Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mulla vain väärä mies?
13.07.2015 |
Ollaan oltu yhdessä jo todella pitkään ja lapsiakin on. Olen aina ajatellut, että ollaan miehen kanssa hyvin erilaisia. Ei se kuitenkaan ole ihan hirveästi haitannut. Tai en vain ole välittänyt. Nyt sitten viime aikoina olen ajatellut ja huomannut, että me ollaankin tosi erilaisia ja miehellä on ne kaikki piirteet, jotka kuuluu ns. turn off -listalle. Nyt mä sitten kuitenkin joudun viettään loppu elämäni tuon kanssa.
Miten se voi olla niin, ettei suhteen alussa niitä erilaisuuksia ja toisen "virheitä" huomaa eikä niistä välitä? Miten sen tunteen, kun toinen näyttää täydelliseltä virheineen kaikkineen, saisi takaisin? Elämä olisi niin paljon helmpompaa jos mua ei häiritsisi nuo miehen tietyt piirteet.
Miten pitkässä suhteessa oikein saa rakkauden ja mielenkiinnon toista kohtaan säilymään?? Alan olla sitä mieltä, ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko elämäänsä yhden ja saman kanssa. Miten voi olla kyllästymättä toiseen? Me ollaan oltu naimisissa 10v (ja siihen päälle seurusteluaika) ja hiukan jo ahdistaa ajatus, että vielä pitäisi olla tuon saman kanssa seuraavat 10v ja sitä seuraavat 10v jne...
Kommentit (52)
Sulla on tyypillinen naisten ongelma; keräilet jotain turn off -listaa. Luet jotain naistenlehtiä ja täyttelet ruudukkoa. Vaikka mitään vikaa ei ensin olisikaan, jotain pitää löytää. Tokihan sitä kaikesta ongelman saa kun kaivamalla kaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras lääke voisi tosiaan olla se, että vietät aikaa muiden ihmisten kanssa. Miehet nyt vaan on aika erilaisia kun naiset. Varsinkin puhuminen ja kommunikaatio on miehille väline hoitaa asioita, ei itsetarkoitus.
Jos löydät ympärillesi naisia, joiden kanssa puhua; myös miehestäsi, huomaat ehkä, että ei ne muut miehet sen kummoisempia ole.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:44"]
En yritä vääntää veistä haavassa, mutta olen itse ollut naimisissa 12 vuotta ja edelleen ihan lääpälläni mieheeni. Aiemmat suhteeni ovat kestäneet vuoden - pari. En usko olevani erityisen uskollista tai pidä jääräpäisenä kiinni sopimksesta (kunnes kuolema erottaa...). Kävi kai vain tuuri, että löysin niin sopivan kuin mahdollista parikseni, ja mieheni tuntuu olevan minusta samaa mieltä.
Meillä ei ole lapsia, se saattaa auttaa, kun ei ole yhteisvastuuta, ei monen vuoden univelkoja ja vapaa-aika kortilla. Emme myöskään aktiivisesti hoida parisuhdettamme, käy yhdessä matkoilla tai kerran kuussa ravintolassa illallisella. Elämme vain yhdessä. Tässä on kuitenkin niin hyvä, että en ole menossa mihinkään, jos saan itse asiasta päättää.
En siis usko, että ihminen (ainakin jotkut ihmiset) ei pystyisi olemaan suhteessa saman ihmisen kanssa vuosikymmeniäkin. Todennäköisesti se todellakin on kuitenkin kiinni siitä, kenen kanssa sitä yrittää.
[/quote]
Mä olen niin kateellinen kaikille teille pareille, jotka viihdytte toistenne seurassa vielä vuosienkin jälkeen. Ihana nähdä aina pitkään yhdessä ollut pari, jotka selvästi nauttivat toistensa seurasta edelleen.
Meillä ei ole oikein ystäviä ympärillä ja etenkin mua se vaivaa tosi paljon. Ehkä toista jaksaisi paremmin, jos sen kanssa ei tarvisi olla jatkuvasti vaan olisi muitakin (aikuisia) ihmisiä ymprillä. Tuli vain mieleen tuosta, kun kirjoitit, ettette matkustele yhdessä.
ap.
Ehkä tosiaan kannattaisi etsiä ystäviä ja uutta tekemistä elämään joko yhdessä miehen kanssa tai sitten itse vaan jos mies ei innostu. Se toisi uutta potkua elämään ja ehkä parisuhteeseenkin. Luulen että jotkut ovat vähän kyllästyneitä arkeensa ylipäätään ja pitävät sitä puolisonsa syynä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:55"]
Sulla on tyypillinen naisten ongelma; keräilet jotain turn off -listaa. Luet jotain naistenlehtiä ja täyttelet ruudukkoa. Vaikka mitään vikaa ei ensin olisikaan, jotain pitää löytää. Tokihan sitä kaikesta ongelman saa kun kaivamalla kaivaa.
