Onko mulla vain väärä mies?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]Vai että avioon saa astua vain, jos on valmis kestämään eroamatta myös huonossa suhteessa. Aina oppii uutta. Minä kun olin ajatellut, että avioliitto on juridinen sopimus, joka sopii kaikille, jotka siitä kokevat hyötyvänsä. -22

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]Vai että avioon saa astua vain, jos on valmis kestämään eroamatta myös huonossa suhteessa. Aina oppii uutta. Minä kun olin ajatellut, että avioliitto on juridinen sopimus, joka sopii kaikille, jotka siitä kokevat hyötyvänsä. -22
[/quote]

Niin mitäs siellä vihkivalassa vannotaankaan? Ei mikään ihme että puolet liitoista päätyy eroon jos mielipiteet ovat tätä luokkaa. Huh huh.

Ymmärsinkö ap oikein ettei sulla ja miehelläsi ole oikein kavereita ja olette periaatteessa koko ajan yhdessä?

Minä olen hieman tuonlaisessa tilanteessa, huomasin yllättäen että olen hukannut parisuhteessa itseni, aina miehessä vaan roikkunut, aina miehen aikataulujen mukaan tahditin elämääni, (minussa tosin on hieman läheisriippuvaisia piirteitä, vähän liikaa mieti menojani miehen mukaan) ja alkoi tosissaan ajan kanssa ärsyttää monet piirteet toisessa. 

Nyt alkanut mennä enemmän omia menojani,oman pään mukaan. Sitä yhteistä aikaakin kuitenkin on joka päivä niin paljon ja joka ilta samaan sänkyyn kömpii nukkumaan. :) 

Ehkä tuossa tilanteessa voisi tehdä hyvää oman ajan ottaminen ja ehko joku reissu, pienen välimatkan ottaminen jos vain mahdollista. 

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"] Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa? [/quote]Vai että avioon saa astua vain, jos on valmis kestämään eroamatta myös huonossa suhteessa. Aina oppii uutta. Minä kun olin ajatellut, että avioliitto on juridinen sopimus, joka sopii kaikille, jotka siitä kokevat hyötyvänsä. -22 [/quote] Niin mitäs siellä vihkivalassa vannotaankaan? Ei mikään ihme että puolet liitoista päätyy eroon jos mielipiteet ovat tätä luokkaa. Huh huh.

[/quote]Ero on ongelma ainoastaan ihmiselle, jonka mielestä avioliitosta ei saisi koskaan erota. (Miksei muuten saisi?) Minusta on vain hyvä, jos ihmiset eroavat todettuaan, etteivät voi enää olla onnellisia yhdessä. Miksi ihmeessä kärsiä kaksin, kun voi olla onnellinen yksin? -22

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"] Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa? [/quote]Vai että avioon saa astua vain, jos on valmis kestämään eroamatta myös huonossa suhteessa. Aina oppii uutta. Minä kun olin ajatellut, että avioliitto on juridinen sopimus, joka sopii kaikille, jotka siitä kokevat hyötyvänsä. -22 [/quote] Niin mitäs siellä vihkivalassa vannotaankaan? Ei mikään ihme että puolet liitoista päätyy eroon jos mielipiteet ovat tätä luokkaa. Huh huh.

[/quote]

Ei siellä mitään vannota. Avioliittosopimus on pelkästään taloudellinen sopimus, joka on voimassa niin kauan kunnes jompikumpi haluaa sen purkaa, tai puoliso kuolee. Ihan pelkkää juridiikkaa. Itse sä siihen lataat niitä arvomerkityksiä, totuus on kuitenkin tämä.

Niin, ja voitko perustella, miksi avioliittoa ei saisi solmia, jos ei ole valmis kärsimään huonossa suhteessa kuolemaansa asti? -22

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:36"] [quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:33"] Samaa on varmaan miettinyt ne 51 prosenttia suomalaisista, mutta päätyneet eroon. [/quote] Niin... Mä en kuitenkaan halua päätyä eroon... On tuossa miehessä kuitenkin paljon hyvääkin ja kun kerran on luvattu olla, niin ollaan sitten. Ja kyllästyisikö siihen uuteenkin mieheen sitten taas jossain vaiheessa? ap. [/quote] Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?  Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta. [/quote] Minusta tämä on surullista. Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]

Sulla on tosi romanttinen käsitys avioliitosta. Tosiasiassa se on ihan pelkästään sopimus lain mukaan siitä, kuinka erotilanteessa tai kuolemantapauksessa omaisuuden ja lasten kanssa toimitaan. Sellaisen sopimuksen saa solmia niin monta kertaa kuin haluaa, eikä siinä puhuta mitään siitä, että se pitäisi kestää loppuelämän.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:57"]Paras lääke voisi tosiaan olla se, että vietät aikaa muiden ihmisten kanssa. Miehet nyt vaan on aika erilaisia kun naiset. Varsinkin puhuminen ja kommunikaatio on miehille väline hoitaa asioita, ei itsetarkoitus.

