Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka ei koskaan halua antaa lahjoja tai tuottaa iloa muille?
13.07.2015 |
Tunnetko henkilöä, joka ei koskaan halua antaa kenellekään mitään? Esim. juhlapäivinä ei halua antaa lahjoja? Ihan kuin tällainen ihminen ei haluaisi tuottaa iloa kenellekään ja kokee, että häntä "käytetään hyväksi" jos joutuisi joskus antamaan jollekin jotakin.
Minä tunnen, oma isäni on tällainen. Ei auta, ei tue, ei anna koskaan mitään. On itse kuppaamassa muilta viimeisetkin tuhkat pesästä ja odottaa aina apua, mutta itse myhäilee tyytyväisenä kun ei halua eikä tarvitse antaa kenellekään mitään tai auttaa. Hän ei varmaan saa itse mitään iloa siitä, että tuottaisi toisille iloa? Mistä tällainen voi johtua? Syntyykö tämä tällainen jo lapsuudessa jonkun epäonnistuneen kehitysvaiheen yhteydessä?
Kommentit (52)
En tiedä mistä kumpuaa, nuukuus on se piirre ainakin, jotkut vetävät sen niin pitkälle että kulkevat reikäisissä vaatteissa ja syövät aina pelkkää silliä ja perunaa vaikka pankkitilillä on miljoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, erään ystäväni. Hän pelkää muutenkin, että kaikki käyttävät häntä hyväkseen ja huijaavat. Ei osaa ottaa vastaan kiitoksia eikä lahjoja, ei osaa iloita niistä. Aina epäilee, että kaikessa on taka-ajatus. Hänellä itellä on. Niinhän se on, että valehtelija epäilee muittenkin valehtelevan.
Musta on ihanaa sekä saada että antaa lahjoja. :)
Isäni myöskin. Lapsuus tappelua 10-lapsisessa köyhässä perheessä. Kyynärpäätaktiikalla jaettiin liha ja voi. Samaa kahmintaa jatkanut koko aikuisuutensa, kuten sisaruksensa myöskin. Että sellaista arkipäivän kristillisyyttä.
Se voi olla luonteenpiirre, tai sit lähtöisin lapsuudenkodista kuten miehelläni. Siellä ei paljon lahjoja annettu. Meillä annettiin ja paljon, ihan pieniäkin, koska rahaa ei ollut paljon, mutta oli niin kiva saada ja antaa lahjoja.
Olen myös sängyssä huomattavasti anteliaampi kuin mieheni. Huoh. Muutenkin hän on itsekeskeinen ja kitsas. Harkitsen eroa.
Kyllä, miesystäväni. Apua antaa kyllä juoppokavereilleen viinanhaussa, mutta tuokin varmaan vain siksi että nämä vuorostaan kuskaavat häntä. Katsoo varmasti että kaikki menee tasan tai on itse voitolla.
Minä saan olla vaikka ilman ruokaa jos auto hajoaa, ja lahjoja ei ole näkynyt vuosiin, aiemminkin vain ehkä sukkapari jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tiedän miehen, joka osallistuu kyllä kaikkiin synttäreihin ja tupareihin ja rohmuaa ruuat ja juomat pöydästä, mutta lahjoja ei ikinä vie. Jonkun ilmaiskortin saattaa tuhertaa onnitteluksi, hassunhauska pieni huomiointi. On hän niin hyvä tyyppi.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:21"]
Tunnen, erään ystäväni. Hän pelkää muutenkin, että kaikki käyttävät häntä hyväkseen ja huijaavat. Ei osaa ottaa vastaan kiitoksia eikä lahjoja, ei osaa iloita niistä. Aina epäilee, että kaikessa on taka-ajatus. Hänellä itellä on. Niinhän se on, että valehtelija epäilee muittenkin valehtelevan. Musta on ihanaa sekä saada että antaa lahjoja. :)
[/quote]
Tunnen myös just samanlaisen tyypin. Epäilee kaikessa olevan aina taka-ajatuksia: no tottakai, kun hänellä itsellään on aina taka-ajatus kaikessa mitä tekee! Tämä henkilö ei koskaan tee mitään ilman pientä twistiä, ei ikinä mitään pyyteettömästi. Kaikesta pitäisi aina hyötyä. Laskelmoi, kieroilee, on todella kaksinaamainen, valehtelee, puhuu muista selän takana pahaa. Ei mikään ihme, että hän kuvittelee muidenkin tekevän niin. Koko maailmankuvansa on ihan kieroutunut. :(
Ehkäpä AP:n isä ei koe hyötyvänsä tarpeeksi AP:n auttamisesta...? Yleensähän vanhemman pitäisi pyyteettömästi auttaa lastaan, mutta eiväthän kaikki tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, exän. Hän myös lottosi ja veikkasi pakonomaisesti, oli todella pihi ja viljeli sanontoja kuten "pessimisti ei pety". En siis itse kaipaa lahjoja, mutta pienet muistamiset kuten vaikkapa kukat olis ihania, ja mulle siis luontaisia myös antaa. Nyxä on onneksi samanlainen. On niin helppoa ilahduttaa toista, jos hän vaan osaa ottaa sen vastaan.