[/quote]
Olet kyllä ihan oikeassa. Eihän mua suhteen alussa nuo miehen turn offit haitannut ja siksipä tässä mietinkin, että miten sen tunteen saa takaisin, ettei ne haittaa. Mies on oikeasti tosi hyvä mies, joku pitäisi varmasti täydellisenä, mutta mä vain näen nykyisin ne kaikki ärsyttävät puolet.
ap.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:57"]
Paras lääke voisi tosiaan olla se, että vietät aikaa muiden ihmisten kanssa. Miehet nyt vaan on aika erilaisia kun naiset. Varsinkin puhuminen ja kommunikaatio on miehille väline hoitaa asioita, ei itsetarkoitus.
Jos löydät ympärillesi naisia, joiden kanssa puhua; myös miehestäsi, huomaat ehkä, että ei ne muut miehet sen kummoisempia ole.
[/quote]
Näin se varmastikin on.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ihmistä ei saa muokattua mieleisekseen koskaan, eikä tarvitsekkaan! Vaikka menisi kuinka hyvin toisen kanssa ,niin virheitä kyllä löytyy ajan kanssa jos ei heti.
Elämään nyt vaan kuuluu ilot,surut,pettymykset ja yllätykset.
Mutta ero ei ole oikea ratkaisu kuin harvoissa tapauksissa. On todellla surullista ,että nykyään erotaan niin helposti.
Mä olen ollut 5 vuotta mieheni kanssa yhdessä ja vielä hänen ärsyttävät piirteensä häviävät hyville piirteille ja olen superrakastunut. Kaverinikin oli vielä tässä kohtaa, nykyään hän on ollut oman miehensä kanssa myös naimisissa 10v +seurustelut päälle ja ei suunnilleen voi sietää koko äijää, näin ollut jo pari vuotta, lasten takia kitkuttaa. Joten kauhulla odotan tuota päivää ja yritän tehdä kaikkeni, että mielenkiinto toiseen säilyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:31"]
Miten se voi olla niin, ettei suhteen alussa niitä erilaisuuksia ja toisen "virheitä" huomaa eikä niistä välitä?
[/quote]Veikkaan naisten lisääntymiskiimaa syyksi. Kun on pakko saada siittäjä lapselle, tulee sokeaksi sille, miten huonosti mies toimii kumppanina.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:44"]
Meillä ei ole lapsia, se saattaa auttaa, kun ei ole yhteisvastuuta, ei monen vuoden univelkoja ja vapaa-aika kortilla. Emme myöskään aktiivisesti hoida parisuhdettamme, käy yhdessä matkoilla tai kerran kuussa ravintolassa illallisella. Elämme vain yhdessä. Tässä on kuitenkin niin hyvä, että en ole menossa mihinkään, jos saan itse asiasta päättää.
[/quote]Allekirjoitan täysin. Lapsettomuus on minunkin mielestäni avain helppoon ja hyvään parisuhteeseen. -22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän moniavioisuutta peräkkäin.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:33"]
Samaa on varmaan miettinyt ne 51 prosenttia suomalaisista, mutta päätyneet eroon.
[/quote]
Niin... Mä en kuitenkaan halua päätyä eroon... On tuossa miehessä kuitenkin paljon hyvääkin ja kun kerran on luvattu olla, niin ollaan sitten. Ja kyllästyisikö siihen uuteenkin mieheen sitten taas jossain vaiheessa?
ap.
[/quote]
Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?
Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta.
[/quote]
Minusta tämä on surullista. Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee sen lupauksen kestävän vain niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä. On totta, että meillä on vain yksi elämä, mutta jos ajattelet noin, niin eikö kannattaisi pysyä vain avoliitossa?
Itse vedän rajan toki myös: jos mieheni käyttäytyisi väkivaltaisesti minua kohtaan tai pettäisi, olisi avioero oikeutettua sillä valoja vannoessa luvataan kunnioittaa ja rakastaa... Mutta erota avioliitosta sen takia, että mies ei ehkä sittenkään ole niin kiva nykyään.... ?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:48"]Minusta tuo on surullista. Ajattele nyt, sulla on yksi ainoa elämä, just tämä mitä nyt elät. Koskaan enää et saa uutta mahdollisuutta. Miksi se yksi parisuhde tai lupaus on sellainen, että pitää koko elämä siihen tuhlata, vaikkei haluaisi? Eikö voi vain hyväksyä, että tuli otettua väärä mies, tai että ollaan molemmat muututtu, eikä homma enää toimi? Minkä kruunun siitä saa, että roikkuu yhdessä vaikka molempia tympii?
Koska oikeasti on mahdollista olla hyvin onnellinen joko yksin, tai toisen ihmisen kanssa. En tuhlaisi ainoaa elämääni elämällä tylsistynyttä elämää ihmisen kanssa, jota en enää oikeasti rakasta.[/quote]
Näitä voi pyöritellä loputtomasti ja oikeaa vastausta ei ole, koska elämästä ei voi koskaan tietää. Voi olla että olisi onnellisempi yksin, tai sitten ei. Voi olla että löytyy parempi, tai sitten ei. Sekin on mahdollista, että "ihmisen arvon huomaa vasta kun sen menettää". Eli se nykyinen ei ehkä olekaan niin kamala.
Elämästä ei voi koskaan tietää.