Jos löydät ympärillesi naisia, joiden kanssa puhua; myös miehestäsi, huomaat ehkä, että ei ne muut miehet sen kummoisempia ole.
[/quote]
Heitän tähän kyllä eriävän mielipiteen. On totta, että osa on hiljaisempia kuin toiset, mutta löytyy niitä kyllä keskustelutaitoisiakin! Eli mikään pakko ei ole roikkua puhumattoman miehen kanssa. Itse olen aina ollut mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa enkä ymmärrä niitä jotka valitsee toisin.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:49"]

Niin, ja voitko perustella, miksi avioliittoa ei saisi solmia, jos ei ole valmis kärsimään huonossa suhteessa kuolemaansa asti? -22

[/quote]

Toisaalta kysymys kuuluu, miksi solmia jos ei aio?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:36"] [quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:33"] Samaa on varmaan miettinyt ne 51 prosenttia suomalaisista, mutta päätyneet eroon. [/quote] Niin... Mä en kuitenkaan halua päätyä eroon... On tuossa miehessä kuitenkin paljon hyvääkin ja kun kerran on luvattu olla, niin ollaan sitten. Ja kyllästyisikö siihen uuteenkin mieheen sitten taas jossain vaiheessa? ap. [/quote] Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?  Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta. [/quote] Minusta tämä on surullista. Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]

Sulla on tosi romanttinen käsitys avioliitosta. Tosiasiassa se on ihan pelkästään sopimus lain mukaan siitä, kuinka erotilanteessa tai kuolemantapauksessa omaisuuden ja lasten kanssa toimitaan. Sellaisen sopimuksen saa solmia niin monta kertaa kuin haluaa, eikä siinä puhuta mitään siitä, että se pitäisi kestää loppuelämän.

[/quote]

Tässä herää taas kysymys, että jos on sinkkuna niin miksi ei solmisi feikki avioliittoa jonkun kanssa. Jos toinen heittää veivinsä, niin toinen saa toisen omaisuuden. Tietenkin se kannattaisi solmia suunnilleen n. yhtä rikkaan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:49"]

Niin, ja voitko perustella, miksi avioliittoa ei saisi solmia, jos ei ole valmis kärsimään huonossa suhteessa kuolemaansa asti? -22

[/quote]

Toisaalta kysymys kuuluu, miksi solmia jos ei aio?

[/quote]

Taloudellisten seikkojen sopimiseksi mahdollisessa erotilanteessa, yhteisen sukunimen saamiseksi, lasten huoltajuuden sopimiseksi, leskeneläkkeen saamiseksi, perintösotkujen selkiyttämiseksi. Onhan noita syitä. Helpompi allekirjoittaa yksi sopimus kuin sopia kaikista erillisellä paperilla.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:49"]

Niin, ja voitko perustella, miksi avioliittoa ei saisi solmia, jos ei ole valmis kärsimään huonossa suhteessa kuolemaansa asti? -22

[/quote]

Toisaalta kysymys kuuluu, miksi solmia jos ei aio?

[/quote]

Kuten toinen kommentoija huomautti, kyseessä on juridinen sopimus. Sellainen solmitaan, jos pariskunta katsoo siitä olevan jotakin hyötyä. Jotkut saattavat haluta naimisiin myös siksi, että ajatus naimisissa olemisesta on kiva, ja koska siitä ei ole mitään erityistä haittaa. -22

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:49"]

Niin, ja voitko perustella, miksi avioliittoa ei saisi solmia, jos ei ole valmis kärsimään huonossa suhteessa kuolemaansa asti? -22

[/quote]

Toisaalta kysymys kuuluu, miksi solmia jos ei aio?

