemeniä, jyviä ja pähkinöitä. Pulut syövät myös keittyä riisiä/riisi-vilja-seosta ja ylijäämäleivät ym. Lintuihin ei tarvitse myöskään sitoutua pitkäksi aikaa, jos ei halua. Talven ajan ruokinta riittää. 

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 02:37"]Minulla on ulkolintuja, erit. varpusia, tiaisia ja puluja, lemmikkeinä. Sopivat allergisille, koska niitä ei tarvitse ottaa sisälle (eivätkä haluaisikaan tulla). Ruoaksi siemeniä, jyviä ja pähkinöitä. Pulut syövät myös keittyä riisiä/riisi-vilja-seosta ja ylijäämäleivät ym. Lintuihin ei tarvitse myöskään sitoutua pitkäksi aikaa, jos ei halua. Talven ajan ruokinta riittää. 
[/quote]

Tää on oikeesti fiksua!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 02:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 02:37"]Minulla on ulkolintuja, erit. varpusia, tiaisia ja puluja, lemmikkeinä. Sopivat allergisille, koska niitä ei tarvitse ottaa sisälle (eivätkä haluaisikaan tulla). Ruoaksi siemeniä, jyviä ja pähkinöitä. Pulut syövät myös keittyä riisiä/riisi-vilja-seosta ja ylijäämäleivät ym. Lintuihin ei tarvitse myöskään sitoutua pitkäksi aikaa, jos ei halua. Talven ajan ruokinta riittää.  [/quote] Tää on oikeesti fiksua!

[/quote]

Niin minustakin, vaikka itse sanonkin. :) Pikkulinnut tarvitsevat ihmisten apua talvella, koska sopivaa ruokaa voi olla vaikea löytää luonnosta. Kaikki eivät tykkää puluista, mutta niitä ei kuitenkaan ole joka paikassa. En ole laskenut paljonko lintujen ruoille tulee hintaa/talvi tai ruokintakausi, mutta ei ne kovin paljon voi olla, koska minullakin on siihen varaa. Jos ei ole kovat pakkaset, linnut syövät kevyemmin. Yleensä jos ei ole kylmä, laitan em. kauraa tarjolle ja jos on kylmempää niin sitten enemmän pähkinöitä tai rasvapalloja/-tankoja. 

En halua eläintä riesakseni, eikä se korvaa kavereita.

Tykkään niin paljon eläimistä, etten ota sellaista itselleni. En jaksa hoitaa jatkuvasti bipolaarisuuden takia, eikä rahat riittäisi eläinlääkäriin, jos sattuisi jotain. Hoidan välillä naapureiden eläimiä, ne ovat ihania.

Kumpa ei vaan ois niille kissoille ja koirille allerginen. En koe et muista lemmikeistä saisi yhtä paljon irti, jyrsijät nyt on melko tylsiä eikä kaipaa niinkään huomiota ihmisiltä leikin muodossa vaikka

Up

Ja sit kun se kuolee ei vissiin masenna vielä enemmän?

Kyllähän lemmikkieläimestä on tutkimustenkin mukaan positiivistä hyötyä masentuneelle :)

Hyvä idea! Suosittelen myös, että jos ei voi ottaa lemmikkiä omaksi niin voi toimia sijaiskotina. Ja voi tarjoutua koiran ulkoiluttajaksikin!

Hyvä neuvo. Aina on joku, joka oikeasti tarvii sinua, vaikka kukaan muu ei välittäisi yhtään.

Ehdollisuus se on ihmissuhteissakin ja lemmikki kyllä antaa paljon, paljon takaisin. Meidän koira on ihan sydäntälämmittävän hyväksyvä ja kultainen. Aina heiluu häntä kotiin tullessa ja sinne kotiin on kiire ja kiva mennä, kun odotetaan : )

Yksinäiselle kyllä, masentuneelle en. Lemmikkiä ottaessa pitäisi olla halua ja voimia myös huolehtia siitä jokaikinen päivä; ruokkia, leikittää ja siivota sotkut. Eräs ystäväni sairastui masennukseen, ja joutui sen vuoksi luopumaan kahdesta kissastaan. Joka päiväinen huolehtiminen jopa itsestään oli vaikeaa, ja se, että lisäksi pitäisi huolehtia kahdesta elävästä olennosta lisäsi stressiä.

Lemmikkiä ei oteta sairaalle hoidoksi. Tietenkin sillä on tervehdyttävä vaikutus, mutta vastuu eläimen hoidosta on oltava jollain toisella.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:30"]Yksinäiselle kyllä, masentuneelle en. Lemmikkiä ottaessa pitäisi olla halua ja voimia myös huolehtia siitä jokaikinen päivä; ruokkia, leikittää ja siivota sotkut. Eräs ystäväni sairastui masennukseen, ja joutui sen vuoksi luopumaan kahdesta kissastaan. Joka päiväinen huolehtiminen jopa itsestään oli vaikeaa, ja se, että lisäksi pitäisi huolehtia kahdesta elävästä olennosta lisäsi stressiä.
[/quote]

Juuri olin tulossa kommentoimaan että näin masentuneena lemmikit ovat kyllä olleet lähinnä stressin ja huolen aihe

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:30"]Yksinäiselle kyllä, masentuneelle en. Lemmikkiä ottaessa pitäisi olla halua ja voimia myös huolehtia siitä jokaikinen päivä; ruokkia, leikittää ja siivota sotkut. Eräs ystäväni sairastui masennukseen, ja joutui sen vuoksi luopumaan kahdesta kissastaan. Joka päiväinen huolehtiminen jopa itsestään oli vaikeaa, ja se, että lisäksi pitäisi huolehtia kahdesta elävästä olennosta lisäsi stressiä.
[/quote]

Vähän samoilla linjoilla, minunkin kaverini otti kissan, oli silloin lievästi masentunut. Masennus paheni eikä kaverini jaksanut säännöllisesti vaihtaa hiekkoja eikä leikittää kissaa. Itsekin tarjouduin pari kertaa hiekat vaihtamaan, kun kylässä käydessä koko kämppä haisi kissanpissalta putsaamattoman laatikon takia. Antoi kissan pois (onneksi). Nyt kun on parantunut masennuksesta, omistaa jälleen kissan, eikä kämppä haise ja selvästi on enemmän aikaa/mielenkiintoa eläimelle kuin aiemmin. En suosittelisi masentunutta ottamaan elämäänsä uutta stressitekijää.

Kyllä minäkin ottaisin jos eläinlääkärin hoidot olisivat ilmaisia

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:38"]Kyllä minäkin ottaisin jos eläinlääkärin hoidot olisivat ilmaisia
[/quote]

No sisäkissa ei todennäköisesti tarvitse kuin kerran elämässään ell-palveluita ja sekin on lopetuspiikki

Itse olen pitkäaikaismasentunut. Koiraa ei silloin voi ottaa mutta sisäkissan kyllä. Se tosin edellyttää että pystyy mennä kauppaan ostamaan ruokaa ja hiekkaa sekä tietty huolehtia ruokinnasta ja hiekkojen vaihtamisesta. Vaikka en itsestäni jaksaisi huolehtia kisallani on aina ollut asiat hyvin.