Exä oli uskomattoman negatiivinen ja sai aina mut pahalle mielelle.
Tämä on kaikki niin tuttua. On kuin puhuisitte miehestäni... no, onneks en oo yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies. Lasten lahjatkin ostan minä. Harvoin mies ostaa muille mitään, ja sekin vähäinen menettää hauskuutensa sen älyttömän "rahaa haaskuuseen" turputuksen takia... 30v. lahjaksi sain vitsi-vaasin missä kerrotaan miten nainen parhaimmillaan 20v ja siitä ylöspäin vaan kaikkea tyhmää... eihän sitä kehdannut missään pitää.
Joululahjoiksi en saa yleensä mitään mieheltä, lapset hoitavat sen puolen. Olen lopulta itsekin lopettanut miehelleni lahjojen ostelun, syystä ettei hän pidä niitä harrastuksiinsa liittyviä tavaroita minään. Sanoo vaan että olisi itse ostanut jos tarvinnut. Kun mulla ei ole varaa ostaa sitä harlikkaa tai purjevenettä.
Minnekään ei koskaan mennä kun se maksaa liikaa, tai jos minä maksaisin niin siitä on miehelle liikaa vaivaa. Että näin.
Minulla on joku ongelma lahjojen kanssa, niin antamisen kuin saamisenkin. Kyse ei ole siitä etten haluaisi ilahduttaa ihmisiä vaan siitä etten koe osaavani ostaa lahjoja, ja stressaan siitä hirveästi. Ja itse asiassa olen sitä mieltä ettei kovin moni muukaan osaa ostaa lahjoja, mistä syystä mieluummin olisin ylipäänsä vaihtamatta lahjoja ihmisten kanssa, ne ovat kuitenkin pielessä puoleen ja toiseen.
Minulla on myös ylikorostunut, typeryyteen ja loukkaavuuteen asti menevä tarve olla itsenäinen ja riippumaton, silläkin on varmaan jotain tekemistä tämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua antaa lahjoja. Lahjojen keksiminen, hankkiminen ja antaminen on kiusallista ja stressaavaa, enkä saa siitä mitään iloa itselleni.
Jotkut ovat hyviä keksimään toisille lahjoja, ja kokevat onnistumisen ja pätevyyden tunteita osatessaan jälleen kerran ilahduttaa toista. Tällaisille ihmisille lahjojen antaminen onkin varmasti mieluisaa puuhaa.
Hitto mua sylettää just tuollaiset itsekkäät, ahneet ihmiset, kuten aloittajan isä. Aina laskelmoimassa miten hyötyisi itse eniten ja "jäisi plussalle" kaikissa asioissa. Ei minkäänlaista halua pyyteettömyyteen, aina pitäisi saada enemmän takaisin tai vähintäänkin hyötyä yhtä paljon ja mielellään heti samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:38"]
Minä en halua antaa lahjoja. Lahjojen keksiminen, hankkiminen ja antaminen on kiusallista ja stressaavaa, enkä saa siitä mitään iloa itselleni.
Jotkut ovat hyviä keksimään toisille lahjoja, ja kokevat onnistumisen ja pätevyyden tunteita osatessaan jälleen kerran ilahduttaa toista. Tällaisille ihmisille lahjojen antaminen onkin varmasti mieluisaa puuhaa.
[/quote]
Hohhoi. Siis sinä et anna toisille lahjoja, koska "et saa siitä mitään iloa itsellesi"?!?