[/quote]

Taloudellisten seikkojen sopimiseksi mahdollisessa erotilanteessa, yhteisen sukunimen saamiseksi, lasten huoltajuuden sopimiseksi, leskeneläkkeen saamiseksi, perintösotkujen selkiyttämiseksi. Onhan noita syitä. Helpompi allekirjoittaa yksi sopimus kuin sopia kaikista erillisellä paperilla.

[/quote]

Vastaisitko edelliseen kysymykseeni. Koskee näitä raha-asioita.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:55"]

Sulla on tyypillinen naisten ongelma; keräilet jotain turn off -listaa. Luet jotain naistenlehtiä ja täyttelet ruudukkoa. Vaikka mitään vikaa ei ensin olisikaan, jotain pitää löytää. Tokihan sitä kaikesta ongelman saa kun kaivamalla kaivaa.

[/quote]

Olet kyllä ihan oikeassa. Eihän mua suhteen alussa nuo miehen turn offit haitannut ja siksipä tässä mietinkin, että miten sen tunteen saa takaisin, ettei ne haittaa. Mies on oikeasti tosi hyvä mies, joku pitäisi varmasti täydellisenä, mutta mä vain näen nykyisin ne kaikki ärsyttävät puolet.

ap.

[/quote]

Tästä on hyvä lähteä tarkastelemaan tilannetta uudelleen!

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:36"] [quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:33"] Samaa on varmaan miettinyt ne 51 prosenttia suomalaisista, mutta päätyneet eroon. [/quote] Niin... Mä en kuitenkaan halua päätyä eroon... On tuossa miehessä kuitenkin paljon hyvääkin ja kun kerran on luvattu olla, niin ollaan sitten. Ja kyllästyisikö siihen uuteenkin mieheen sitten taas jossain vaiheessa? ap. [/quote] Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?  Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta. [/quote] Minusta tämä on surullista. Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]

Sulla on tosi romanttinen käsitys avioliitosta. Tosiasiassa se on ihan pelkästään sopimus lain mukaan siitä, kuinka erotilanteessa tai kuolemantapauksessa omaisuuden ja lasten kanssa toimitaan. Sellaisen sopimuksen saa solmia niin monta kertaa kuin haluaa, eikä siinä puhuta mitään siitä, että se pitäisi kestää loppuelämän.
[/quote]

Jäin oikein miettimään asiaa. Niinhän minulla taitaa olla romanttinen käsitys avioliitosta. Olen ajatellut, että kun avioliiton solmii, siinä sitoudutaan olemaan yhdessä toisen kanssa kunnes kuolema erottaa. Näköjään kaikki eivät siis ajattele näin :-) En sano, etteikö avioliitosta "voisi" koskaan erota, käytinhän itsekin esimerkkiä väkivallasta ja pettämisestä, mutta silloin jos ei ole kysymys näin vakavasta asiasta vaan lähinnä siitä, että on kyllästynyt puolisoon tai jtn muuta vastaavaa, tulisi mielestäni ehdottomasti työstää suhdetta niin, ettei se pääty eroon.

Miksi solmia avioliitto, jos aikomuksena ei ole kasvaa ja muuttua yhdessä? Ja olla toistensa kanssa loppuun saakka?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:36"] [quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:33"] Samaa on varmaan miettinyt ne 51 prosenttia suomalaisista, mutta päätyneet eroon. [/quote] Niin... Mä en kuitenkaan halua päätyä eroon... On tuossa miehessä kuitenkin paljon hyvääkin ja kun kerran on luvattu olla, niin ollaan sitten. Ja kyllästyisikö siihen uuteenkin mieheen sitten taas jossain vaiheessa? ap. [/quote] Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?  Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta. [/quote] Minusta tämä on surullista. Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]

Sulla on tosi romanttinen käsitys avioliitosta. Tosiasiassa se on ihan pelkästään sopimus lain mukaan siitä, kuinka erotilanteessa tai kuolemantapauksessa omaisuuden ja lasten kanssa toimitaan. Sellaisen sopimuksen saa solmia niin monta kertaa kuin haluaa, eikä siinä puhuta mitään siitä, että se pitäisi kestää loppuelämän.
[/quote]

Jäin oikein miettimään asiaa. Niinhän minulla taitaa olla romanttinen käsitys avioliitosta. Olen ajatellut, että kun avioliiton solmii, siinä sitoudutaan olemaan yhdessä toisen kanssa kunnes kuolema erottaa. Näköjään kaikki eivät siis ajattele näin :-) En sano, etteikö avioliitosta "voisi" koskaan erota, käytinhän itsekin esimerkkiä väkivallasta ja pettämisestä, mutta silloin jos ei ole kysymys näin vakavasta asiasta vaan lähinnä siitä, että on kyllästynyt puolisoon tai jtn muuta vastaavaa, tulisi mielestäni ehdottomasti työstää suhdetta niin, ettei se pääty eroon.

