Lue keskustelun säännöt.
Noniin, kymmenen vuotta on takana...
18.08.2015 |
Ja olen ihan yksin. Tänään mies muutti pois. Toki tavaroita jäi vielä ja lasten takia joudumme näkemään melkein päivittäin jonkun aikaa.
Outoa, todella outoa. On niin epärealistinen olo , kuin kohta herän ja koko tän shitin voi unohtaa. Mutta tuskinpa herän. Miten tässä kävi näin? miten selviän omaisuuden ja 'lasten'jaosta.
Että näin,mitäköhän tässä nyt pitäis tehdä?
Kommentit (10)
Ei muutakuin uusia tuulia päin! Toivon sinulle kaikkea hyvää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, luota siihen että näin oli tarkoitus käydä. Huomaat ehkä paljon myöhemmin, että jos ei olisi näin käynyt, niin jotain hyvää olisi jäänyt tapahtumatta.
Itse olen elämässä huomannut, että jonkun asian tapahtuminen on paljon myöhemmin osoittautunut onnenpotkuksi. Kokemusta on yli 60 vuotta.
Kaikkea hyvää sinulle.
Päivä kerrallaan, jos oikein pahalta tuntuu, tunti kerrallaan. Jälkeenpäin ensimmäinen vuosi tuntuu sumulta, se en ollut minä. Varaudu että kestää pitkään, niin et pety. Se on elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsisitkö johonkin eroryhmään tai vastaavaan? Olisi tärkeää että käsittelisit ja purkaisit tunteitasi, niitä kun varmasti on tällaisessa tilanteessa. Kirjastossa on aiheeseen liittyvää kirjallisuuttakin, kannattaa tutustua.
Todella paljon voimia sulle!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:21"]Montako lasta?
[/quote]
2
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppia! Elämä jatku ja kaikeen tottu ajan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:45"]
Miten tästä selvitä? -ap
[/quote]
Sinnillä ja sillä, että olet oman onnesi seppä. Tulet vielä huomamaan, että asiassa on hyviäkin puolia.
Elämä on vuoristorataa.