Mutta eihän sun tarvitsekaan saada siitä antamisesta iloa itsellesi, sen lahjan tarkoituksenahan on ensisijaisesti tuottaa iloa sille lahjan saajalle! Antajalle tuotettu ilo on täysin toissijainen asia vaikka sitä tällaisen egoistisen hedonismin aikana on joidenkin varmaan vaikea sisäistää.
Eihän se sun "onnistumisen" tai "pätevyyden" tunteesi ole lahjanantamisessa tärkein asia, tärkeintä olisi antaa iloa muille!
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:34"]Minulla on joku ongelma lahjojen kanssa, niin antamisen kuin saamisenkin. Kyse ei ole siitä etten haluaisi ilahduttaa ihmisiä vaan siitä etten koe osaavani ostaa lahjoja, ja stressaan siitä hirveästi. Ja itse asiassa olen sitä mieltä ettei kovin moni muukaan osaa ostaa lahjoja, mistä syystä mieluummin olisin ylipäänsä vaihtamatta lahjoja ihmisten kanssa, ne ovat kuitenkin pielessä puoleen ja toiseen.
Minulla on myös ylikorostunut, typeryyteen ja loukkaavuuteen asti menevä tarve olla itsenäinen ja riippumaton, silläkin on varmaan jotain tekemistä tämän kanssa.
[/quote]
Ajatus on tärkein! Eihän ne lahjat aina niin ihmeellisiä ole, ja usein saan suklaata, jota en syö, tai jonkun kirjan joka mulla jo on. Mutta hymyilen ja kiitän, koska joku on ajatellut mua ja halunnut ilahduttaa. :)
Ja tiedä, ettei ne mun antamat lahjat ole aina onnistuneita, eikä varsinkaan kalliita, koska raha tuskin riittää elämiseen, mutta aina olen miettinyt just sitä ihmistä ja halunnut antaa jotain.
Ei näitä asioita pidä ottaa niin vakavasti. Se on vain sellasta hellää ja mukavaa huolehtimista, kuin apina joka antaa kaverille mehukkaan banaanin.
Ai niin, ja itsekin olen aina ollut itsenäinen ja riippumaton, mutta en ajattele mitään kiitollisuudenvelkaa tai taka-ajatuksia.
Nro 9
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:34"]Minulla on joku ongelma lahjojen kanssa, niin antamisen kuin saamisenkin. Kyse ei ole siitä etten haluaisi ilahduttaa ihmisiä vaan siitä etten koe osaavani ostaa lahjoja, ja stressaan siitä hirveästi. Ja itse asiassa olen sitä mieltä ettei kovin moni muukaan osaa ostaa lahjoja, mistä syystä mieluummin olisin ylipäänsä vaihtamatta lahjoja ihmisten kanssa, ne ovat kuitenkin pielessä puoleen ja toiseen.
Minulla on myös ylikorostunut, typeryyteen ja loukkaavuuteen asti menevä tarve olla itsenäinen ja riippumaton, silläkin on varmaan jotain tekemistä tämän kanssa.
[/quote]
Ajatus on tärkein! Eihän ne lahjat aina niin ihmeellisiä ole, ja usein saan suklaata, jota en syö, tai jonkun kirjan joka mulla jo on. Mutta hymyilen ja kiitän, koska joku on ajatellut mua ja halunnut ilahduttaa. :)
Ja tiedä, ettei ne mun antamat lahjat ole aina onnistuneita, eikä varsinkaan kalliita, koska raha tuskin riittää elämiseen, mutta aina olen miettinyt just sitä ihmistä ja halunnut antaa jotain.
Ei näitä asioita pidä ottaa niin vakavasti. Se on vain sellasta hellää ja mukavaa huolehtimista, kuin apina joka antaa kaverille mehukkaan banaanin.
Ai niin, ja itsekin olen aina ollut itsenäinen ja riippumaton, mutta en ajattele mitään kiitollisuudenvelkaa tai taka-ajatuksia.
Nro 9
[/quote]
Siis nro 4! Sori, katoin väärin, kun olit vastannut mulle :)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:38"]Minä en halua antaa lahjoja. Lahjojen keksiminen, hankkiminen ja antaminen on kiusallista ja stressaavaa, enkä saa siitä mitään iloa itselleni.
Jotkut ovat hyviä keksimään toisille lahjoja, ja kokevat onnistumisen ja pätevyyden tunteita osatessaan jälleen kerran ilahduttaa toista. Tällaisille ihmisille lahjojen antaminen onkin varmasti mieluisaa puuhaa.