Miksi solmia avioliitto, jos aikomuksena ei ole kasvaa ja muuttua yhdessä? Ja olla toistensa kanssa loppuun saakka?
[/quote]

Vielä lisäystä. Nyt kun luin vastauksesi tuosta juridisesta puolesta niin taitaa olla niin, että lähtökohtamme avioliitolle ovat jo

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:36"] [quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:33"] Samaa on varmaan miettinyt ne 51 prosenttia suomalaisista, mutta päätyneet eroon. [/quote] Niin... Mä en kuitenkaan halua päätyä eroon... On tuossa miehessä kuitenkin paljon hyvääkin ja kun kerran on luvattu olla, niin ollaan sitten. Ja kyllästyisikö siihen uuteenkin mieheen sitten taas jossain vaiheessa? ap. [/quote] Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?  Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta. [/quote] Minusta tämä on surullista. Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?

[/quote]

Sulla on tosi romanttinen käsitys avioliitosta. Tosiasiassa se on ihan pelkästään sopimus lain mukaan siitä, kuinka erotilanteessa tai kuolemantapauksessa omaisuuden ja lasten kanssa toimitaan. Sellaisen sopimuksen saa solmia niin monta kertaa kuin haluaa, eikä siinä puhuta mitään siitä, että se pitäisi kestää loppuelämän.
[/quote]

Jäin oikein miettimään asiaa. Niinhän minulla taitaa olla romanttinen käsitys avioliitosta. Olen ajatellut, että kun avioliiton solmii, siinä sitoudutaan olemaan yhdessä toisen kanssa kunnes kuolema erottaa. Näköjään kaikki eivät siis ajattele näin :-) En sano, etteikö avioliitosta "voisi" koskaan erota, käytinhän itsekin esimerkkiä väkivallasta ja pettämisestä, mutta silloin jos ei ole kysymys näin vakavasta asiasta vaan lähinnä siitä, että on kyllästynyt puolisoon tai jtn muuta vastaavaa, tulisi mielestäni ehdottomasti työstää suhdetta niin, ettei se pääty eroon.

Miksi solmia avioliitto, jos aikomuksena ei ole kasvaa ja muuttua yhdessä? Ja olla toistensa kanssa loppuun saakka?
[/quote]

Vielä lisäystä. Nyt kun luin vastauksesi tuosta juridisesta puolesta niin taitaa olla niin, että jo lähtökohtamme avioliitolle ovat erilaiset.
[/quote]

Paljon on kiinni siitä, millaisen kumppanin alunperin valitsee.

Minua on aina erilaisuus tärkeissä asioissa häirinnyt enkä ole sellaisen ihmisen kanssa suhdetta jatkanut. En ole pelännyt yksinoloa ja sen takia ottanut vääränlaista kumppania hetken huumassa. En myöskään koskaan ole kyllästynyt eikä nykyinen pitkä suhteeni sisällä jatkuvia ongelmia. Kommunikaatio on aina toiminut välillämme paremmin kuin hyvin.

Tuttavistani taas nämä nopeasti puolisonsa valinneet ja siihen jääneet ovatkin melkoisia suhteita. Osa pysyy yhdessä vaikka vuosi toisensa jälkeen on ongelmia ja vaikeuksia. En voi käsittää sitäkään, ku yksin/jonkun toisen kanssa voisivat olla paljon onnellisempia, mutteivät kuitenkaan uskalla erota ja olla yksin.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:09"]

Miksi solmia avioliitto, jos aikomuksena ei ole kasvaa ja muuttua yhdessä? Ja olla toistensa kanssa loppuun saakka?

[/quote]

Juuri noiden edellämainittujen taloudellisten ym. seikkojen vuoksi. Rakastaa ja kasvaa ja muuttua ja olla yhdessä voi olla ilman avioliittoakin, se on se henkilökohtainen sopimus. Mutta avioliittosopimus on vain tekninen. Jos ei ole uskonnollista vakaumusta, tämä on ainoa realistinen näkökulma.