[/quote]
Ei lahjojen antamisessa ole kyse suorittamisesta. Vaan tavasta ilahduttaa ja piristää jonkun päivää. Se voi olla jotain tosi pientä, kuten voikukka vesilasissa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:38"]
Minä en halua antaa lahjoja. Lahjojen keksiminen, hankkiminen ja antaminen on kiusallista ja stressaavaa, enkä saa siitä mitään iloa itselleni.
Jotkut ovat hyviä keksimään toisille lahjoja, ja kokevat onnistumisen ja pätevyyden tunteita osatessaan jälleen kerran ilahduttaa toista. Tällaisille ihmisille lahjojen antaminen onkin varmasti mieluisaa puuhaa.
[/quote]
Hohhoi. Siis sinä et anna toisille lahjoja, koska "et saa siitä mitään iloa itsellesi"?!?
Mutta eihän sun tarvitsekaan saada siitä antamisesta iloa itsellesi, sen lahjan tarkoituksenahan on ensisijaisesti tuottaa iloa sille lahjan saajalle! Antajalle tuotettu ilo on täysin toissijainen asia vaikka sitä tällaisen egoistisen hedonismin aikana on joidenkin varmaan vaikea sisäistää.
Eihän se sun "onnistumisen" tai "pätevyyden" tunteesi ole lahjanantamisessa tärkein asia, tärkeintä olisi antaa iloa muille!
[/quote]Laskeudupa nyt sieltä hevosen selästä.
Kaikkea ilahduttamista motivoi itselle saatava hyvä: joko konkreettinen hyöty tai positiivinen tunne kuten tyytyväisyys siihen, että on kyennyt toimimaan oikein, tai ilo siitä, että on ilahduttanut toista. Useimmat ihmiset kokevat mielihyvää ilahduttaessaan toista lahjalla, ja sen vuoksi niitä lahjoja annetaan. Ainoastaan marttyyrit ja onnettomat kynnysmato jatkuvasti mukavia asioita toiselle, vaikka se tuottaa itselle epämukavuutta.
Jos tätä ei ymmärrä, ei kyllä tunne ihmisen tunne-elämää kovinkaan syvällisesti.- 14
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:38"]
Minä en halua antaa lahjoja. Lahjojen keksiminen, hankkiminen ja antaminen on kiusallista ja stressaavaa, enkä saa siitä mitään iloa itselleni.
Jotkut ovat hyviä keksimään toisille lahjoja, ja kokevat onnistumisen ja pätevyyden tunteita osatessaan jälleen kerran ilahduttaa toista. Tällaisille ihmisille lahjojen antaminen onkin varmasti mieluisaa puuhaa.
[/quote]
Hohhoi. Siis sinä et anna toisille lahjoja, koska "et saa siitä mitään iloa itsellesi"?!?
Mutta eihän sun tarvitsekaan saada siitä antamisesta iloa itsellesi, sen lahjan tarkoituksenahan on ensisijaisesti tuottaa iloa sille lahjan saajalle! Antajalle tuotettu ilo on täysin toissijainen asia vaikka sitä tällaisen egoistisen hedonismin aikana on joidenkin varmaan vaikea sisäistää.
Eihän se sun "onnistumisen" tai "pätevyyden" tunteesi ole lahjanantamisessa tärkein asia, tärkeintä olisi antaa iloa muille!
[/quote]Laskeudupa nyt sieltä hevosen selästä.
Kaikkea ilahduttamista motivoi itselle saatava hyvä: joko konkreettinen hyöty tai positiivinen tunne kuten tyytyväisyys siihen, että on kyennyt toimimaan oikein, tai ilo siitä, että on ilahduttanut toista. Useimmat ihmiset kokevat mielihyvää ilahduttaessaan toista lahjalla, ja sen vuoksi niitä lahjoja annetaan. Ainoastaan marttyyrit ja onnettomat kynnysmato jatkuvasti mukavia asioita toiselle, vaikka se tuottaa itselle epämukavuutta.
Jos tätä ei ymmärrä, ei kyllä tunne ihmisen tunne-elämää kovinkaan syvällisesti.- 14
[/quote]
Puhu vaan omasta puolestasi. Taidat olla vielä aika nuori, kun et ymmärrä, ettei kaikki ajattele ja tunne kuin sinä?
Jotkut eivät halua lahjoja eivätkä halua antaa lahjoja. Ei siinä ahneiden itkemiset auta.